"Pukeutuminen"

[rumaelsa]

Aikuisetkin leikkivät, mutta he kutsuvat leikkejään hienosti "harrastuksiksi"! Ajatelkaapa vain nukke- ja nukkekotiharrastajia, roolipelaajia, vintage-harrastajia jne. Lapsena mikä tahansa saattaa olla "leikisti" mitä tahansa, ja samaa vapautta todellisuuden rajoituksista on ihana tuoda aikuisuuteenkin!

Lapsena ja teini-iässä olin kiinnostunut roolileikeistä ja -pukeutumisesta (teimme löytöjä vintiltä sekä sukulaisten ja diakonian vaatepaketeista), ja kiinnostus vintage-vaatteisiin on osittain samaa perua. Aluksi pidin eniten 30- ja 40-luvuista, joiden vaatemallit pukevat minua paremmin kuin esim. yleisesti suosittu 50-luku, mutta nyttemmin myös 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat alkaneet kiehtoa: korkeakauluksiset paidat, pitkät hameet (mieluiten juuri nilkan yläpuolelle), tunikapuvut, isot hatut jne. Eniten pidän sellaisesta, mitä kuvailisin "Maija Poppasen tyyliksi" - siinä saa olla ripaus hassutteluakin mukana. Käytän vaatteitani mieluusti kaupungilla ja olen vain iloinen, jos ne keräävät katseita!

Minua ei haittaa, vaikka vaatekappaleet eivät ole aitoja ja alkuperäisiä, vaan sovellan ja tuunailen uudemmista vaatteista. Suorahkoa pitkää hametta etsin kauan. Huutonetistä huusin viime vuonna tosi lupaavan tuntuisen harmaan hameen, mutta kävikin ilmi, että siinä oli pitkä halkio, puolireiteen saakka! Ei ihan oikeaa tyyliä... Onneksi myyjä suostui palautukseen, koska hän oli kuvauksessaan nimenomaan sanonut, että halkiolta näyttävä juttu ei ollut oikea halkio, vaan sen alla oli kangasta. Tänä syksynä etsiskelin hametta hartaasti Tampereen Radiokirppikseltä ja Uffilta, mutta loppujen lopuksi löysinkin sellaisen naapurikaupungin kirpputorilta 3,50 eurolla!!! Hameessa oli vielä kaupan laput kiinni! Minun täytyi vain ommella halkioita lyhyemmiksi, koska muuten alle ei saanut kunnolla polvien yli ulottuvaa alushametta ja helma kipusi ylös.

[rumaelsa]

Pukeutumisharrastus linkittyy yllättävänkin usein vaihtoehtoiseen, kyseenalaistavaan ja jopa anarkistiseen ajatteluun! Esimerkiksi Britanniassa ilmestyvä Chap-lehti (http://thechap.co.uk/) kannattaa hauskasti "herrasmiesmäistä" elämäntapaa: joutilaisuutta, viimeisteltyä pukeutumista, laadun arvostusta ja kohteliaita käytöstapoja. Wikipedia mainitsee, että "chappismilla" on yhtymäkohtia anarkismiin, situationismiin ja dadaismiin.

Anarkistishenkinen A-ryhmä puolestaan järjesti syksyllä Pukeudu kuin Alexander Berkman -tapahtuman (http://avtonom.org/fi/news/hairioita-pu ... er-berkman), jossa saatiin ensin pukeutumisasiantuntijan neuvoja ja lähdettiin sitten ostoksille käytettyjen vaatteiden liikkeisiin! Tunnuslauseita olivat muiden muassa: "Aika hylätä porvarillinen mauttomuus. Tyyli on proletariaatin perusoikeus!"

[rumaelsa]

Löysin juuri Youtubesta Lilly Jarlssonin videot, joissa hän kertoo vintageharrastuksestaan. Oli mahtavaa huomata, että on muitakin, joille vintage ei ole pelkästään vaatteita, vaan laajemminkin elämäntapa!

[rumaelsa]

Yliopistolla käydessäni pääsen käyttämään ja näyttämään vaateihanuuksiani! En kyllä kotonakaan kulje verkkareissa, vaan minulla on romanttisia kotimekkoja ja -hameita, mutta monet asut olisivat kotitöissä epäkäytännöllisiä ja saattaisivat likaantua. Vanhojen vaatteiden pesu on hankalaa, ja sitä koetan kaikin tavoin välttää. Kauniita hattuja, takkeja ja kenkiä ei tietysti kotona tarvitakaan. Pyöräilykausi on hankala, kun hieno asu täytyy "kruunata" kammottavalla kypärällä...

[rumaelsa]

Toisinaan löydän ihmeellisesti juuri oikeankokoisia vintage-vaatteita ilmaiseksi tai parilla eurolla. Ilonaiheita-ketjussa mainitsinkin joskus kierrätyskeskuksesta löytyneestä mekosta, joka istui päälleni kuin valettu; kierrätyskeskuksesta on peräisin myös tumman kissankellonsininen 1950-luvun jakku, jonka nappeja vain pitää vähän siirtää, jotta se mahtuu ylle... Ja Uffin kahden euron päiviltä olen monesti tehnyt löytöjä. Sieltä olen ostanut muun muassa kotimaisen kapean, marjapuuronpunaisen pitsileningin, joka sekin istuu aivan täydellisesti, ja hiljattain punaisen mekon, virolaista designia, joka on kyllin yksinkertainen arkeen, mutta sopivasti asustettuna kelpaisi juhliinkin. Tampereelta Nextiilistä puolestaan sain kesällä uskomattomaan kolmen euron hintaan 1950-luvun kävelypuvun! Kangas on valtavan hyväkuntoinen, ja puku on kuin minulle mittojen mukaan tehty - tarvitsi vain vaihtaa jakkuun napit, koska pari oli kadonnut, ja ommella hameen helma. Vaikuttaa siltä, että kävelypuku on tehty miesten puvusta; sellainenhan oli pula-aikana yleistä. Vintage-nappeja minulla onneksi on valtava valikoima, kun olen joskus ostanut kirpputorilta ja saanut sukulaisilta isot pussit sekalaisia nappeja, jotka sitten olen lajitellut kirjekuoriin.

[rumaelsa]

Viikko sitten Etelä-Pohjanmaan museo, joka sijaitsee käytännöllisesti katsoen naapurissa, järjesti ilmaisen tapahtumapäivän. Nyt oli tilaisuus päästä näkemään myös ulkorakennuksiin, jotka olivat suljettuina, kun talvella kävimme museossa nuorimman tyttären kanssa, ja jos olisi jaksanut jonottaa puolitoista tuntia, olisi päässyt näkemään myös Törnävän kartanon yläkerran, joka muuten on yleisöltä suljettua aluetta. Pihalla oli muun muassa posetiivari, poniajelua ja vanhan ajan leikkejä, esimerkiksi puujaloilla kävelyä, lapsille ja luento kartanon historiasta. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja sonnustauduin nilkkapituiseen mekkoon, pitsikaulukseen ja lierihattuun. Aika montaa museon alueella vastaan tulevaa hymyilytti - he varmaan luulivat, että kuulun rekvisiittaan!