Remontin jaloissa

[rumaelsa]

Parisen vuotta sitten laitettiin katolta valuneesta kosteudesta kärsinyt vessa ja korvattiin eteisen, olohuoneen ja kahden makuuhuoneen kärsinyt muovimatto laminaatilla. Lähes kolmikymmenvuotias talo alkaa tietysti kaivata pintaremonttia sieltä ja täältä, joten aviomies ajatteli, että seuraavaksi voisi olla saunan ja pesuhuoneen vuoro. Hän tuli kahvilassa puhuneeksi tutun remonttiporukan kanssa, joka sattui juuri olemaan ilman työtä (hyviä remontoijia ei aina ole helppo löytää!), ja sopi, että nämä tulisivat heti seuraavan viikon alussa!

Viime viikon maanantaina, kun porukka sitten ilmaantui paikalle, aviomies esitteli saunan ja pesuhuoneen lisäksi pari muutakin korjausta kaipaavaa kohdetta: lattian laiton yhteydessä tekemättä jääneen kuistin lattian sekä repsottavan kylpyhuoneen, joka kyllä pintaremontoitiin 2000-luvun alussa, mutta työn jälki oli huonoa. Loppujen lopuksi päätettiin aloittaa kylpyhuoneesta, jossa seinälaatat olivat kiinni suunnilleen pyhällä hengellä...

Kun kylpyhuoneen laatoitus oli purettu, kävi ilmi, että jokin putki oli syöpynyt rikki lattian alla ja valunut vettä ehkä jo pitkänkin aikaa. Työt pysähtyivät siihen, puhallin pantiin kuivaamaan rakenteita ja vakuutusyhtiön tarkastajat kutsuttiin arvioimaan tilannetta. Ikävä kyllä kävi ilmi, ettei vakuutus korvaa kuin pienen osan kustannuksista, koska vanha talo ei - yllätys, yllätys! - täytä nykyisiä rakennusstandardeja, vaikka kaikki on tehty rakennusaikana voimassa olleiden säännösten mukaan.

Pikku kylpyhuoneremontin sijasta, joka ei olisi kovinkaan paljon häiriötä aiheuttanut, on nyt revittävä auki koko talon toisen pään lattia, mikä edellyttää muun muassa tuhansien kirjojemme tyhjentämistä kirjahyllyistä! Nuorin tytär on pahoilla mielin, kun joutuu evakkoon omasta huoneestaan, johon oli vasta pari viikkoa sitten kantanut tavaransa... Aviomies arvelee, että elämme poikkeusoloissa mahdollisesti vielä joulunakin, sillä sauna ja pesuhuone on joka tapauksessa korjattava heti perään, koska rikkinäinen putki kulkee niiden lattian ali.

[Tiina H]

Huh, no sieltäpä löytyikin iso urakka! Voiko poikkeusoloista keksiä mitään hauskaa, vähän samaan tapaan kuin sähkökatkon aikaan tms.? Tämä tosin kestää paljon pidempään kuin sähkökatko...

[Vanilja]

No voi surkeutta On siinä kyllä kestämistä. Minäkin mietin, että koettelemuksesta voisi etsiä sellaisen leikkisämmänkin puolen, vähän niin kuin Muumeissa... Meillä ovat uunit joskus savuttaneet kauheasti ja olemme majoittautuneet vain toiseen puoleen talosta, kunnes savu on saatu hälvenemään. Vaikka siinä voi miettiä kaikkia keuhkoja rassaavia pienhiukkasia, pölyä ja hajua, niin on siinä jotain "romanttistakin", hääräilyä pikku tuvassa. Vaikka tietysti teillä on ihan eri mittaluokan ja keston juttu.

Me olemme nyt liittymässä kaupungin viemäriin ja veteen ja piha on ollut hirveä kaivanto. Jotenkin se yllätti tai melkein säikäytti, miten hirveää jälkeä voi kaivinkoneella hetkessä saada!

[Tiina H]

Toisaalta kyllä on hyvä, että ongelmapaikat löytyivät nyt eikä joskus sitten, kun ne olisivat vielä isompia.

[rumaelsa]

Positiivista on ainakin se, että pääsen taas valitsemaan paitsi kylpyhuoneen laattoja myös lattiamateriaalia talon toiseen päähän... Sisustushan on ihan mukavaa, ja olen sitä paitsi hyvä löytämään edullisia vaihtoehtoja, joten lohduttelin miestä, että ainakin laattojen valinnan hän voi huoletta jättää minulle! Tyttärelle puolestaan vihjasin, että toivottavasti remontista on hänellekin sen verran iloa, että hän saa huoneeseensa mieluisamman lattian - tosin miehellä saattaa olla sen suhteen erilainen maku kuin meillä...

[rumaelsa]

Kävi onneksi ilmi, että toisen pään remontin voi tehdä kahdessa vaiheessa, niin että kaikkia huoneita ei tarvitse tyhjentää yhtaikaa. Kun laitetaan käytävän ja työhuoneen lattia, tavarat voivat olla kahdessa muussa huoneessa, ja päinvastoin.

[Tiina H]

No se helpottaa! Samalla, kun siirtää syrjään tavaroita rempan alta, voi miettiä niiden paikkoja ja tarvetta valmiiksi. On sitten sujuvampaa panna ne paikoilleen kunnostettuun tilaan.

[Pirjo]

Auts, toisaalta myös onni onnettomuudessa ettei leviä laajemmalle. Yleensähän se on noiden remppojen kanssa, että ajattelee korjattavan pikkaisen jostain joka sitten leviää ja leviää... Näin ainakin meillä. Muutosta tänne maaseudun rauhaan on nyt noin puolitoista vuotta ja remppa vain jatkuu.

[rumaelsa]

Kävimme valitsemassa laatat kylpyhuoneeseen. Haluan aina, että sisustuksessa on jotain erityistä ja erilaista. Jännittävä havainto on, että nimenomaan ne persoonalliset yksityiskohdat ovat joka kerta olleet hyvin halpoja, lähes ilmaisia!

Kun kylpyhuone remontoitiin ensimmäisen kerran, halusin sinne yksinkertaisten valkoisten laattojen piristykseksi kirkasta vaaleanvihreää. Kyseessä ei ollut sen hetken muotiväri, joten vaaleanvihreitä laattoja ei tahtonut löytyä mistään - lopulta myyjä muisti, että muutama limenvihreä lasimosaiikkilaatta oli heitetty roskiin, ja niinpä meille kaivettiin kymmenkunta pikkulaattaa roskakorista! Niistä muovailtiin seinälle Otava, ja ovenpielet maalattiin vaaleanvihreiksi.

Vessan laatoituksessa puolestaan lähtökohtana olivat vuosien mittaan kirpputoreilta keräämäni halvat matkamuistolaatat Välimeren maista (laatoittajan painajainen - eivät olleet ihan standardikokoisia); ne sommiteltiin valkoisten peruskaakelien sekaan "kreikkalaisen" tunnelman saamiseksi. Lattiaan löytyi halpaa, välimerellisen oloista terrakottalaattaa (80-lukuiset vessakalusteet ovat suunnilleen samaa ruskeaa).

Kylpyhuoneen uuteenkin ilmeeseen halusin tietysti jotain "omanlaista". Tälläkin kertaa seinistä tulee valkoiset ja lattiasta ruskea, mutta olin vajota epätoivoon, kun kaupasta ei tahtonut löytyä mitään todella ihanaa niiden seuraksi. Suurella rahalla toki olisi saanut aikaan vaikka mitä, mutta juuri sitä en halunnut! Olimme jo antamassa periksi ja istahdimme lepäämään esitteillä olevan porealtaan reunalle. Huomasin, että altaan pohjalla lojui lasimosaiikkinäytteitä, ja vedin toisten alta esiin 15 x 30 sentin kokoisen levyn turkoosi-ruskeita, hohtavia mosaiikkilaattoja - olin myyty, enkä voinut muuta kuin onnellisena katsella ja sivellä niitä... Myyjä kertoi, että niitä ei ollut enää myynnissä ja että niitä olisi sitä paitsi vaikea käyttää kaakelien seassa, koska ne olivat paljon ohuempia. Mutta nähdessään, minkätapaiseen juttuun ihastuin, hän sai aatteen, poistui takahuoneeseen ja palasi mukanaan levy toisenlaista turkoosia lasimosaiikkia: paksuja, pulleita lasipallukoita. Turkoosia lasia en ole koskaan voinut vastustaa! Saimme koko loppuvaraston - muutaman kilon, sillä pallukat olivat tosi painavia - kolmellakympillä!!! Niistä tulee seinään koristeraita tai pari. Sen toisen mosaiikkinäytteen pyysin kaupanpäällisiksi; siitä voi askarrella jotain hurmaavaa...

[Tiina H]

Kävipä teillä hyvä tuuri ja ihana myyjä! Tuli ihan hyvä mieli, kun luin tuota.