Olen viime aikoina käynyt toden teolla taistoon sokeria vastaan. Omaan ruokavaliooni sokeri ei enää aikoihin ole kuulunut kuin satunnaisena poikkeuksena. Lasten ruokavaliosta olen karsinut sitä mahdollisuuksien mukaan. Mehuja meillä ei juoda kuin juhlissa, makeutettuja jugurtteja ei osteta. Ulkomaisia hedelmiähän meillä ei käytetä juuri lainkaan, vaan vitamiinit tulevat talvisin lähinnä juureksista, säilötyistä marjoista ja omenista sekä omatekoisesta viherjauheesta. Omenasoseen ja uuniomenat olen aina valmistanutkin sokerittomina, koska kaikkein happamimmista villiomenoistakin tulee makeahkoja kyllin pitkään haudutettuna - vieraat tosin pyytävät lisää sokeria... Makeuttamattomuuteen pystyy totuttautumaan vähitellen.
Tänä syksynä pakastin ensimmäistä kertaa marjat kokonaan ilman sokeria! Tosin ainakin sokerinvalmistajat väittävät, että sokeri säilyttäisi jossain määrin marjojen C-vitamiinia, mutta ensiksikin epäilen, voiko sillä olla juurikaan vaikutusta ainakaan kokonaisina säilöttyihin kovakuorisiin marjoihin, kuten mustaherukoihin, ja toiseksi, kun sokerin haitoista on tullut yhä uutta tietoa, olen kallistunut sille kannalle, että vähäinen C-vitamiinin menetys on sokeria pienempi paha! Pakastemarjoihin ja raakapuolukkasurvokseen on tarjolle tuotaessa yleensä lisättävä hieman sokeria, samoin marjaruokiin - teen nykyään niin, että lisään sokeria vähitellen, puolisen teelusikallista kerrallaan, kunnes happamuus tuntuu siedettävältä.
Hunaja, intiaanisokeri tai kuivatut hedelmät voivat toimia välivaiheena sokerin vähentämisessä, mutta en usko, että terveys paranee, jos niitä syödään yhtä paljon kuin sokeria aiemmin! Hunaja ja intiaanisokeri ovat onneksi niin paljon kalliimpia, että jo siitä syystä tulee esim. leivottua vähemmän makeita leivonnaisia. Tavoitteena voisi pitää, että lapset pääsisivät nykysuositusten mukaisista sokerimääristä (12-vuotiaalla 15 sokeripalaa päivässä mahtuu vielä suositusten sisään ) vaikkapa enintään pariin teelusikalliseen hunajaa tai intiaanisokeria päivässä. Lauantaisin meillä on karkkipäivä, joka ei todellakaan tarkoita kokonaisten karkkipussillisten ahmimista, vaan kukin lapsi syö varastoistaan ehkä 3 - 5 karamellia. Joskus heiltä pääsee koko karkkipäivä unohtumaan!