Ross W. Greeneltä on suomennettu kaksikin yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua esittelevää kirjaa: "Tulistuva lapsi" ja "Koulun hukkaamat lapset". Greene on kehitellyt yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun erityisesti ns. haastavien lasten auttamiseksi, mutta hän on sitä mieltä, että kaikki lapset ansaitsisivat päästä siitä osallisiksi!
Lukuisat vanhemmat pyrkivät lapsentahtisuuteen / vaistovanhemmuuteen / lempeään kasvatukseen (tai "vapaaseen kasvatukseen", kuten minä sitä edelleen nimitän, kaikista alkuperäisen termin päälle kasatuista kielteisistä mielleyhtymistä huolimatta), mutta saattavat jossain vaiheessa huomata sittenkin turvautuvansa keinoihin, joita eivät oikeastaan hyväksy , koska taidot eivät riitä muuhun. Greenen mukaan lasten haasteellinen käytös johtuu taitojen kehittymättömyydestä - ja mistäpä muusta meidän aikuistenkaan virheellinen toiminta johtuisi...
Greene lupaa nettisivuillaan (http://www.livesinthebalance.org/) auttaa meitä eroon manipuloinnista, rangaistuksista ja palkkioista, kiristyksestä ja uhkailusta: "to help caregivers move beyond time-outs, stickers, detentions, suspensions, expulsions, and corporal punishment". Yhteistoiminnallisen ongelmanratkaisun lähestymistapa on juuri minun arvojeni mukainen, ja viimeksi eilen illalla saimme nuorimman tyttären kanssa sen avulla ratkaistuksi erään häntä vaivanneen asian, ainakin toistaiseksi (päätettiin eräänlaisesta kokeilusta).