Itse kasvatettua ruokaa?

[rumaelsa]

Lapsuudenkodissa ovat maanvaivana valkohäntäpeurat eli "laukkonpeurat" kuten siellä päin sanotaan; paikka on peura-alueen ydintä, sillä Laukon kartano, josta tulokkaat lähtivät leviämään, on vain parinkymmenen kilometrin päässä! Peurat käyvät pihoissa syömässä ja järsivät käytännöllisesti katsoen kaikkea. Ne ovat oppineet syömään jopa perunanvarsia! Omenapuuhun peurat eivät sentään osaa kiivetä , joten ylhäällä olevat omenat ovat turvassa.

Jos siis haluan kasvattaa itse ruokaa, täytynee aidata jokin alue. Aita olisi helpointa ja halvinta rakentaa omenapuiden rajaaman pienehkön alueen ympäri, jota olemmekin siskojen kanssa aina sanoneet "puutarhaksi". (Se on ymmärtääkseni edellisen asuinrakennuksen paikka; omenapuiden ja ukonhattuaidanteen sijoittelu - ja juhannusruusun todella huono kasvupaikka nykyisen asuinrakennuksen pohjoispuolella varjossa - tulee ymmärrettäväksi, kun tajuaa, että niiden keskellä on ollut talo.) Kohdassa on myös tontin muhevin maa. MUTTA koska aluetta suurelta osalta reunustavat ja siis myös varjostavat isot, vanhat omenapuut, valoa ei juurikaan ole tarjolla.

Kaipaan siis vinkkejä! Tiedättekö mitään varjossa viihtyviä ruokakasveja? Minulle tulee mieleen ainoastaan mustaherukka - ehkä sekin tuottaa valoisassa paikassa paremmin, mutta ei ole kuitenkaan niin valoa vaativa kuin punaherukka. Tietysti pitää myös varoa vahingoittamasta omenapuiden juuria, jos sinne jotakin kylvää tai istuttaa...

[Tiina H]

Harmillista, jos paikka on varjoisa. Pääseekö aurinko missään vaiheessa paistamaan eli onko edes puolivarjoa? Valtaosa esimerkiksi vihanneksista taitaa kaivata täyttä aurinkoa tai korkeintaan puolivarjoa osan päivästä. Meillä on varjoisa nurkkaus talon takapihan puolella, ja siinä kohti syötäviä kasveja on karhunlaukka, joka on lehtokasvi ja siten varjossakin viihtyvä, ja sitten sinnittelee yksi ikivanha raparperi, jolle ei ollut muuta paikkaa. Ikivanha siksi, että sain tädiltäni kasan juurakonpaloja. Omenapuiden alla voisi mennä myös jokin marjakasvi, esimerkiksi mesimarja, joka kyllä sitten karkaa juurillaan. Siitä jos tahtoo marjoja, on oltava kahta eri kantaa.

Onnistuisiko vihannesten kasvattaminen suurissa astioissa, ruukuissa tms. auringon puolella?

[rumaelsa]

Vuokralainen kasvatti tomaatteja ruukuissa, jotka hän sijoitti aivan rapun pieleen siinä toivossa, etteivät peurat uskaltaisi tulla niin lähelle taloa, mutta en koskaan muistanut kysyä, kuinka tomaattien kävi! Joka tapauksessa minulla on nyt kasvitarhan alku, pinta-alaltaan noin 20 mikrohehtaaria - siis 40 x 50 senttiä.

Kun pyöräilin keskimmäistä tytärtä vastaan linja-autolle naapurikunnan puolella olevaan kylään, poikkesimme luonnollisesti kylän pikku ruokakaupassa, ja siellä silmiin osui iso telineellinen siemeniä. Tytär suositteli lehtikaalia, koska siitä ehtisi vielä hyvinkin saada satoa. Käänsimme palan maata navetan kivijalan eteläpuolelta, kivijalan ja siitä pudonneen kiven välistä. Perkasimme enimmät rikkaruohot, lisäsimme maahan vuokralaiselta jääneet kukkamultapussit ja tuimme vielä lyhyet sivut muutamilla kivillä, jottei vesi vie multaa mennessään. Reilun viikon kuluttua, leiriltä palattuani, maassa oli siistit rivit sirkkalehtiä!

[rumaelsa]

Lehtikaali ei näytä ainakaan näin amatöörin silmään terveeltä - lehdet ovat vasta aivan pieniä, mutta niissä on jo tiheässä reikiä... Ilmeisesti aika tyypillistä?

[Tiina H]

Ne reijät ovat luultavasti kaalikoin tai kaaliperhosen toukan syömiä. Eivät kuulu asiaan siis. Muita reikien syöjiä ristikukkaisiin ovat esimerkiksi rapsikuoriaiset ja kirpat, jotka ovat aivan pieniä kovakuoriaisia. Ne pomppivat mullan pinnalla ja kasveilla, jos menee lähelle. Mustia ovat, rapsikuoriaisella taisi lisäksi olla heikosti keski-ikäisen silmin nähtävät kellertävät pitkittäiset juovat. Harso auttaa, puutuhkan ripottelu pikkutaimille auttaa, samoin se, että istuttaa kaalin ympärille samettikukkaa. Mutta ne kaalikoit ovat kyllä pahoja. Niitä tulee välillä toukokuun lopun helteiden mukana itärajan takaa niin, että näkyvät sadetutkassa, miljardeja, ja tuolloin uutisoidaan yleensä, ettei kotitarvekasvattajien kannata kaalikasveja edes yrittää... Niitä siis tuntuu pääsevän esimerkiksi harson alle tuosta vain, aina jostakin, syöminkejään pitämään.

Jos sinulla on lehtikaalin siemeniä jäljellä, kylvä sisälle puhtaaseen multaan ja kasvata pikkulehtiä. Niistäkin saa hyvin vielä ravintoa.

[rumaelsa]

Katsotaan, mitä tapahtuu - nyt, kun kaalit ovat hiukan kasvaneet, uudet lehdet näyttävät paremmilta!

[rumaelsa]

No, nyt lehdet on syöty niin, että vain lehtiruodit ovat jäljellä; viime viikolla touhussa oli isoja, vihreitä toukkia. Kun syötävää ei enää ole jäljellä, toukat näyttävät häipyneet. Olisiko mahdollista, että jos leikkaisin ruodit alas hieman maanpinnan yläpuolelta, lehtikaali voisi vielä tehdä uutta kasvustoa?

Joka tapauksessa kävin tänään upottamassa rivien väliin parikymmentä aprikoosin siementä - ajattelin piruuttani kokeilla, lähtisikö yhtään tainta alulle... Siitä ne olisi sitten helppo siirtää parempaan paikkaan. Kaikkea pitää kokeilla! Tämä on kolmosvyöhykettä, jossa Suomen oloihin jalostetut aprikoosilajikkeet saattaisivat hyvällä paikalla menestyä, joten varmaan ihan turha yritys, mutta en halunnut heittää siemeniä pois kokeilematta enkä toisaalta viitsinyt ruveta kasvattamaan lisää huonekasveja. (Minulla on vain kaksi ruukkukasvia.)

[Tiina H]

Jos kasvupiste on kunnossa, voi lehtikaali kai vielä kasvaa, jos leikkaa. Mutta ei tarvitse leikata, se kasvaa joka tapauksessa, jos on kasvaakseen. Ne isot toukat olivat ehkä kaaliperhosen toukkia. Pienet vihreät ovat esimerkiksi kaalikoin toukkia. Vihulaisia riittää ristikukkaisilla.

[rumaelsa]

Omenasato on tänä syksynä valtava, ja kaiken lisäksi suurimman - todella jättimäisen - puun omenat ovat isompia kuin muistan niiden koskaan olleen! En tiedä, onko viimekesäisellä kuolleiden oksien karsimisella tai viime kesästä alkaen harjoittamallani lannoituksella (laimennettua virtsaa pitkin kesää) jotain tekemistä asian kanssa. Olen keitellyt sosetta ja tehnyt omenamunakkaita; lisäksi pirtin katossa riippuu omenaviipaleita kuivumassa. Onneksi myös "kolhoosilaiset" kävivät tekemässä itselleen sosetta, mutta silti puiden juurella lojuu hurjat määrät omenoita - eikä peuroja näy tänä vuonna missään, kun syötävää nyt riittäisi! Rastaat sentään käyvät nokkimassa hedelmiä sekä puusta että maasta.

[Tiina H]

^ Kiva, että tuli paljon omenoita! Täällä suunnalla surkeasti, ja sitä sanoivat lähes kaikki jututtamani, myös kasvitieteellisen puutarhuri. Heillä on muistaakseni vajaat kaksikymmentä omenalajiketta, ja valtaosassa niistäkin sato jäi aivan yksittäisiin hedelmiin. En tiedä, oliko pölytyksen aikana jotakin ongelmia.

Törmäsin netissä kitchen scrap gardening -juttuihin. Monesta vihanneksesta voi leikata naatin puolen tai sipuleista ja varsiselleristä juuriosaa talteen niin, että niistä lähtee kasvamaan uutta lehtisatoa. Juurikkaiden ja porkkanoiden lehtiähän voi käyttää aivan mainiosti ruokiin. (Tähän pitää mainita vielä, että ulkomailta tuotujen vihannesten kanssa pitää olla tarkkana kuitenkin, ettei tule ikäviä tauteja maahan. Jotkut kuuluvat kasvattavan esimerkiksi satunnaisten tomaattien, kurkun sukuisten kasvien tai paprikoiden siemenistä uutta. Niissä on herkästi virustauteja.)