Olen miettinyt musiikin opetusta. Meille tuli kevään tapaamisessa vähän noottia siitä, että lapsi ei ole vielä opetellut soittamaan mitään soitinta. (Samoin siitä, ettei hän käy missään ohjatussa liikunnassa, mutta siitä kirjoittanen erikseen.) On hän toki esimerkiksi marakassia soitellut, mutta ei mitenkään aktiivisesti, ja rytmisoittimet ovat ainoita, joihin hän on tutustunut millään tavoin soittajana.
Hän kuitenkin nauttii aivan valtavasti osasta klassista musiikkia. Kävimme kuuntelemassa pari konserttia paikallisen vanhan musiikin yhdistyksen järjestämästä konserttisarjasta, lapsi kuuntelee klassista levyiltä ja myös autoradiossa soi aina klassinen kanava, josta hän merkkaa muistiin ja etsii myöhemmin YouTubesta niitä esityksiä, joista hän erityisesti pitää. Hän laulelee ja hyräilee omaksi ilokseen ja on tutustunut myös monenlaiseen kevyeen musiikkiin ja löytänyt sieltäkin jotakin mieluista. Mutta kun hän valitsee kuunneltavaa, hän kuuntelee klassista tai Mika Pohjolan jatsahtavaa levyä Muumilauluja.
Meillä on vähän sellainen pulma, että minulla on meluperäinen kuulovaurio ja herkät korvat (sekä tinnitus molemmissa korvissa), ja en oikein tiedä, millainen soitin olisi sellainen, jonka ääni ei olisi liian kova tai korviin sattuva. Miten teillä lapset ovat opetelleet soittamista, vai ovatko? Opetussuunnitelman perusteissa kyllä mainitaan aika selvästi, että tavoitteena on, että lapsi oppii sekä käyttämään ääntään että soittamaan (osana ryhmää). Hm.