Puutarhakuulumisia

Multasormien ja sellaisiksi aikovien ajatustenvaihtoa.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 19 Syys 2016, 11:17

Nyt paratiisiomenapuussa on sitten omenia niin, että oksat roikkuvat lähes maassa! Koko puu on punaisena. Täytyy ruveta keittämään sosetta!

Sain eräältä tuttavalta mansikan rönsytaimia, ja tein vanhaan, lahoamaisillaan olevaan puutarhakompostikehikkoon pienen mansikkamaan. Samaan kehikkoon panin viime syksynä muutaman ystävältä saadun talvivalkosipulin kynnen kasvamaan, ja sainkin tänä kesänä satoa: peräti kolme valkosipulia! :lol: Niistä taas yhden jaoin kynsiksi ja tökin mansikkamaan etureunaan. Lisäksi yksi valkosipuli kasvatti "siemeniä", jotka täytyy myös panna maahan lähipäivinä (en tiedä, onko jo liian myöhäistä?). Naapurista sain neljä piparjuuren ja kolme maa-artisokan tainta, jotka istutin eilen ison puutarhakompostikasan päälle, koska ne tarvitsevat syvän maan. Molemmat ovat kuulemma hyviä leviämään itsekseen.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja Tiina H » 19 Syys 2016, 12:24

Mahtava sato ompuista! :) Eikä ole liian myöhäistä istuttaa itusilmuja.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja Tiina H » 12 Loka 2016, 10:07

Onko täällä muita, joilla on mahdollisuus kaivella multaa pihalla, parvekkeella, vuokrapalstalla tai vaikka sisällä ikkunalautaviljelyksissä?
Minä olen koettanut nyt viime aikoina tehdä talvea varten pihapuuhia. Istutin ison määrän kukkasipuleita, sillä ajatus keltaisesta, punaisesta ja oranssista keväällä tuo jo nyt iloa. Keräsin naapurin haravoimia lehtiä istutusalueille katteeksi ja siivosin kesän kukkineita ja kasvaneita kuten salkopapuja ja krasseja kompostiin. Seuraavaksi menen valmistelemaan paikan talvivalkosipuleille. Luonto on jo aivan valmistautumassa talveen. Etelämpänä on varmasti vielä kukintaakin, täällä värisävyt ovat kellanruskeasta ruskeaan ja harmaaseen, pakkanen on käynyt jo monena yönä ja kasvit vaipuneet lepoon.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 12 Loka 2016, 10:37

Kaupasta ostetut hehkuvan punaiset "äitienpäiväruusut" ovat kukkineet sitkeästi yöpakkasista huolimatta! Pari päivää sitten leikkasin viimeiset nuput maljakkoon, jotta ne jaksaisivat aueta. Samettiruusu lörpsähti melkein ensipakkasista, mutta orvokki kukkii kuin mitään ei olisi tapahtunut.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 06 Touko 2018, 10:31

Kevätaurinko paistaa. Eilisen päivän siistin osaa kukkamaista: katkoin vanhat kukkien varret (jätän ne aina talventörröttäjiksi, koska ne mielestäni antavat ilmettä pihaan), kitkin ensimmäisiä rikkaruohoja, kannoin kerroksen uutta multaa ja haketta ja tein reunakiveyksiä. Tänään ryhdyn uusimaan yhtä isoa istutusta, joka on pahasti ruohottunut. Aviomiehellä oli pihassa kaivurihommia, joten pyysin häntä kauhaisemaan koko kukkamaan ylös - säästän monta tuntia lapiohommia ja pääsen nopeasti istuttamaan lähikaupasta puoleen hintaan ostamani helmililjat!

Eilen työskennellessäni kävin läpi tunteita, joita minulla on viime vuosina ollut puutarhan suhteen. Muutama vuosi sitten, kun suuren innon vallassa raadoin uuden, ison istutuksen kimpussa, aviomies menetti lopulta hermonsa siihen, että takapiha oli koko kesän auki kaivettuna, ja haukkui puutarhainnostukseni perin pohjin. Se oli niin valtava järkytys ja loukkaus, että menetin lähes kaiken kiinnostukseni pihan laittamiseen ja suunnitelmieni toteuttamiseen. Nyt, kun olen kehittänyt toimivan tavan käsitellä vaikeisiin tilanteisiin liittyviä tunteita (koetan muistaa kertoa siitä joskus toisaalla), katkeruus helpotti, ja aviomiehen tämänpäiväinen avuliaisuus sai minut antamaan taannoiset ilkeät sanat anteeksi.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 17 Elo 2018, 12:25

Piparjuuresta ja maa-artisokasta ei tänä kesänä näkynyt merkkiäkään... Eli kuten monen muunkin kasvin kohdalla, meillä "leviää helposti itsekseen" ei yleensä pidä paikkaansa. :( Jotkin perennat, jotka muilla (etelämpänä?) levittäytyvät riesaksi asti, selviytyvät täällä hädin tuskin hengissä - esimerkkeinä vaikkapa onnenapila ja suopayrtti! Parhaiten menestyviä ja alaa valtaavia näyttävät olevan tuoksukurjenpolvi ja syysasteri.

Kuuman kesän päätteeksi sain äsken ulkona käydessäni kokea ihmeen: tuoksuvatukka on tehnyt marjoja! Koskaan ennen se ei ole siihen saakka ehtinyt. Maistoin, ja marjan maku oli tosiaan vadelman tapainen.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 20 Elo 2018, 13:21

Nyt, kun opiskelun aloittaminen on varmistunut ja aloituspäiväkin tiedossa, olen koettanut tehdä kaikenlaisia rästiin jääneitä hommia kuten vaatteiden korjausta ja roinanraivausta sekä kerätä ja säilöä syksyn satoa niin paljon kuin mahdollista; opiskelu vie varmasti hyvin paljon aikaa myös kotona. Myös puutarhassa rupesin eilen työskentelemään toden teolla - näyttää siltä, että saan muutamassa päivässä valmiiksi koko kesän työt! :D

Eilen perkasin pienet siemenrikkaruohot, joita keväällä kaivinkoneella kaivettuun ja kokonaan uusiksi laitettuun kukkamaahan jo oli kasvanut. Saman tien rupesin tekemään istutukselle reunusta vanhoista kattotiilistä. Ne tuotiin paikalle jo keväällä, mutta on ollut niin helteistä, ettei pihassa ole juuri pystynyt tekemään mitään. Nyt sää on sopivasti viilennyt ja silti kaunis. Olohuoneen ikkunan alla oleva perennamaa reunustettiin sekin aikanaan kattotiilillä, ja niiden sekä pohjakankaan ansiosta yksikään sivulta leviävä juuririkkaruoho ei ole onnistunut pääsemään istutukseen. Aviomies näki puuhani ja ehti apuun; yhdessä teimme työn alle tunnissa!

Lähipäivinä haemme istutukseen kunnon multaa - sellaista ylellisyyttä meillä on harvoin nähty! Mutta mies oli samaa mieltä, että jos kunnolla perustettu kukkamaa pysyy vaikkapa kymmenen vuotta siistinä, kustannus ei ole suuri vuotta kohden. Aion jopa ostaa kukkasipuleita ja taimia oikein taimikaupasta! Suunnittelen innolla kasvivalintoja taskulaskin kourassa...
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 21 Elo 2018, 17:52

Innostuin tänään kiskomaan pelto-ohdakkeita pihapiiristä - yhteensä 425 pelto-ohdakkeen vartta plus muutaman suo-ohdakkeen ja nokkosen! Todennäköisesti varsia on kymmeniä tuhansia sillä alueella, jonka lasken piha-alueeseen kuuluvaksi, esimerkiksi talon takana jokeen viettävillä niitysaroilla... Ajattelin, että jos kärsivällisesti kiskon varsia joka vuosi, juuri ehkä ajan oloon surkastuu, kun kasvi ei voi yhteyttää. Ja ensi vuonna rupean hommaan aikaisemmin, ennen kuin siemenet kypsyvät! Toissa päivänä kiskoin Salaisen puutarhan (metsäpuutarhani toisen puoliskon) alueelta sadoittain nokkosen varsia ja muutaman kymmenen ohdaketta samoin ajatuksin.

Kun nyt olen pihan kanssa vauhdissa, tulin vihdoin lapioineeksi auki myös noin viidentoista vuoden takaisen pienen kivikkokukkamaan, joka on päässyt täysin ränsistymään. Siinä kasvoi alun perin maksaruohoja, mehitähtiä ja sammalleimua, mutta niistä oli vain rippeet jäljellä - sammalleimuakin yksi kitulias verso. Siitä, kun olin viimeksi tehnyt jotakin kyseisen istutuksen hyväksi, oli sen verran aikaa, että reunalle oli noussut kaksi mäntyä, toinen jo suunnilleen kolmimetrinen... :lol: Istutuksen pohjalla oli paksu muovi estämässä koivua työntämästä juuriaan multaan, mutta mäntyjen juuret olivat muovin päällä! Isompi mänty olisi pitänyt kaataa kyljelleen, jotta muovin olisi saanut sen alta pois, joten sille kohdin jäi muovia.

Aloin tänään kysellä aviomieheltä, mihin voisin laittaa alppiruusutarhan! Olen haaveillut sellaisesta monta vuotta, mutta ei ole tuntunut olevan oikein sopivaa paikkaa. Lopulta mies ehdotti, että sellaisen voisi tehdä joen rantaan, missä kasvaa joku mäntykin, ja ihastuin ajatuksesta todella! Joki on siis pikemminkin puro, ja siinä on ilmeisesti ennen ollut jyrkkä mutka, jonka muistona lähellä rantaa on pieni lampi. Kuivana kesänä lampi tosin kuivuu kokonaan. Rantaan on pihasta matkaa varmaan ainakin 50 metriä, joten alppiruusut eivät sieltä kauhean hyvin näy, paitsi jos edestä raivataan lehtipuita ja pusikkoa. Ja toisaalta minua myös kiehtoo ajatus aivan erillisestä "satumetsästä", jonne mennään kukkaniityn halki polkua pitkin. Rannassa on aika paljon pieniä kumpuja ja rotkoja, enkä missään tapauksessa haluaisikaan alppiruusutarhasta tasaista! Eräässä puutarhalehden artikkelissa oli kuvia Le Vasterivalin puutarhasta Ranskasta (https://www.vasterival.fr/en), ja siellä oli valtava alppiruusumetsä. Ranskassa alppiruusut nimittäin kasvavat puiksi! Suomalaiset alppiruusut ovat parhaimmillaan parimetrisiä, joten jos ne istuttaisi kummuille ja tekisi polun alemmas, saisi vähän samaa tunnelmaa...

Olen ylipäätään ihastunut isoihin kukkiviin kasveihin - toinen monivuotinen haave on koko kesän kukkiva käytävä, jossa voi kulkea kukkien alla... Se haave on lähtöisin kuvista, joita olen nähnyt ihanista sinisade- ja kultasadekäytävistä. Kultasade ei menesty täällä, sinisateesta puhumattakaan, mutta voisihan jotakin samantapaista toteuttaa toisilla pensailla ja puilla - ja suunnitella saman tien käytävän, joka kukkii pitkään ja jota lopuksi koristavat vielä marjat! Sinisateen ja kultasateen ihanuus olisikin kovin lyhytaikaista. Ihan talon lähellä ei vain ole paikkaa kukkakäytävälle. Ehkä tuohon alppiruusutarhaan saisi sellaisen?

Viimeksi hullaannuin taimikuvastossa näkemääni puuliljaan! Haluan pihaamme jättiperennoja. Salaisesta puutarhasta on tarkoitus tulla korkeiden kasvien valtakunta, jossa risteilee polkuja. Kuopuksesta ajatus on jännittävä, mutta valitettavasti kestää vielä kauan, ennen kuin sinne istuttamamme kasvit ovat niin suuria! Luultavasti haave on todellisuutta sitten, kun hänellä on omia lapsia... :?

Puutarhan luominen on todella hidasta! Välillä menee usko koko hankkeeseen, kun tuntuu, että se, mitä saan aikaan, on niin pientä, ettei juurikaan näy tässä valtavassa pihapiirissä. Mutta olen taas rohkaisuksi lukenut Pentti Alankoa ja huomannut, että eräskin vuosia sitten laittamani alue, jolla on puiden alla sekaisin pensaita, luonnonkukkia ja maatiaisperennoja, näyttää ainakin näin syyskesällä mahtavan rehevältä, kun maatiaisasterit, ukonhatut ja kultapallot kukkivat valtavana, sekavana pehkona... Jokin aika sitten vielä katselin, että kyseinen alue pitäisi laittaa kokonaan uusiksi, mutta sehän on juuri sellainen aika luonnonmukainen alue, jollaisia Alangon mukaan pihan reunoilla tulisi olla! Rikkaruohoille siellä ei todellakaan paljon sijaa jää, kun pensaita ja perennoja on niin tiiviinä kasvustona, ja kultapallotkin saavat tukea muista kasveista.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 26 Elo 2018, 19:56

Kävin vielä katselemassa kaikkia kolmea aviomiehen ehdottamaa alppiruusutarhan paikkaa. Loppujen lopuksi totesin jokirannan kuitenkin liian avoimeksi; alppiruusut tarvitsevat varjoisemman paikan. Toinen miehen ehdottama paikka oli pihatien haarassa, suunnilleen saman matkan päässä talosta kuin ranta. Siellä kyllä kasvaa männikköä, mutta en oikein syttynyt paikalle - se jäisi niin irralleen muusta pihasta, koska sinne ei johda edes tunnelmallista polkua niin kuin joen rantaan.

Viimeiseksi katselin lähimpänä taloa, pihatien varressa, sijaitsevaa kosteaa kangasmetsäplänttiä, jossa kasvaa sekä mäntyjä että kuusia. Olin pelännyt sen olevan liiankin kostea; muistelin sulamisvesien toisinaan jäävän seisomaan tien varren painanteeseen. Mutta huomasin, että alue tarjoaa loistavat mahdollisuudet! Siellä on isoja kiviä, joilla lapset aikanaan leikkivät paljon; nyt voin tehdä alppiruusuistutuksia koholle maan pinnasta kivien väliin. Maata peittävät mustikka, juolukka ja puolukka, ja erään kiven vieressä kasvaa paju, jolla on pienehköt, melko pyöreät lehdet. Alueella on myös hiirenporrasta ja metsäimarretta. Lapset ovat leikkiessään tallanneet mukavasti kiemurtelevia polkuja, ja paikalle on luonteva kulkureitti sekä pihasta että sisääntulotieltä. Istutukset näkyvät ainakin jossain määrin tieltä ja pihalta katsoen.

Pihan ja tulevan alppiruusutarhan välissä on entinen halkopinon kehikko, josta nuorimmat lapset joskus yrittivät rakentaa majaa. Työmaa jäi kesken, mutta ehdotin kuopukselle, että löisimme seiniin harvakseen vielä muutaman laudan ja kattaisimme majan pellinpalalla, jonka mies kuulemma oli luvannut. Sitten voin istuttaa majan seinän viereen kaksi karhunköynnöksen tainta - maahan upotettuun ruukkuun toki, jottei köynnös levittäydy hallitsemattomasti vaikkapa alppiruusuistutuksiin saakka! Köynnös on kaunis, mutta haluan sen pysyvän hallinnassa. (Kaksi pientä karhunköynnöksen tainta tuli rikkaruohoina naapurilta ostamieni perennojen juurella. Onneksi puhdistin perennojen juuret huolellisesti nähtyäni naapurissa istutusten juurella vuohenputkea!) Köynnösseinäinen maja kuulosti pojastakin hauskalta - tunnelmasta viis, mutta sellaisen seinän läpi pystyy ampumaan airsoft-aseella... :lol:
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiKirjoittaja Tiina H » 19 Syys 2018, 09:25

Kaikki on kasvanut ja kukoistanut, niin koristekasvit kuin hyötyviljelmätkin. Jotenkin olin ajatellut, että näin kuivana kesänä ei hirveästi tulisi satoa, kun en ole kastellut kuin ruukuissa ja laatikoissa kasvavat kasvit. Tulipa vain kuitenkin! Kasvimaa, kaupungin vuokrapalstoja kaksi vierekkäistä aaria, on hikevää multamaata, joten kuivuus ei ole haitannut. Tulee runsain mitoin pottuja, sipuleita, porkkanaa, kesäkurpitsaa, härkäpapuja ja tomatilloja, persiljaa ja tilliäkin. Salaatit kärsivät kuivuudesta, mutta ei haittaa. Pihalta tulee salko- ja ruusupapuja, basilikaa, lamopinaattia, tomaatteja ja chiliä. Samoin puuvartiset tuottavat. Saimme paljon kirsikoita ja hyvälaatuisia viinamia. Harakka taisi käydä napsimassa karviaiset, joita niitäkin olisi tullut mukavasti, vaikka pensas on aika kitulias, kun kasvaa huonolla paikalla. Omppuja tulee, mutta vähemmän kuin viime vuonna, jolloin tuo isoin puista, ainoa satoikäinen, tuotti parikymmentä kiloa laadultaan erinomaisia omenoita. Nyt on pihlajanmarjakoin vioitusta näkyvillä, mutta ehkä ne soseeksi käyvät.

Metsästä emme saa nyt marjoja, mutta sieniä nousee ihan hurjasti, ja ne ovat puhtaita. Keräsimme lapsen kanssa pari viikkoa sitten kaksi kopallista ja yhden paperikassillisen, ja saimme perkattuna kahdeksan litraa kehnäsienisilppua ja paljon rouskuja, haperoita ja tatteja. Onneksi menevät pienempään, kun ne käsittelee. Ystävä kertoi, että karpaloita tulee paljon, joten lähdemme niitä hakemaan sitten, kun pakkasia on ollut ja suo kantaa.

Tuholaisista ei ole puutarhassa ollut nyt vaivaa ollenkaan. Kuivuus tuntui kyllä vievän kaikki ötökät ja eläimet piiloon muutenkin. En nähnyt kuin pari kertaa kesän aikana sisiliskon, vaikka yleensä niitä vilisee. Sammakon näin kerran, kyytä en kertaakaan. Kekomuurahaisiakaan ei tuntunut olevan. Linnuille ei riittänyt ruokaa, kun ei ole ollut hyttysiä yhtään. Minä olen istunut ja ihmetellyt, kun olen pystynyt kuulemaan muutakin kuin jatkuvaa ininää. Päiväperhosia näkyi jonkin verran, ja vielä nyt lentelee viimeisiä kimalaisia. Nyt on jo viileää, vaikka etelämpänä kuuleman mukaan vielä lämpöä riittää. Meillä on kymmenisen astetta ja pilvistä, nuhruista ja tuhruista, syksy.

Istutan vielä lapsen kanssa kukkasipuleita ensi kevättä varten. Muutama syksy on jo mennyt niin, että hän ei pysty näkemään tulevaa ja on allapäin, mutta istutamme silti ja odotamme kevättä.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

EdellinenSeuraava

Paluu Piha ja puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron