Meillä on ollut mustia muurahaisia vuosien ajan. Etenkin talvella, jolloin ulkona ei tarkene, ne tulevat mielellään valmiille ruokavarastoille.
Eipä niihin tunnu juuri mikään auttavan, koska luultavasti lähes koko talon alusta on yhtä pesää... Kerran myrkytimme kivijalan juuren, mutta siitä oli vain lyhytaikainen apu, sillä koko pesää ei pystynyt tuhoamaan. Ja toivotontahan se maalla onkin, kun mustien muurahaisten yhdyskuntia on lähialueilla varmaan sadoittain!
Hiukan helpottaa, ellei jätä mitään kiinnostavia ruoka-aineita esille. Joudumme muurahaiskaudella säilyttämään jääkaapissa muun muassa hedelmät, sokerin, hunajan, rusinat ja lasten karkkipäiväkarkit. Jos tiskialtaassa on perunankuoria tai roskiksessa vaikkapa banaaninkuori, pian kulkee muurahaisten valtatie ulkoa puuvaraston, pesuhuoneen, takkahuoneen ja keittiön halki... Sokeriset tai proteiinipitoiset tahrat lattialla tai pöydällä vetävät hetkessä parven aterioimaan. Muurahaiset viestivät ilmeisesti ainakin osittain hajuviesteillä, jotka tuntuvat kulkevan tosi nopeasti metrien päähän!
Välillä, kun vaeltajia on paljon, imuroin kaikki näkemäni - pölypussiin ne tuntuvat kuolevan eivätkä tule sieltä ulos. Silloin liikenne hiljenee hetkeksi; ehkä viesti vaarasta kulkee? Jos niitä on tiskipöydällä, huiskin ne altaaseen ja lasken kuumaa vettä päälle - myös silloin liikenne hiljenee jonkin ajan päästä. Kun lisäksi pyyhkii reitit kostealla, jäljessä tulevilta katoaa hajujälki, mikä voi vähentää kiinnostusta.
Joskus muurahaiset innostuvat tekemään pesää kukkaruukkujen multaan; silloin kasvi kuolee yleensä nopeasti. Edellinen vehnänoraan kasvatuskokeiluni oli pakko lopettaa, sillä orasviljelmä veti muurahaisia puoleensa. Vaaraakin muurahaiset saattavat aiheuttaa; niillä on ilmeisesti jonkinlainen magneettiaisti, joka toisinaan panee ne hakeutumaan sähkölaitteisiin. Ainakin uusi tietokoneen näyttö veti joskus muurahaisia puoleensa, ja kerran sähkönappulan kuoren alta löytyi kymmenittäin kuolleita muurahaisia!