Aikuisetkin leikkivät, mutta he vain kutsuvat leikkejään hienosti "harrastuksiksi"! Ajatelkaapa vain nukke- ja nukkekotiharrastajia, roolipelaajia, vintage-harrastajia jne. Lapsena mikä tahansa saattaa olla "leikisti" mitä tahansa, ja samaa vapautta todellisuuden rajoituksista on ihana tuoda aikuisuuteenkin!
Lapsena ja teini-iässä olin kiinnostunut roolileikeistä ja -pukeutumisesta (teimme löytöjä vintiltä sekä sukulaisten ja diakonian vaatepaketeista), ja kiinnostus vintage-vaatteisiin on osittain samaa perua. Aluksi pidin eniten 30- ja 40-luvuista, joiden vaatemallit pukevat minua paremmin kuin esim. yleisesti suosittu 50-luku, mutta nyttemmin myös 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat alkaneet kiehtoa: korkeakauluksiset paidat, pitkät hameet (mieluiten juuri nilkan yläpuolelle), tunikapuvut, isot hatut jne. Eniten pidän sellaisesta, mitä kuvailisin "Maija Poppasen tyyliksi" - siinä saa olla ripaus hassutteluakin mukana. Käytän vaatteitani mieluusti kaupungilla ja olen vain iloinen, jos ne keräävät katseita!
Minua ei haittaa, vaikka vaatekappaleet eivät ole aitoja ja alkuperäisiä, vaan sovellan ja tuunailen uudemmista vaatteista. Suorahkoa pitkää hametta etsin kauan. Huutonetistä huusin viime vuonna tosi lupaavan tuntuisen harmaan hameen, mutta kävikin ilmi, että siinä oli pitkä halkio, puolireiteen saakka! Ei ihan oikeaa tyyliä... Onneksi myyjä suostui palautukseen, koska hän oli kuvauksessaan nimenomaan sanonut, että halkiolta näyttävä juttu ei ollut oikea halkio, vaan sen alla oli kangasta. Tänä syksynä etsiskelin hametta hartaasti Tampereen Radiokirppikseltä ja Uffilta, mutta loppujen lopuksi löysinkin sellaisen naapurikaupungin kirpputorilta 3,50 eurolla!!! Hameessa oli vielä kaupan laput kiinni! Minun täytyi vain ommella halkioita lyhyemmiksi, koska muuten alle ei saanut kunnolla polvien yli ulottuvaa alushametta ja helma kipusi ylös.