Me asumme paritalossa tällaisessa pihapiirissä, jossa on kaksi paritaloa L:n muodossa. Muutimme tähän silloin, kun nämä oli rakennettu reilut yksitoista vuotta sitten. Kotimme pääty on kohti toisen talon toisen päädyn etuovea ja -kuistia. (Sillä seinustalla meillä on onneksi myös ikkuna, mutta vain sellainen korkealla oleva pieni.) Taloyhtiötä kun on perustettu, rakennuttaja on tehnyt yhtiöjärjestyksen ja siihen liittyvän kartan, jossa näkyy, mitkä piha-alueet ovat minkäkin asunnon hallinnassa ja mitkä yhteisiä. Asunnoissa on vähän eri määrä pihaa, meillä noin kolmannes siitä, mitä naapuritalon päätyasunnossa. Kahdessa muussa asunnossa on jotakin siltä väliltä.
Tuo pääty on sellainen, että meillä on siitä virallisesti vain hyvin kapea kaitale, alle neljäsosa matkasta, joka on toisen asunnon etukuistin laidalta talomme päätyseinään. Jos siinä rajakohdassa olisi aita, siitä ei pääsisi kulkemaan takapihallemme esimerkiksi pyörätuolin, lastenvaunujen tai ruohonleikkurin kanssa, varsinkaan, kun siinä välillä on tikkaat katollemme. Toinen laita kulkisi seinää raapien. Pääty on maastoltaan sellainen, että tämä talo on vajaan metrin korkeammalla kuin naapuritalo, ja talomme päädyssä on hiven loivasti viettävää tasannetta ja sitten jyrkempi pieni penger niin, että alempi tasanne alkaa puolivälistä tuota etukuistin ja talon päädyn välistä matkaa. En oikein ole koskaan ymmärtänyt, miksi kaitale tähän on jätetty niin kapeaksi.
Aikoinaan ensimmäinen asukas naapuriasunnossa kyllästyi leikkaamaan ruohoa penkereeltä ja sanoi, että tee mitä tykkäät. Kysyin, saanko istuttaa kasveja, ja siinä on siitä asti ollut pitkä pionipenkki ja aluskasveja, ylätasanteella talomme päädyn lähellä muutamia laattoja kulkupolulla ja kivikkokasveja. Sitten naapuri oli muuttamassa pois ja minä hätäännyin ja kysyin, voiko sitä piha-alueen rajaa siirtää papereissa kokouksessa. Naapuri naurahti aika ikävään sävyyn ja sanoi, ettei kai hän ilmaiseksi maasta luovu. He muuttivat pois ja tilalle tulivat ihanat naapurit, jotka ovat nauttineet pionipenkin loistosta jo kahdeksan kesää. Nyt he ovat muuttamassa pois.
Minä tietenkin taas aloin vähän pelätä, josko joudun kaivamaan kolmetoista pionia ylös kaiken muun kanssa ja miettimään, mihin saisin ne mahtumaan. Ihana naapurintäti totesi, että ei kai kukaan niin surkea olisi, että siirrättäisi ihanuudet. Jännittää minua silti hieman, kun ei sitä koskaan tiedä. Aloin miettiä, pitäisikö joskus ehdottaa, josko yhtiöjärjestykseen liittyvää karttaa voisi muuttaa sen verran, että rajaviivaa saisi noin metrin loitommaksi talomme päädystä.
Sitten muita puutarhakuulumisia: olemme idättäneet chilejä lautalla ja saaneet jo muutaman taimen purkkiin. Tässä lähiaikoina ajattelin pistää tomaatteja itämään. Purjot unohdin, mutta ehtinevät ne vielä
. Ei mene varmaan kovin kauaa, kun alkaa maata paljastua, sillä lunta on nyt paljon vähemmän kuin monena talvena. Tänään varsinkin lumen pinta on painunut paljon.