Kotikoulu - miksi ja miten?

[Tija]

Minua kiinnostaisi miksi olette valinneet kotiopetuksen lapsillenne? Miten opiskelette? Millaisia "vaatimuksia" asetetaan kotikoululle? Onko kokeita?

Eniten askarruttaa kumminkin se että mistä lapset saavat kavereita, jos ei koulusta?

Minua kiinnostaa erilaiset vaihtoehdot "tavallisen koulun" sijaan.Steinerkoulua olemme miettineet lapsille miehen kanssa sitten joskus, mutta kavereiden puute (vapaa-ajalla) mietityttää siinäkin... mies on aikoinaan ollut kielikoulussa toisella paikkakunnalla ja hän muistelee tuota että vapaa-ajalta puuttuivat kaverit kokonaan.

[annimonni]

Kotikoulun valinta meillä ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Tytär kävi kolmanteen luokkaan asti kunnan koulua. Mies oli alusta asti sitä mieltä, että kotikoulu olisi meidän juttu mutta minä en ollut vielä valmis ajatukselle. Ajatusmaailmamme poikkeaa hyvin pitkälti normi massa-ajattelusta ja siksikin ratkaisumme on kotikoulu. Kunnan koulussa emme kokeneet saavamme "rahalle vastinetta" ja paljon turhaa vääntöä oli mm. uskonnon opetuksen ja siihen liittyvien asioiden kanssa. Jo se, että 2000-luvun koulussa luetaan ruokarukous niin puistattaa näin kärjistettynä yhtenä esimerkkinä.
Tyttäremme on myös ns. oman polun kulkija ja ymmärsin lopulta että kotikoulu on paras ratkaisu. Ja vielä kun itse kävin ns. olosuhteiden pakottamana koulunkäyntiavustajan koulun ja tein harjoittelut tietysti koulussa niin näin todella minkälainen maailma nykykouluissa on. En voi sanoa olisiko tilanteemme toinen jos asuisimme alueella/paikkakunnalla jossa olisi pieni kyläkoulu, mutta lähikouluissamme on nyt n. 150 oppilasta ja se on aivan liikaa.

Kotikoulun aloittaminen vaatii vain ilmoituksen opetusjohtajalle jolta tulee viranhaltijapäätös jossa vanhemmille annetaan vastuu oppivelvollisuuden suorittamisesta ja sitten valvovaksi kouluksi yleensä tulee saman kunnan joku koulu ja sieltä valvova opettaja. Meillä on ollut hyvä tuuri siinä, että olemme saaneet itse valita koulun ja opettajan. Meidän kaupunki ei anna kotioppijoille oppimateriaalia, koska tämä kaupunki on niin erilaisuutta hyljeksivä, noin karkeasti sanottuna Kaupungillemme myönnettiin juuri ministeriöstä rahaa 81 000€ kaupungin koululaisten tasa-arvon kohentamiseen

Meillä siis tytär käy seiskaa ja poika kolmatta luokkaa. Opiskellaan päivästä riippuen puolesta tunnista pariin-kolmeen tuntiin. Olen tehnyt lukujärjestykset joiden mukaan suurinpiirtein mennään. Kokeita teen itse melkein kaikista aineista. Kunnan koululla emme käy, koska on eri kirjat ja siten eri etenemisjärjestys ja etenemistahti. Enkä halua olla kunnan koulun kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko.

Meillä on sikäli hyvä tuuri käynyt, että parin talon päässä asuu perhe jossa on neljä lasta ja iät osuvat meidän lasten kanssa yksiin. Poika enemmänkin on sen perheen poikien kanssa päivittäin, mutta tytär on tällä hetkellä aika vähän sen perheen vuotta nuoremman tyttären kanssa. Harrastuksiin meidän poikaa ei olla saatu, koska hänen mielestään on tyhmää mennä iltaisin ja monesti väsyneenä harrastukseen ja on todennut että kaikkea mitä harrastuksissa tehdään niin voi tehdä kotonakin kavereiden kanssa eikä kukaan ole määräämässä miten joku asia pitäisi tehdä Tyttärelle ei ole löytynyt sopivaa harrastusta, koska kaupunkimme harrastusvalikoima painottuu liikunnallisiin juttuihin eikä ne kiinnosta. Tytär opiskelee omatoimisesti koreaa ja kirjoittaa paljon kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Onneksi vertaistukea löytyy esim. tältä foorumilta

[Tiina H]

Meillä päädyttiin kotiopetukseen alusta saakka useista syistä. Hyvin tärkeänä pidän oppimisen ilon ja itseohjautuvuuden säilymistä. Sitten on tietenkin tuo hankala atooppinen ihottuma, joka rassaa oloa ja haittaa yöunia etenkin syksystä kevääseen eli juuri silloin, kun koulussa pitäisi käydä, jos siellä kävisi. Lisäksi lapsi oppi heti kolme vuotta täytettyään kirjoittamaan korvakuulolta ja vuotta myöhemmin lukemaan ilman sen kummempaa opettamista, ja mietin, että olisi voinut turhautuminen iskeä koulussa. Ja kun hänen on hankala olla, jos on paljon hälinää ja melua ja kontakteja, varsinkin ellei hän voi itse säädellä sitä, miten pitkään hän on sellaisessa ympäristössä, niin kotikoulu oli ihan selvä juttu. Hän on omanlaisensa tyyppi, on impulsiivinen, ilmaisee tunteensa hyvin voimakkaasti ja on herkkätunteinen ja herkkä aisteiltaan, vilkas mielikuvitukseltaan. En tiedä edes, miten koulussa hänenlaisilleen kävisi.

Opiskelemme vapaamuotoisesti ja lapsentahtisesti niin, että me vanhemmat olemme kärryillä siitä, mitä valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (pops) sanoo peruskoulun oppimäärän sisällöstä. Meillä ei ole oppitunteja, lukujärjestystä tai kokeita, emmekä noudata esimerkiksi paikallisten koulujen opetussuunnitelmia. Seuraamme lapsen kiinnostuksen kohteita pitäen popsin mielessämme ja tarjoamme hänelle mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja entisten taitojen harjoitteluun. Nyt on kolmas vuosi oppivelvollisuutta menossa. Varsinainen oppikirja meillä on matikasta, muuten ei, mutta mahdollisesti hommaamme kielten opiskeluun oppikirjoja. (Kunnan virallista kantaa kuvastanut ohjekirje kotiopetusta harkinneille vanhemmille oli kyllä sellainen sävyltään silloin 2011, etten ihmettele, ettei täälläkään ole oppikirjoja kotioppijalle tarjottu.)

Lähikoululla käymme tutkivaa opettajaa tapaamassa kahdesti vuodessa, aina lukukauden päätteeksi. Mukana meillä on oppimispäiväkirjan tiivistelmä, kädentaitonäytteitä, valokuvia arjesta, kirjoituksia, matikankirja, puuhakirjoja ja muuta sellaista.

Kaveripuoli mietityttää välillä minuakin (vrt. Kotioppijan ikätoverikontakit -keskustelu), mutta esimerkiksi nyt joululoman mentyä hän on taas saanut mieleisensä määrän kontakteja perheen ulkopuolisiin ihmisiin ja on varsin tyytyväisen oloinen.

[rumaelsa]

Löysin Yleltä tällaisen kiintoisan jutun, jossa on haastateltu paria "kotiopetuskonkaria": http://yle.fi/uutiset/kotiopetuksen_val ... sa/6766014
Tämä kuulostaa tutulta, suunnilleen näin meilläkin toimitaan:

"Kotiopetuksessa alakouluikäiset lapset saattavat opiskella päivästä vain tunnin tai kolme. He tyypillisesti heräävät päivään omassa tahdissaan ja laativat työskentelyaikataulun itse. Opetus on Paavolaisen perheessä jaettu koko vuodelle.
- Kun työtä tehdään säännöllisesti, siinä tulee rutiini ja kurinalaisuus, Paavolainen sanoo."

Meillä tosin lapset eivät useinkaan laadi päivän aikatauluaan itse, vaikkakin he saavat vaikuttaa siihen ja tehdä valintoja joidenkin asioiden suhteen. Olen todennut, että tarkkaavuushäiriöpiirteisiltä lapsilta ei voi odottaa liikoja ajanhallinnan suhteen...

[Maria]

Tämmöinen löytyi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto

[rumaelsa]

Kiva, kun juttu leviää!

[Maria]

Oli jotenkin kumman tuttu tuo haastatellun kertomus

[rumaelsa]

"Opetus on Paavolaisen perheessä jaettu koko vuodelle.
- Kun työtä tehdään säännöllisesti, siinä tulee rutiini ja kurinalaisuus, Paavolainen sanoo."

Opettaja Maarit Korhonen kertoo kirjassaan "Herää, koulu!", että Yhdysvalloissa rikkaiden ja köyhien lasten koulumenestyksen ero johtuu osittain kesäopiskelusta. Rikkaat panevat lapsensa opiskelemaan jonkin verran kesälläkin, esimerkiksi yksityisopettajan johdolla.

"Kun syyslukukausi alkoi, olivat rikkaat aimo harppauksen edellä niitä lapsia, jotka viettivät koko kesän tekemättä mitään ja käymättä missään."

Meillä ympärivuotisen työskentelyn tavoitteena ei ole "menestyksen" tavoittelu, mutta olen todennut, että ei kannata pitää kovin pitkiä taukoja opiskelusta. Asiathan unohtuvat niin helposti - sen huomaa varmaan jokainen opettaja syyslukukauden alussa! Esimerkiksi kielet ruostuvat käytön puutteessa. Lisäksi vaikuttaa inertia: pysähtymään päässeen kappaleen saaminen uudestaan liikkeelle vaatii enemmän energiaa kuin kappaleen pitäminen koko ajan liikkeessä! Muutaman viikon tauon jälkeen opiskelurutiineihin voi olla vaikea palata, niin lasten kuin äidinkin... Siksi on parempi tehdä jotain joka päivä.

Tosin niinä päivinä, jolloin täytyy heti aamusta lähteä jonnekin, ei yleensä tehdä ainakaan lukuaineita, mutta pitemmille lomareissuille läksyt otetaan mukaan. Esimerkiksi Kosilla hotellin uima-altaalla ei ollut kovinkaan vaikea motivoida lapsia tekemään englannin tehtäviä, koska kielelle oli siellä käyttöä, oikeastaan ensimmäisen kerran heidän elämässään!

Työskentely myös koulun loma-aikoina auttaa pitämään "koulupäivät" lyhyinä ja jakamaan lapselle erityisen vaikeita asioita pitemmälle ajanjaksolle. Lapset ovat olleet sitä mieltä, että mieluummin kahta lukuainetta lähes joka päivä ympäri vuoden kuin pitempiä päiviä koululaisten tapaan lomia pitäen. Otamme kesällä joka tapauksessa hiukan kevyemmin ja teemme enemmän opintoretkiä.

Ensi kesäksi on suunnitteilla, että kuopus aloittaisi ruotsin opiskelun; hän itse toivoi sitä, ja parin vuoden päästä, kun luokkatoverit vasta aloittelevat, hänellä on jo pohjaa, vaikka etenisimme hyvinkin rennosti. Koulun vähäisillä ruotsin tuntimäärillä oppiminen jää kovin pinnalliseksi. Ruotsi ei ole pojalle aivan uusi kieli, sillä olemme harjoitelleet sitä iltatoimien yhteydessä vuosien ajan ja katselleet silloin tällöin ruotsinkielisiä lastenfilmejä. Kuopus olisi juuri nyt kiinnostunut aloittamaan myös historian, joka opetussuunnitelmassa tulee vasta reilun vuoden päästä. Ajattelin, että innostusta pitäisi toki käyttää hyväksi, joten luultavasti aloitamme historian viimeistään syksyllä. Se onkin yksi lempiaineistani - käytettävissä on niin valtavasti filmejä, äänikirjoja, pelejä ja muuta oheismateriaalia!

Koulun aloittanut tytär saa ensimmäistä kertaa kesäloman , mutta ihan laiskana hänkään ei saa olla... Englanti on hänelle - ehkä lievän lukihäiriön vuoksi - hieman hankala aine, joten kertaamme ja ylläpidämme sitä kesän aikana tekemällä tehtäväkirjasta kaikki väliin jääneet tehtävät. Heillä on muutenkin nyt mielestäni aika lepsu opettaja ja liian helppo kirja. (Kotiopetuksessa olemme käyttäneet Yes-sarjaa, joka on vaativampi.) Perustelin asiaa tyttärelle siten, että opettajalla on varaa olla lepsu, koska tätä ei henkilökohtaisesti huoleta, millaisin englannin taidoin kukin koulusta lähtee (tai ehkä kyse on vain siitä, että hänen on edettävä ryhmän hitaimpien tahdissa?) - minä sen sijaan haluan, että jokainen lapsistani oppii englantia hyvin, koska siitä on elämässä paljon hyötyä ja iloa. Lisäksi tytär on kiinnostunut oppimaan saksaa, kun muutama hänen kavereistaankin opiskelee sitä; hän ei voinut mennä syksyllä saksan ryhmään, koska muut olivat aloittaneet jo viidennellä luokalla. Yritän löytää sopivan oppikirjan, jonka avulla pääsemme mukavasti alkuun kesän aikana.

[Maria]

Tuo kesähomma on varmasti totta, juuri tänä aamuna puhuin lapselle että tehdään jotain juttuja vähäsen koko kesän ajan valvontapäivän jälkeen. Luetaan kirjoja, tehdään kuvis- ja käsityöjuttuja ja tietysti luonnossa yltin juttuja. Liikutaan ulkona ja pelataan pelejä. Nämä on just niitä mihin tuntuu että ei aika riitä sairastamisen ohella. Hän tuntui tajuavan että ensi syksynä on sitten vähemmän koulujuttua kun opitaan kesälläkin jotain.

[rumaelsa]

Uusissa opetussuunnitelman perusteissa historia näköjään alkaakin neljänneltä luokalta! Kuopuksen ikätoverit siis aloittavat sen vielä entiseen tapaan viidennellä, koska kunnassa vanha opetussuunnitelma on voimassa ensi lukuvuoden.