Vanhempi poikamme on yläasteen alusta lähtien käynyt tenttimässä aineen kerrallaan pois. Hän ei siis ole lainkaan osallistunut välikokeisiin; kerroin opettajalle, että jätämme ne väliin, koska kotikoululaisen lopulliset arvosanat määräytyvät lain mukaan vain loppututkinnon perusteella.
Aluksi ajattelimme, että kaikki aineet saisi tentityksi kolmen vuoden aikana, mutta lopulta oli pakko varata yläasteen suorittamiseen viisi vuotta, sillä poika ei kerta kaikkiaan jaksa opiskella kovin pitkään kerrallaan, mihin vaikuttavat varmaan sekä hänen erityispiirteensä (hänellä on Aspergerin syndrooma ja ADD) että fyysinen hentous. Ratkaisu on meille loppujen lopuksi oivallinen, sillä muuten pojalle olisi jäänyt peräti kaksi välivuotta ennen lukion aloittamista: hän menee aikuislukioon täytettyään vasta 18 vuotta, jotta ei tarvitse suorittaa hänelle hankalia käytännön aineita. Aikuislukio sopii hänelle, koska hän tulee parhaiten toimeen aikuisten kanssa eivätkä tunnitkaan ala aikaisin aamulla!
Ensimmäisenä vuonna hän tentti muun muassa itselleen helpoimmat aineet, joissa oli paljon ikäisiään pitemmällä: matematiikan, fysiikan ja kemian. Matematiikasta opettaja piti hänelle 9. luokan valtakunnallisen kokeen, joka testaa sopivasti kaikkea peruskoulun aikana opittua. Fysiikasta ja kemiasta oli sekä teoriakokeet että käytännön kokeet. Musiikin loppukokeena oli sama musiikin historian ja teorian koe kuin muillekin seitsemäsluokkalaisille. Kotitaloudesta oli kaksi teoriakoetta ja käytännön koe; lisäksi piti toimittaa portfolio, johon koottiin esimerkiksi pojan valmistamien ruokien ohjeet. Kotitalouden käytännön koe oli erittäin vaikea: piti muun muassa valmistaa annetuista aineista määrätty ruokalaji - ilman ohjetta! Se koe ei mennyt läpi ja teoriakokeetkin vain hädin tuskin. Poika ei suostu uusimaan koetta, ellei opettaja vaihdu...
Seuraavan vuoden keväänä oli kaksi varsinaista lopputenttiä: historiasta ja maantiedosta. Kumpikaan ei ollut hänen lempiaineitaan, mutta kokeet menivät varsin hyvin jo pelkästään pojan hyvän yleissivistyksen ansiosta. Historian ja maantiedon kokeissa oli opettajan harkinnan mukaan tehtäviä sieltä täältä yläasteen oppisisällöistä. Historiassa oli kysymyksiä Ranskan vallankumouksesta eteenpäin, muun muassa esseetehtävä talvisodasta. Suurin osa oli onneksi monivalintatehtäviä ja muita vastaavia, joissa ei tarvinnut kirjoittaa pitkästi; pojan vaikeudet oli siis selvästi otettu huomioon. Maantiedon kokeessa kysyttiin muun muassa lämpövyöhykkeistä, Euroopan teollisuudesta ja jääkaudesta. Kaiken kaikkiaan kokeet olivat hyvin yleisluontoiset ja mittasivat ennen kaikkea kokonaisuuksien hallintaa; eihän pikkuseikkoihin voisi mennäkään, kun parin tunnin kokeessa (noin nelisivuisessa) kysytään usean vuoden aikana opittuja asioita. Samana keväänä jätettiin kuvataiteen tuotokset opettajalle; mukana oli kirjoitelma elokuvataiteeseen liittyvästä aiheesta.
Kolmantena keväänä poika suoritti loppuun terveystiedon, biologian, yhteiskuntaopin ja käsityön. Kolmesta ensiksi mainitusta oli tietenkin teoriakoe, ja lisäksi biologian loppukokeeseen kuului 40 lajin kasvion kerääminen. Käsityön suorittamiseen tarvittavien töiden valmistaminen vei paljon aikaa. Itse suunnittelemamme työt eivät kelvanneetkaan, vaan opettaja halusi aivan tietynlaiset suoritukset: ommellun kynäpenaalin, saumurilla valmistetun myssyn (opettaja opasti poikaa koulun saumurin käytössä), ommellut housut (jotka heitettiin valmistuttuaan pois
) sekä viidellä puikolla neulotut sukat - joiden sijasta poika onneksi sai tehdä rannekkeet, niin ettei tarvinnut opetella kantapäätä... Välillä täytyi käydä näyttämässä keskeneräisiä töitä opettajalle ja antaa esimerkiksi neulomisesta työnäyte, ettei vain äiti kotona ollut tehnyt niitä pojan puolesta!
Tänä neljäntenä keväänä on saatu suoritetuksi elämänkatsomustieto sekä työläs äidinkieli. Onneksi tulin kysyneeksi hyvissä ajoin äidinkielen suorittamisesta, sillä opettaja määräsi alkajaisiksi kymmenen kirjallisuusaiheista kirjoitelmaa! Vuoden kuluttua niistä oli seitsemän valmiina (erinomaisia kaikki), mutta siinä vaiheessa vaihtui opettaja, ja uusi opettaja totesi niiden riittävän. Lisäksi täytyi pitää esitelmä ja suorittaa kielitietokoe; oma-aloitteisesti poika vei näytille muutaman kaunokirjallisen kirjoitelman. Elämänkatsomustiedossa tehtävänä oli kirjoittaa kolme esseetä opettajan antamista aiheista.
Viimeiset aineet on tarkoitus suorittaa vuoden kuluttua: ruotsi, englanti ja liikunta. Liikunnasta täytyy pitää liikuntapäiväkirjaa, ja kielistä on tietenkin kokeet, joissa testataan osaamista monipuolisesti. Varsinaista päättötodistusta poikamme ei saa, koska yksi aine jää suorittamatta, mutta pyydämme todistuksen kaikista suoritetuista aineista.
Annimonni, kertoisitko teidän viimeaikaisista kokemuksistanne?
Tiedoista voisi olla hyötyä muille samaan tilanteeseen joutuville...