Ei ainakaan meillä ole ollut mitään varsinaista eskariopetusta kotona, mutta eipä se minusta erillisiä "opetustuokioita" välttämättä kaipaakaan. Koulun eskarissa ohjelmaan kuuluu laulua, leikkejä (suurimmaksi osaksi vapaata leikkiä, hiukan myös sääntöleikkejä), ulkoilua, pelejä, piirtämistä ja askartelua, satuja ja loruja, kirjastokäyntejä, retkiä... Kirjaimiin ja numeroihin tutustutaan, samoin kalenteriin ja kelloon, mutta kaikki pyritään pitämään leikinomaisena ja elämyksellisenä. Joskus leivotaan, katsotaan jokin elokuva yms. Sitä samaahan te teette kotona jo nytkin, joten "eskari" on teillä valmiina!
Useimmat lapset ovat niin oma-aloitteisia oppijoita, että heille tarvitsee vain järjestää virikkeellinen ympäristö ja antaa silloin tällöin hiukan ideoita. Kotona on sekin etu, että voi olla mahdollisuus tarjota sellaisia juttuja, joihin paikallinen eskari ei pysty - esimerkiksi jonkin vieraan kielen opettelun voi hyvin aloittaa jo eskari-ikäisen kanssa laulujen ja leikkien avulla.
Jos lapsen kiinnostuksen kohteet ovat hyvin rajalliset, kuten monilla erityislapsilla, voi olla tarpeen keksiä tapoja esitellä heille sellaisiakin asioita, jotka eivät niin kovin kiinnosta. Kuopusta myös opetin varta vasten lukemaan. Meidän muut lapset olivat oppineet omin päin ensin kirjoittamaan ja sen jälkeen lukemaan, mutta kun kuopus oli pitkästyvää sorttia ja tunsi joka tapauksessa jo kirjaimet, arvelin hänelle olevan iloa lukutaidosta - kun osaa lukea, ei tarvitse koskaan tylsistyä, vaikkei sattuisi olemaan leikkikaveria tarjolla!