Yritin tänne viime viikolla kirjoitella, mutta jostain syystä en saanut viestiäni julki. Jospa nyt olisi parempi tuuri.
Meillä nyt takana kotieskaria 66 eskaripäivää (100 eskaripäivän kohdalla ollaan sovittu pidettäväksi juhlat
) ja tietynlainen rutiini tähän kaikkeen on aika hyvin muodostunut.
Haasteitakin toki on, mutta pääasiassa koen, että tämä päätös on ollut meidän perheelle se paras. Ollaan tehty viikottain eskarikirjaa + lisätehtäviä, tabletilla pelailee Molla ABC sovellusta, sekä Ekapeliä. Lisäksi soitellaan pianoa, askarrellaan, käydään retkillä (kotiseutumuseossa, bussi/juna/metro seikkailulla Helsingissä, Turun linnassa syyslomalla jne) ja koitetaan oppia asioita elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Kirjaimet tunnistaa hienosti ja osaa tavuttaa ja avustetusti lukea sanoja, numerot ja laskut ovat mieleisiä ja niissä pitääkin keksiä vähän haastavampia, kun muuten mielenkiinto lopahtaa.
Meillä on tulossa muutto uudelle ja pienemmälle paikkakunnalle vuodenvaihteen jälkeen ja olemme päättäneet jatkaa ainakin 1. luokan kotiopetuksessa. Vähän jännittää mitä se kaikki tuo mukanaan, uusien kavereiden löytyminen (pääosa nykyisistä kavereista on perua kerhovuosilta) ja miten siellä suhtaudutaan kunnan puolesta kotiopetukseen. Tiedän, että Espoossa kotikoululaisia on ollut sen verran monta, että täällä on vakiintunut tapa toimia heidän kanssaan, uudesta kotipaikasta ei mitään tietoa.
Juttelin viime viikolla siskonpoikani rehtorin kanssa (yksityiskoulu) ja hän sanoi, että kannattaa ottaa selvää onko pojalla mahdollisuus päästä ip-kerhoon vaikkei normikoulua kävisikään (kuulemma lapsilla on oikeus ip-toimintaan) ja tämä oli mielestäni todella hyvä ajatus, koska muutama päivä viikossa ip-kerhossa voisi tuoda kaivattua kaverikontaktia ja helpottaa sopeutumista uuteen kotipaikkaan. Pikkuveli täyttää keväällä vasta 3 ja vaikka pojat hienosti osaavatkin leikkiä yhdessä, tiedän ikäistensä kavereiden olevan tarpeen.
Tällaisia mietteitä meillä meneillään.