Uudet opetussuunnitelman perusteet

[Tiina H]

Lueskelin juuri IS:n nettisivuilta uutista, jossa kerrotaan, miten oppiaineisiin jakautuva opetus on vähitellen muuttumassa ilmiöpohjaiseksi suomalaisissa kouluissa (ainakin tavoitteissa). http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 48399.html Jutun kommenteissa on suuntaan ja toiseen mielipiteitä. Mutta kiinnostavaa huomata, miten koululaitos kulkee ainakin jossain siihen suuntaan kuin tulee kotiopetuksessa toimittua ihan itsestään. Omien opintojeni perusteella voin sanoa, että olisin hyötynyt kovin siitä, että olisi ollut selkeämpi yhteys asioiden välillä eikä tiukkoja oppiainerajoja. (Samoin olisin hyötynyt siitä, että olisi painotettu ymmärrystä eikä ulkolukua.)

[annimonni]

olisi ollut selkeämpi yhteys asioiden välillä eikä tiukkoja oppiainerajoja

Juurikin näin varsinkin historiassa. Liiaksi menee päivämäärien ja vuosilukujen ulkoa opetteluun.
Mielenkiinnolla odotan kommentteja opettajilta uudenlaisen oppimisen käytännöistä. Vaatiihan tuo uudenlainen oppiminen suurta joustavuutta opettajilta ja monet ovat kovin "tiukkapipoisia" omien tapojensa orjia. Hyvä suuntaus kuitenkin.

kiinnostavaa huomata, miten koululaitos kulkee ainakin jossain siihen suuntaan kuin tulee kotiopetuksessa toimittua ihan itsestään

Mitä pienet edellä, sitä suuret perässä

[rumaelsa]

Joko olette ehtineet tutustua tarkemmin uusiin opetussuunnitelman perusteisiin (http://www.oph.fi/download/163777_perus ... t_2014.pdf) ja miettiä, miten ne vaikuttavat omaan opetussuunnitelmaanne?

Edistystä on ainakin se, että arvioinnin taitekohtia on yhtenäistetty: taitekohdat ovat 2. ja 6. luokan lopussa eli luokille 1. - 2., 3. - 6. ja 7. - 9. on omat tavoitteet. Tähän asti taitekohdat ovat eri aineissa saattaneet osua eri kohdille. Nyt on siis paljon helpompi laatia kotiopetukseen vaikkapa nelivuotinen, luokat 3. - 6. kattava opetussuunnitelma, mikä antaa enemmän toimintaväljyyttä! (Valvonnan toteuttamisesta tietysti joutuu vääntämään, ja meillä vaihtuu valvova opettajakin kesken nelivuotiskauden. Tosin käytännössä 5. luokalta eteenpäin valvonta on täällä aineenopettajien kontolla.)

Muutamia isoja muutoksia olen huomannut. Historian ja yhteiskuntaopin opetus alkaa jo 4. luokalta ja toinen vieras kieli (yleensä toinen kotimainen) viimeistään 6. luokalta. Entiset ympäristö- ja luonnontieto, fysiikka-kemia sekä biologia ja maantieto on 3. - 6. luokalla yhdistetty ympäristöopiksi. Käsityön jako tekstiilityöhön ja tekniseen työhön näyttäisi poistuvan, eli kummankin tekniikoita käytetään koko kouluajan, mutta lapsen kiinnostus saa suunnata työskentelyä.

[annimonni]

Kiitos linkistä. Luin oikein tarkkaan ja joitain muutoksia huomasin myös. Varsin tarkkaan luin kohdan 7-9.luokan äidinkielen osion. Kiinnostaa erityisesti tuo kielioppipuoli. Yläasteellahan tulee nuo sijamuodot ym.... Kävin läpi moneen kertaan taas vanhan opetussuunnitelman perusteet (2004) ja nyt uuden enkä löytänyt mistään kohtaa niitä sijamuoto hommeleita (sivu 290). Enkö vain ymmärrä vai onko ne edes pakollisia? Mainitaan kohdassa T16 kielen rakenteet, mutta ei sitä miten syvällisesti.

Uudesta opsista:
Opetuksen tavoitteet
Vuorovaikutustilanteissa toimiminen
T1 ohjata oppilasta laajentamaan taitoaan toimia tavoitteellisesti, motivoituneesti, eettisesti ja rakentavasti erilaisissa viestintäympäristöissä

T2 kannustaa oppilasta monipuolistamaan ryhmäviestintätaitojaan ja kehittämään taitojaan perustella näkemyksiään sekä kielellisiä ja viestinnällisiä valintojaan

T3 ohjata oppilasta monipuolistamaan taitojaan ilmaista itseään erilaisissa viestintä- ja esitystilanteissa, myös draaman keinoin.

T4 kannustaa oppilasta syventämään viestijäkuvaansa niin, että hän oppii havainnoimaan omaa viestintäänsä, tunnistamaan vahvuuksiaan sekä kehittämisalueitaan erilaisissa, myös monimediaisissa viestintäympäristöissä

Tekstien tulkitseminen
T5 ohjata oppilasta kehittämään tekstien ymmärtämisessä, tulkinnassa ja analysoimisessa tarvittavia strategioita ja metakognitiivisia taitoja sekä taitoa arvioida oman lukemisensa kehittämistarpeita

T6 tarjota oppilaalle monipuolisia mahdollisuuksia valita, käyttää, tulkita ja arvioida monimuotoisia kaunokirjallisia, asia- ja mediatekstejä

T7 ohjata oppilasta kehittämään erittelevää ja kriittistä lukutaitoa, harjaannuttaa oppilasta tekemään havaintoja teksteistä ja tulkitsemaan niitä tarkoituksenmukaisia käsitteitä käyttäen sekä vakiinnuttamaan ja laajentamaan sana- ja käsitevarantoa

T8 kannustaa oppilasta kehittämään taitoaan arvioida erilaisista lähteistä hankkimaansa tietoa ja käyttämään sitä tarkoituksenmukaisella tavalla

T9 kannustaa oppilasta laajentamaan kiinnostusta itselle uudenlaisia fiktiivisiä kirjallisuus- ja tekstilajityyppejä kohtaan ja monipuolistamaan luku-, kuuntelu- ja katselukokemuksiaan ja niiden jakamisen keinoja sekä syventämään ymmärrystä fiktion keinoista

Tekstien tuottaminen
T10 rohkaista oppilasta ilmaisemaan ajatuksiaan kirjoittamalla ja tuottamalla monimuotoisia tekstejä sekä auttaa oppilasta tunnistamaan omia
vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan tekstin tuottajana

T11 tarjota oppilaalle tilaisuuksia tuottaa kertovia, kuvaavia, ohjaavia ja erityisesti kantaa ottavia ja pohtivia tekstejä, myös monimediaisissa
ympäristöissä, ja auttaa oppilasta valitsemaan kuhunkin tekstilajiin ja tilanteeseen sopivia ilmaisutapoja

T12 ohjata oppilasta vahvistamaan tekstin tuottamisen prosesseja, tarjota oppilaalle tilaisuuksia tuottaa tekstiä yhdessä muiden kanssa sekä rohkaista oppilasta vahvistamaan taitoa antaa ja ottaa vastaan palautetta sekä arvioida itseään tekstin tuottajana

T13 ohjata oppilasta edistämään kirjoittamisen sujuvoittamista ja vahvistamaan tieto- ja viestintäteknologian käyttötaitoa tekstien tuottamisessa, syventämään ymmärrystään kirjoittamisesta viestintänä ja vahvistamaan yleiskielen hallintaa antamalla tietoa kirjoitetun kielen konventioista

T14 harjaannuttaa oppilasta vahvistamaan tiedon hallinnan ja käyttämisen taitoja ja monipuolistamaan lähteiden käyttöä ja viittaustapojen hallintaa omassa tekstissä sekä opastaa oppilasta toimimaan eettisesti verkossa yksityisyyttä ja tekijänoikeuksia kunnioittaen

Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen
T15 ohjata oppilasta syventämään kielitietoisuuttaan ja kiinnostumaan kielen ilmiöistä, auttaa oppilasta tunnistamaan kielen rakenteita, eri rekistereitä, tyylipiirteitä ja sävyjä ja ymmärtämään kielellisten valintojen merkityksiä ja seurauksia

T16 kannustaa oppilasta avartamaan kirjallisuus- ja kulttuurinäkemystään, tutustuttaa häntä kirjallisuuden historiaan ja nykykirjallisuuteen,
kirjallisuuden eri lajeihin sekä auttaa häntä pohtimaan kirjallisuuden ja kulttuurin merkitystä omassa elämässään, tarjota oppilaalle mahdollisuuksia luku- ja muiden kulttuurielämysten hankkimiseen ja jakamiseen

T17 ohjata oppilas tutustumaan Suomen kielelliseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen, suomen kielen taustaan ja piirteisiin ja auttaa oppilasta pohtimaan äidinkielen merkitystä sekä tiedostumaan omasta kielellisestä ja kulttuurisesta identiteetistään sekä innostaa oppilasta aktiiviseksi kulttuuritarjonnan käyttäjäksi ja tekijäksi

---------

Tuosta kielen rekistereistä löytyi tällainen:
Kielen rekisterit
Kieleen tuovat eroa monet käyttötilanteeseen ja käyttäjään liittyvät tekijät: ikä, sukupuoli, sosiaalinen ryhmä (slangit), ammatti ja koulutus (ammattikieli eli jargon), kotipaikka (murteet). Kukin meistä hallitsee useita erilaisia käyttötilanteeseen sopivia kielen rekistereitä eli tapoja käyttää tilanteeseen sopivia sanamuotoja ja nonverbaalisiakin viestejä. Hyvä kielenkäyttäjä tietää mikä kielen rekisteri sopii mihinkin tilanteeseen.

Vaikka kieli jakautuukin joukkoon erilaisia ryhmä- ja aluekieliä, olemassa on myös meille kaikille yhteinen kielimuoto: yleiskieli. Se on yleisesti hyväksyttyjen kieliopin normien mukaista kieltä, jota on totuttu käyttämään julkisissa ja virallisluontoisissa yhteyksissä, kouluissa, kokouksissa ja tiedotusvälineissä.

Yleiskieltä lähellä on kirjakieli, jonka kuitenkin voi katsoa olevan yleiskiletä vieläkin säädellympää - onhan yleiskielen käyttö tätä nykyä esim. tiedotusvälineissä hyvinkin vapaata.

Puhekieli eroaa kirjakielestä tietysti monin tavoin: esim. puhekielen lauseet ovat lyhyempiä, puhekielessä on enemmän toistetta ja liioittelua, puhujalla on myös nonverbaali viestintä (eleet, ilmeet jne.) tukenaan. Seuraavanlaisia puhekielen piirteitä kirjoitetussa kielessä on syytä edelleen välttää:

slangisanojen ja muotifraasien käyttö
passiivimuoto monikon 1. tilalla (esim. 'me mennään')
merkityksettömät täytesanat ('no', 'tuota', 'niinku')
sanojen lopun lyhentäminen
liioittelu
-----

Suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän päättöarvioinnin kriteerit hyvälle osaamiselle (arvosanalle 8) oppimäärän päättyessä (sivu 292)

Kohtaan T15-T17 on seuraavanlainen

Oppilas osaa kuvailla tekstien kielellisiä ja tekstuaalisia piirteitä, pohtia niiden merkityksiä ja kuvata eri rekisterien ja tyylien välisiä eroja.
Oppilas tuntee ja ymmärtää kulttuurin monimuotoisuutta sekä osaa kuvata omia kulttuurikokemuksiaan. Oppilas tuntee kirjallisuuden vaiheita ja suomalaisen kulttuurin juuria.Oppilas tuntee kirjallisuuden päälajit ja on lukenut sovitut kirjat.
Oppilas osaa kuvailla Suomen kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.Oppilas osaa kuvailla äidinkielten merkitystä ja suomen kielen piirteitä ja asemaa muiden kielten joukossa.

----
Edelleenkään ei ole miten laajasti. Onko tässä nyt sitten niin, että jossain kohtaa ollaan "päätetty" mitä nuo rakenteet paikkakuntakohtaisesti pitää sisällään eikä niitä sitten ole muutettu/tarkistettu eikä mietitty tarpeellisuutta.
Vanhassa opsissa oli päättöarvioinnin kriteerit hyvälle osaamiselle (arvosanalle 8) näin:
osaa puhua kielen äänne-, muoto- ja lauserakenteesta sekä sanastosta; hänellä on tietoa sanaluokista ja tärkeimmistä lauseenjäsenistä, hän tuntee suomen kielen keskeisimmät ominaispiirteet ja pystyy vertailemaan suomen kieltä muihin opiskelemiinsa kieliin; hänellä on käsitys kielisukulaisuudesta ja suomen sukukielistä

[Tiina H]

Mietin, miten paljon mahtaa tulla sanomista, kun tuolla sivun 14 alareunassa on näin:

"Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten oppilaiden, opettajien ja muiden aikuisten sekä eri yhteisöjen ja oppimisympäristöjen kanssa. Se on yksin ja yhdessätekemistä, ajattelemista, suunnittelua, tutkimista ja näiden prosessien monipuolista arvioimista. Siksi oppimisprosessissa on olennaista oppilaiden tahto ja kehittyvä taito toimia ja oppia yhdessä."

[Tiina H]

Nyt oli Ylellä juttua uuden opsin mukaisesta käsitöiden opetuksesta täällä. Jutussa mainittiin näin: "Jatkossa käsityössä on tarjottava oppimistehtäviä, jotka sisältävät työtapoja teknisestä ja tekstiilityöstä." Toteutustavan, tekniikan ja materiaalit saa valita itse.

[Tiina H]

Vinkkinä, että ainakin Oulun kaupungin sivuilta löytyy kaupungin yksityiskohtainen ops, joka on tehty valtakunnallisten ops-perusteiden pohjalta. Näitäkin varmaan voi käyttää itselle jonkinlaisina muistilappuina. http://www.ouka.fi/opetussuunnitelma

[rumaelsa]

Minäkin olen tähän asti käyttänyt kunnan opetussuunnitelmaa apuna, jotta olen saanut muutettua opetussuunnitelman perusteiden kovin abstraktit tavoitteet konkreettisempaan muotoon. Esimerkiksi käsitöiden osalta kunnan opetussuunnitelmassa on mainittu konkreettisia tekniikoita eri luokkien kohdalla.

Tosin jos haluaa ottaa nämä uusimmat opetussuunnitelman perusteet käyttöön heti - mikä on kotioppijoiden osalta ihan mahdollista! - eikä odottaa vuoden päähän, jolloin kuntien uudet opetussuunnitelmat valmistuvat, kunnan nykyinen opetussuunnitelma on ajastaan jäljessä. Minä ainakin rupesin innoissani heti kevään viimeisten kokeiden jälkeen rakentamaan kuopukselle uusien perusteiden mukaista opetussuunnitelmaa!

Päätin käyttää entistä paremmin hyväkseni eheytetyn opetuksen mahdollisuutta sekä sitä, että oppimistavoitteiden seuraava nivelkohta on vasta kuudennen luokan lopussa. Hahmottelen siis kolmivuotista opetussuunnitelmaa, joka koostuu isommista jaksoista tai projekteista. Vaikka oppiainejako muuttui luonnontieteellisten aineiden osalta eli ne keskitettiin ympäristöoppi-nimikkeen alle, oppisisällöt näyttäisivät olevan aika lailla samat; esimerkiksi vanhoja biologian, maantiedon ja fysiikka-kemian oppikirjoja selaamalla siis pääsee varsin hyvin perille, mitä aihepiirejä ympäristöopissa pitää ehtiä seuraavien kolmen vuoden aikana käsitellä.

Tyypillisesti lukuaineiden opetus etenee spiraalimaisesti ja oppikirjat noudattavat samaa kaavaa: aiheet toistuvat vuosi vuodelta, mutta siirrytään vähitellen konkreettisesta abstraktimpaan ja läheisestä kaukaisempaan. Tavoitteena on oppimisen ja löytämisen ilo avaamalla lapselle ennestään tutuista asioista uusia, kiehtovia puolia - kuin avattaisiin salaperäinen aarrearkku. Se ehkä onnistuukin, jos uudet asiat todella ovat lapselle uusia, mutta sellainen lapsi, joka on tiedoiltaan paljon edellä ikäisiään, joutuu pettymään jatkuvasti: eräs lapsi kuvaili kokemusta siten, että kun aarrearkku avattiin, muut oppilaat saivat jalokiviä ja hän itse vanhoja sukkia...

Tiedonnälkäiselle kuopukselle oppikirjojen tarjoamaan tietoon pettyminen on tuttua. Toivon, että hän saa enemmän löytöretkeilyn iloa, kun käsittelemme kutakin teemaa monitieteisesti ja kerralla perusteellisemmin, riippumatta siitä, onko kyseinen aihe neljännen vai kuudennen luokan oppikirjoissa. Aion vähentää oppikirjojen käyttöä lapsen osalta, mutta kuten eräs kotiopettaja totesi vanhalla foorumilla, ne ovat silti erinomaisia opettajan oppaiksi!

Ajatuksenani on, että aloittaisimme neljännen luokan kuopuksen kanssa isoista asioista: maailmankaikkeudesta, elämän synnystä ja ihmiskunnan alkuvaiheista. Jos poika tuntuu innostuneelta, teema voisi olla jopa koko vuoden mittainen. Aihekokonaisuushan on valtavan laaja - avaruus, maapallon rakenne, eliökunnan kehitys, dinosaurukset, metsästäjä-keräilijäkulttuurit, maanviljelyksen alku, talonpoikaiskulttuuri... Projektissa voisivat yhdistyä ainakin ympäristöoppi, historia, äidinkieli, musiikki, kuvataide, liikunta ja elämänkatsomustieto. Koko viime lukuvuoden tutustuimme elämänkatsomustiedossa eri kansojen satuperinteeseen ja muun muassa maailmansyntytarinoihin. Tämä teema olisi sille sopivaa jatkoa ja sisältäisi luontevasti seuraavankin elämänkatsomustiedon aihepiirin, Raamatun kertomukset!

Matematiikan ja vieraat kielet jätän enimmäkseen projektiopetuksen ulkopuolelle, mutta joskus tietysti voi muodostua luontevia yhteyksiä niihinkin. Innostun helposti kokonaisteemojen suunnittelusta liikaakin, niin että haluaisin ihan kaiken liittyvän täydellisesti kulloiseenkin projektiin. Elämä ei kuitenkaan ole kokonaan hallittavissa - varsinkaan kolmen vuoden päähän! - ja täytyy jättää tilaa sattumille, ajankohtaisten tapahtumien esiin nostamille teemoille ja lapsen vaihtuville kiinnostuksen kohteille , jopa kiinnostuksen ennenaikaiselle lopahtamiselle.

Yleensä arvelen, että oppisisällöt eivät käytännössä muutu kovin paljon. Sen sijaan opetusmenetelmien muuttamisesta puhutaan uusissa perusteissa paljon: korostetaan muun muassa toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä, kokonaisuuksien muodostamista sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttämistä luontevasti opetuksessa. Vaaditaan opetuksen laajentamista koulun seinien ulkopuolelle ja osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. Esimerkiksi ympäristöopissa täytyy 3. - 6. luokalla toteuttaa "yhteinen vaikuttamisprojekti, jossa harjoitellaan osallistumista ja vaikuttamista paikallisella tai globaalilla tasolla"! Uutena vaatimuksena on pienen kasvion keruu jo 3. - 6. luokalla.

annimonni, sijamuodot ja sanaluokat sekä verbien persoona- ja aikamuodot löytyvät uusissa opetussuunnitelman perusteissa 3. - 6. luokan tavoitteista. Ilmeisesti niitä ei mainita 7. - 9. luokan kohdalla enää, koska ne oletetaan jo opituksi ja vain kerrattavaksi asiaksi? Varmaan ne edellytetään kieliopin päättökokeessa edelleen.

Sellaisen yksityiskohdan huomasin, että 3. - 6. luokan musiikissa annetaan mahdollisuus käyttää itse kehiteltyjä musiikin merkintätapoja: "käytetään vakiintuneita tai omia symboleita kuvaamaan musiikillisia tapahtumia"! Tämä on otettu huomioon myös hyvän arvosanan perusteluissa: "Oppilas toimii OPISKELTUJEN [korostus minun] musiikillisten merkintöjen mukaisesti musisoinnin yhteydessä."

Historian sisällöistä sen sijaan on 3. - 6. luokalta jätetty pois oman perheen ja kotiseudun historia (aiheeseen perehtyminen on enää pelkkä suositus) ja Ranskan vallankumous, jota ei löydy myöskään 7. - 9. luokan sisällöistä. Viidestä vaihtoehdosta valittava pakollinen lisäteema on jätetty pois, mutta mainitaan, että historiaa voidaan aikajärjestyksen sijaan käsitellä teemoittain; jos kotiopetuksessa haluaa käyttää teemoittaista opiskelua, vanhojen opetussuunnitelman perusteiden mainitsemat teemat voinevat toimia osviittana.

[rumaelsa]

Ai niin, uusi oppiaine yhteiskuntaoppi oli myös onnistuttava sovittamaan 4. - 6. luokan opetussuunnitelmaamme! Sen konkreettinen sisältö on vielä aika vaikea hahmottaa. Oppiaineeseen on koottu ainakin yrittäjyyskasvatusta, mediataitoja, yläasteen yhteiskuntaopin tyyppisiä aiheita ja kulttuuritietoa (suomalainen kulttuuri ja vähemmistöt on mainittu sekä yhteiskuntaopin että elämänkatsomustiedon sisällöissä!). Yhteiskuntaopin sisältöjen kuvauksesta tulee mieleeni omien kouluaikojeni kansalaistaito-oppiaine! Hieman vaikeata on kyllä ymmärtää, miksi kansalaisvaikuttaminen on sisällytetty nimenomaan ympäristöoppiin, kun yhteiskuntaoppi tuntuisi luontevammalta yhteydeltä sen harjoittelemiseen... Vai onko ajatuksena, että ympäristönsuojelun puolella ovat kaikki, ainakin periaatteessa, mutta muista yhteiskunnallisen vaikuttamisen kohteista syntyisi helposti erimielisyyttä?

Joka tapauksessa onnistuin laatimaan alustavan luonnoksen nuoremman pojan 4. - 6. luokan opetussuunnitelmaksi. Se koostuu neljästä laajasta jaksosta, joiden työnimet ovat: "Miten kaikki alkoi?", "Kulttuurin synty", "Avara maailma" ja "Koneiden aika". Viimeisessä jaksossa siirrytään esimerkiksi historiassa jo asteittain yläasteen oppisisältöihin. Seuraavaksi täytyy hahmotella, kuinka paljon aikaa kuhunkin vaiheeseen käytetään ja ryhtyä suunnittelemaan ensimmäisen jakson projekteja tarkemmin. Onneksi tuleva valvova opettaja on laiska pitämään kokeita ja on ainakin aiemmin hyväksynyt halukkaasti portfoliosuoritukset! Ne nimittäin sopivat tällaiseen opiskelusysteemiin taatusti kokeita paremmin.

[annimonni]

Täällä on hyvin tiivietettynä uuden opsin asioita.
Blogin pitäjä Martti Hellström, opetusneuvos

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2014/12/ops-2016-tulee-oletko-valmis.html