Liikunta

[Tiina H]

Kolmos-nelosluokkalaiset täällä tutustuvat telinevoimisteluun ja eri telineisiin kaupungin ops:n mukaan. Meiltä on nyt kahdella viime tapaamisella (eli 3. vuoden kevättä ja 4. vuoden syksyä koskeneilla) kyselty telinevoimistelusta, vaikka lapsi opiskelee omassa tahdissaan ja vaikka hän kävi telinevoimistelussa kolmivuotiaasta kuusivuotiaaksi. Nyt pitäisi vissiinkin uudestaan tutustua telineisiin. Mukava asenne tutkivalla opettajalla on kuitenkin ollut, että hän on esimerkiksi ehdottanut, että leikkipuistoissa on renkaita ja telineitä, eikä oleta, että lähdemme jonnekin urheiluhalliin tms. Samoin siitä on kyselty, pääsisikö lapsi jossakin pelaamaan jotakin sääntöpeliä, jossa on joukkueet. Hän on pelannut kyllä kavereiden kanssa sulkapalloa, pari kertaa pihasählyä ja potkinut palloa ja käy kesäisin heittämässä frisbeetä koreihin frisbeegolfradalla (ja sehän on vahvasti sääntölaji, mutta ei joukkuelaji). Sääntöleikit ovat sitten kelvanneet tähän, kirkonrotan tyyppiset.

[Tiina H]

Uudessa ops-perusteissa taitaa olla liikunnan osalta vähän järkevämpi linja: tavoitteena lienee se, että liikunta olisi luonteva osa jokaisen elämää mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Täällä alkaa talvi taittua, ja nyt on toinen talvi peräjälkeen niin, että jos luistelemaan yrittää, on oltava valppaana, että pääsee jäälle eikä sohjoon tai hietikkoon. Kireässä pakkasessa ei oikein huvita lähteä luistelemaan. Hiihtämään pääsee helpommin onneksi, pehmenneellä ladullakin pystyy vielä hiihtämään.

[annimonni]

Hiihdot jäi tänä(kin) talvena ja luistelemaan piti juurikin noin olla valppaana ja kytätä keliä, mutta liian vähäiselle jäi

[Maria]

Kaverini ekalaisella oli tänä talvena kolme kertaa tuplatunti hiihtoa, ei sitä koulussakaan hirveästi ole, vaikka alueella oli ihan kunnon talvi.

[Tiina H]

Nyt pitäisi keksiä, miten osoittaa tutkivalle opettajalle liikunnasta jotakin. Huomasin, ettei tullut otettua hiihtoladulle kameraa mukaan, ja muutenkin on aika paljon sen varassa, mitä kerromme tehdyn. En sitten tiedä, pitäisikö pyytää opettaja pihalle, jossa lapsi voisi vaikka tehdä jotakin. Miten te muut olette näyttäneet liikunnan osuuden tutkivalle opettajalle?

[rumaelsa]

Olen tehnyt liikunnasta (joskus muistakin aineista kokeiden ja muiden näyttöjen lisäksi) opettajalle pienen muistion, jossa olen kertonut, mitä kuluneen vuoden aikana on tehty.

[Tiina H]

^ No niin mekin tähän saakka, mutta nyt on alkanut tulla (joulun tapaamisessa ja olikohan jo vuosi sitten keväällä) toivetta, että voisi jotenkin muutenkin osoittaa. Yleensä meillä on ollut selostus, millaisia liikuntamuotoja on kokeiltu ja mitkä ovat olleet enemmänkin mieluisia tai arkisina tapoina tms. ja sitten välillä valokuvia eri tilanteista.

[rumaelsa]

Eiköhän opettaja sitten itse ehdota uusia valvontatapoja, jos ei pidä noita riittävinä. Minusta teidän ei tarvitse muuta kuin nyökkäillä odottavasti, kun hän seuraavan kerran sanoo asiasta: te olette raportoineet jopa kuvin siitä, mitä olette tehneet, ja jos opettaja haluaa jotakin käytännössä testata, hän voi tehdä aloitteen esimerkiksi lapsen viemisestä kanssaan urheilukentälle tai liikuntasaliin... Meiltä yritettiin muutama vuosi sitten vaatia liikuntapäiväkirjaa: "mitä on tehnyt, milloin ja miten kauan". Mutta se, milloin ja miten paljon mitäkin liikuntaa on harjoitettu, ei käsittääkseni kuulu valvovalle opettajalle, koska kotiopetuksen TOTEUTUS ei ole viranomaisen valvonnan alainen.

[annimonni]

Olen vain sanonut, että liikuntaa on harrastettu vuodenajoista riippuen eri tavalla monipuolisesti. Tämä on ihan riitänyt meillä.

[Tiina H]

Meille tuli taas noottia liikunnasta:

Onko lapsi tutustunut jalkapalloon, lentopalloon, koripalloon? Ilmeisesti ei riitä, että pelaa palloa parin kaverin kanssa ja sitä pihasählyä noin kolmen-neljän hengen joukkueissa. Koripallosta hän tietää pallon kuljetuksen periaatteen ja osaa kuljettaa koripalloa pompottaen ja heittää palloa toiselle ihmiselle. Samoin hän osaa heittää koriin päin ja koettaa saada korin. Lentopalloa ei ole koskaan kokeillut eikä juuri tunne lajia.

Ja se telinevoimistelu. Sehän ei siis riitä, että hän sitä harrasti kolmivuotiaasta kuusivuotiaaksi, kuten aiemmin kerroin, vaan pitäisi nyt koululaisena tutustua uudestaan. Kerroin, että lapsi tekee puistoissa rekkitangon kaltaisella tangolla esimerkiksi neulansilmän, osaa mennä puomilla (tai aidalla tai vastaavalla, jossa tasapainoillaan), ja esimerkiksi hyppyarkkuun verrattavissa on jokin muu este, jonka yli hän osaa hypätä ottaen esteestä tukea, vaikka betoniporsas tai muu sellainen. Hyvä, että tekee niitä, mutta entä se permantovoimistelu sitten? Onko tutustunut permantovälineisiin, nauha, pallo ja vanne? Kerroin, että on hänellä hulavanne ja palloa pompottelee ja heittelee kyllä useinkin. Niin, mutta kun siinä permannolla voimistelussa on niitä liikesarjoja, onko niihin tutustunut? No ei ole.

Vielä: Onko musiikkiliikuntaa kokeiltu? Mitä se oikein on? kysyi lapsi. Kerroin, että liikkumista musiikin tahdissa. Lapsi kertoi opettajalle, että on hän kyllä tanssinut kaverin kanssa samalla, kun on laulanut Sing Staria. (Meillä ei ole sitä peliä, mutta kaverilla on, ja sitä pelaavat aina välillä ja laulavat ja vissiinkin siis tanssivat myös. Kaveri harrastaa aktiivisesti diskotanssia, meillä lapsi enemmänkin kiipeilyä, hyppimistä, loikkimista, tasapainoilua ja musiikissa klassista, etenkin vanhaa musiikkia.)

Puolisolle kun kerroin näistä, hän tuhahti ensin ruman sanan ja totesi mulle, että unohda koko juttu. Olemme kumpikin sitä mieltä, että tärkeintä on, että lapsi löytää itselleen mieluisia ja sopivia tapoja liikkua ja säilyttää liikkumisen ilon vanhempanakin. (Opettaja kyllä sanoi jotenkin siihen tapaan, että pulmana meillä on se, että ei ole mahdollisuutta kokeilla kaikkia lajeja.) Minä olen kauhean iloinen siitäkin, että lapsi alkaa taas hallita kroppaansa paremmin, kun pituuskasvu on jarruttanut ja alkaa olla kroppa siinä mitassa kuin se meinaa olla. En tiedä, onko tätä liikuntaan tarttumista nyt sen takia niin usein, kun tuo lapsen lähikoulu ilmeisesti on aika liikuntapainotteinen, Liikkuva koulu.