kotona.munfoorumi.com

Kotiopetuksesta kirjoitetaan aika harvoin positiivisesti, ainakaan valtamediassa. Kerätään tähän ketjuun tavalla tai toisella kotiopetukselle myönteisiä tutkimustuloksia. Joskus ne voivat vahvistaa kotiopetusvalintaa käänteisesti eli osoittamalla jonkin koulumaailmaan liittyvän ongelman, kuten seuraava - Rami Kankaanpää esittää väitöskirjassaan räväkän väitteen, että kouluympäristö saa oppilaat syömään karkkia ja polttamaan tupakkaa
(http://yle.fi/uutiset/vaitos_kouluympar ... aa/7651686):

"– Koulu on tässä mielessä vähän kaksiteräinen miekka. Voitaisiin tehdä elintavoille paljon hyvää, kun saadaan ikäluokat yhteen. Mutta sitten tehdäänkin pahaa ja pilataan karkkimyynnillä kotona opitut elintavat, pohtii hammaslääketieteen lisensiaatti Rami Kankaanpää."

Tässä linkki kasvatuspsykologian opiskelijan Eveliina Lesosen parin minuutin esitelmään ryhmätyöskentelystä. Lesonen kyseenalaistaa sen väitteen, että "ryhmässä työskentely on luovempaa, parempaa tai tuottavampaa kuin yksityistyöskentely", ja kehottaa harkitsemaan tarkkaan, milloin ryhmätyöskentelyä tarvitaan. "Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että ryhmätyöskentely tappaa luovuuden ja aiheuttaa vertaispainetta ja sen myötä heikentää sekä yksilön että ryhmän suoriutumista."

Onnistumista estävät mm. nämä: energiaa, jota tarvittaisiin asian käsittelyyn, kuluukin liiallisten ärsykkeiden suodattamiseen, esimerkiksi meluun, keskeytyksiin ja sosiaalisiin seikkoihin, kertoo Lesonen. Sosiaalinen laiskottelu on myös pulma, ja tuottavuus ryhmässä on heikkoa, koska yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Usein on yksi dominoiva, eli puhe ei edes jakaannu tasaisesti. Lisäksi ryhmässä koetaan arvostelun pelkoa, jolloin jotkut jäävät syrjään, ja tämä on Lesosen mukaan suurin este.

Susan Cain kirjoittaa tästäkin aiheesta kirjassa Hiljaiset - introverttien manifesti. Hän on sitä mieltä, että mitään suuria, luovia keksintöjä ei ole tehty missään palavereissa vaan yksin rauhassa työskennellessä. Monestihan myös luovassa työssä, mm. kirjoittamisessa, on erilaisia ryhmiä, jotka koetaan antoisiksi, mutta se perustyö tehdään yksin. Samanmielisten kanssa on kyllä mukava käydä läpi tekstejä ja heitellä ideoita, mutta se on enemmän sellaista "psyykenhoitoa", ei toiminnan ydin.

"Koulun alkaminen aikaisin aamulla haittaa teini-ikäisten opiskelua ja vaarantaa jopa heidän terveytensä.
Näin kirjoittaa viisi tutkijaa ruotsalaisessa Svenska Dagbladet -lehdessä. Heidän mukaansa erityisesti myöhäisteini-ikäisten luonnollinen unirytmi ja unen tarve edellyttäisivät kouluaamujen myöhentämistä.
Lukuisat tutkimukset osoittavat, että koulun alkaminen myöhemmin parantaa oppilaiden suorituksia ja hyvinvointia, tutkijat muistuttavat. Heidän mukaansa 18-vuotiaan herättäminen viimeistään aamuseitsemältä vastaa 50-vuotiaan opettajan herättämistä jo puoli viideltä."

(http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art- ... 95590.html)

Tiedonantaja (23. 3. 2018) raportoi vuoden 2017 Nuorisobarometrin tuloksista. Nuorisobarometri selvitti myös nuorten oppimiskokemuksia koulun ulkopuolella kuten vapaa-ajalla, harrastuksissa ja työssä:

" - - nuoret kokevat oppineensa monia taitoja paljon myös koulun ulkopuolella. - - Nuorten kokemus monien keskeisten taitojen oppimisesta koulussa on - - pudonnut kymmenessä vuodessa. - - Oppiminen kasaantuu koulutettujen vanhempien lapsille niin koulussa kuin sen ulkopuolella."

Tavallisten ihmisten - ja ehkä myös avarakatseisimpien pedagogien - ennakkoluulot kotioppimista kohtaan saattaisivat vähentyä, jos tajuttaisiin, kuinka suuri osa oppimisesta jo nytkin tapahtuu koulun ulkopuolella!

Tuotantotalouden diplomi-insinööri ja liikkeenjohdon konsultti Tommi Valkonen kertoo kirjassaan "Mestariopiskelija" (ladattavissa täältä: http://www.tommivalkonen.com/) tutkimuksesta, jossa todettiin ymmärtävän oppimisen tapahtuvan parhaiten, kun oppilaat saivat henkilökohtaista, tutor-tyyppistä opetusta. "Suurimman hyödyn saivat ne, joita ohjattiin yksilöllisesti, jatkuvasti", hän lisää vielä.