"Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

Eri aineiden oppimateriaaleille on omat ketjut. Huomaa, että yhteensä viestiketjuja on jo kaksi sivua!

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Vanilja » 17 Loka 2016, 14:17

No ei ainakaan meillä esikoisen asioihin mitenkään puututtu koulussa. Minä olin se, joka otin yhteyttä psykologiin, joka ehdotin Asperger-testejä ja joka olin sitä mieltä, että haluamme vielä neurologille, minkä koululääkäri oli aiemmin luvannut, vaikka psykologi oli sitä mieltä, ettei lapsella mitään Aspergeriä voi olla. Minä hain nyt syksyllä apua, minkä tuloksena selvisi, että lapsella on pahoja vaikeuksia joidenkin oppiaineiden tunneilla, koulusta ei otettu mitään yhteyttä. Joskin olen kyllä miettinyt, mitenköhän lapsella olisi mennyt, jos olisin vaikka 1-vuotiaana lykännyt tarhaan, sillä aivan pienenä hän oli "omalaatuisimmillaan". Mutta voi olla, ettei kukaan olisi silloinkaan huomannut.

Sitä mietin tuossa teidän tapauksessa, että meneekö lapsi ensi syksynä yläkouluun vai miten se oli? Ainakin meillä on nimittäin se kokemus, että alakoulussa voidaan olla joustavia ja miettiä lapsen parasta, mutta yläkoulussa lasta opettaa melkein kymmenen opettajaa, jotka eivät luultavasti ole alun perin olleet edes opettamisesta kiinnostuneita, ovat menneet yliopistoon opiskelemaan sitä opettamaansa ainetta ja meno on sen mukaista. Lapsista ei todellakaan olla kiinnostuneita yksilöinä. Lapselle on tehty pedagoginen arvio ja vanhempainillassa sanottiin, että kaikkien näiden kanssa pidetään sitten joskus joku palaveri; siis tuohan pitäisi pitää jo ENNEN ensimmäistäkään oppituntia! Neurologi sanoi, että ihan ehdottomasti olisi pitänyt pitää jokin siirtopalaveri, mutta hän suhtautui muutenkin aika negatiivisesti siihen, miten erityislapsia (tai tavallisiakaan) kohdellaan yläkoulussa. Hän suorastaan ihmetteli, että sain neljältä (muistaakseni) opettajalta vastauksen kyselyyn siitä, miten lapsella koulussa menee. Muut eivät siis viitsineet vastata mitään, ei edes yhdellä virkkeellä. Ihmettely koski siis sitä, että noinkin MONI vastasi...
Vanilja
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 04 Marras 2013, 15:02

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Tiina H » 17 Loka 2016, 21:34

Vanilja, kiitos, kun muistutat siitä, että asiat eivät mene aina niin kuin ihannetilanteessa voisivat mennä eli kuten nuorempi sukulaiseni ajatteli. Nyt yritän itsesyytösten noustessa muistaa tätini sanoman lisäksi myös tämän, minkä kirjoitit.

Ja kyllä, lapsi on nyt kuudennella luokalla. Tosin en tiedä, miten tämä menisi, sillä koko syyslukukausi menee nyt ihan miten sattuu koulun osalta joka tapauksessa, ja hän käy sairaalakoulua sitten, kun siihen alkaa kyetä. Voi siis olla, että hän tuplaisi kutosen. Ei kyllä hirveästi rohkaise ajatus yläkoulusta koulussa (kotikoulun sijaan).
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 17 Loka 2016, 22:43

Tiina, sukulaisesi käsitys kuvaa minunkin mielestäni pikemminkin tavoitteena olevaa ideaalitilannetta kuin todellisuutta: noinhan juttujen PITÄISI teoriassa toimia! Päivähoidon ja koulun henkilökunnalla pitäisi olla laatuaikaa jokaiselle lapselle ja riittävästi tietoa, jotta he huomaisivat kehityspoikkeamat tai vaikkapa käytöksen äkillisen muuttumisen. Mutta sanoisin, että käytännössä vanhemmat, joilla on aikaa lapselleen ja tietoa normaalista kehityksestä, kiinnittävät lähes aina ensimmäiseksi huomiota, jos jokin on vialla.

Keskimmäinen tytär meni peruskoulun läpi ilman, että keskivaikeaa lukihäiriötä huomattiin, vaikka olin esittänyt erityisopettajalle lukihäiriöepäilyn! Myös mielenterveysongelmiin kiinnitin itse huomiota - koulu tai esimerkiksi kouluterveydenhoitaja ei missään vaiheessa huolestunut. Yleensä koulussa mitataan lapsen hyvinvointia koulumenestyksellä: mikäli lapsi saa kohtalaisen hyviä numeroita, ei pinnaa koulusta eikä ole häiriöksi, ajatellaan kaiken olevan kunnossa, varsinkin jos vielä kavereitakin näyttää olevan... Erityisesti "kilttien tyttöjen" ongelmat tahtovat sen takia jäädä huomaamatta.

Neuropsykiatrisia oireita tunnistavat varsin harvat opettajat. Ne tulkitaan herkästi huonon kasvatuksen aiheuttamiksi käytöshäiriöiksi tai perheen ongelmien synnyttämäksi oireiluksi, ja sen takia saatetaan ensin lähteä aivan väärälle tutkimuslinjalle, kun opettaja oman "diagnoosinsa" perusteella esimerkiksi vaatii lapselle psykiatrista hoitoa tai tekee lastensuojeluilmoituksen vanhempien oletetusta alkoholiongelmasta. Neuropsykiatrisen häiriön mahdollisuus ei vaikuta aina tulevan edes psykologien ja psykiatrien mieleen! :o

Ja ehkä kaikkein kauimmas ihanteesta jää tuo "vanhempien tukeminen"...
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3061
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Tiina H » 18 Loka 2016, 11:14

Puh huh, kiitos järjen äänestä <3. Kun olen oikein kiikun kaakun itse jaksamiseni kanssa, huomaan, että ihan liian herkästi käyn syyttämään itseäni tai meitä perheenä vääristä ratkaisuista, kun joku kovin pontevasti sen tuo esille, että virheitähän me teimme. Nyt, kun mietin, niin on tuttavapiirissäkin lapsia, joilla koulu ei ole asiaan puuttunut vaikka olisi ollut tarve ja mahdollisuus. On ollut masennusta, nepsy-juttuja, kiusaamista ja muita pulmia, ja nimenomaan vanhemmat ovat ne, jotka ovat taistelleet lapsilleen apua. Koulun puolelta on tullut vanhemmille vain viestiä, että lapsi on hankala. Osittain on sitten ollut tarjolla lopulta apuakin, koulupsyka tai erityisjärjestelyjä, mutta ne eivät ole auttaneet ennen kuin tilanne on mennyt pahaksi ja lasten itsetunto on murentunut. En tiedä, onko se tarjotun avun toimimattomuus johtunut osin siitä, että koulun puolelta on syyllistetty lasta vaikeaksi tyypiksi tai kiusaamiseen ei ole puututtu. Nyt heillä menee jo paremmin kyllä.

Itse asiassa tässä psykiatrian puolen asioissa törmäsin siihen osin samaan asiaan, että järjestelmien edustajilta vaatii rohkeutta tunnustaa, ettei kaikki aina mene kuten on tarkoitus tai olisi ihanteellista. (Tarjotaan avuksi esimerkiksi kaupungin puolen palvelua, joka tiedetään Ylen uutisen tasolle asti sellaiseksi, ettei se toimi, kun resursseja ei ole.) Onneksi niitäkin, rohkeita, on. (Ja onneksi pääsimme oys:n puolelle.)
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja annimonni » 18 Loka 2016, 21:37

Tuskin olisivat osanneet tarhassa ja koulussa antaa kovinkaan moista arviota. Papereissa asiat näyttää hyviltä, mutta käytännön työ on ihan toista.
Kuka muu muka osaa paremmin tietää lapsestaan kuin omat vanhemmat ja varsinkin äiti. Sitä mieltä minä olen.
annimonni
 
Viestit: 289
Liittynyt: 01 Marras 2013, 07:47

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Tiina H » 02 Helmi 2017, 10:05

Lapsi on nyt käynyt sairaalakoulua sieltä lokakuun loppupuolelta, kolmisen kuukautta siis. Hän on viihtynyt, sillä ryhmä on pieni (nyt viisi, joskus kuusi oppilasta) ja hyvin rauhallinen. Tällä hetkellä vieläpä koulukuntoisena on sellainen joukko, että he tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään, tukevat toisiaan. Eilen oli tapaaminen, jossa selvisi lopullisesti se, mitä olemme nyt pitäneet parhaana: lapsi saa käydä kuudennen luokan loppuun tuossa ryhmässä. Toki ryhmässä vaihtuu oppilaita pitkin matkaa.

Mutta taas tuli sieltä koulun edustajan puolelta jykevästi lausuttuna siihen tapaan, että 'Hyvä! Lapsen on käytävä koulua koulussa!' ja paljon kommenttia siitä, miten lapsen on niin vaikeata ollut sopeutua siihen, että koulussa on koulun säännöt. Nämä lausuttiin hyvin hienovaraisesti, sillä lapsi itsekin oli tapaamisessa paikalla, mutta tajusihan hän silti sävyn. Hän koki, että opettaja ei pidä kotiopetusta minään, ja puolusti sitä kiivaasti: "Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa, ja kotikoulu on koulu siinä missä muutkin, ihan oikea koulu." Itse olin tilanteessa jotenkin sanaton ja häpesin jälkeen päin sitä, että jätin lapsen puolustamaan ratkaisua, jonka me vanhemmat olimme tehneet. Juttelen asiasta hänen kanssaan tänään, kun näemme.

Opettajan kanta siis oli, että koulua käydään, että opitaan työskentelyn rytmi, sillä "koulu on lasten työtä", ja opitaan erottamaan, että on erilaisia rooleja, koulussa koululaisen rooli, sitten mennään kotiin, on perhe ja kaverit, eri roolit. (Lapsi toki tähänkin puuttui, sanoi: äiti, sinähän olet sanonut, että pitää olla oma itsensä eikä esittää mitään rooleja. Vastasin, että tässä on kyse siitä, miten sana rooli ymmärretään, ja asiaa sitten vähän aikaa lapsen kanssa selviteltiin.)

En ole ihan varma, hoksasinko nyt kaikki asiat, mitkä ovat vielä pielessä ja vaativat harjoitusta (itsekin tarvitsisin suorasanaista puhetta, mutta ymmärrän, ettei lapsen läsnäollessa haluttu kovin osoitella sormella). Mutta ainakin:

- Lapsi on pitänyt jatkuvasti kassia pöydällä sen sijaan, että olisi ripustanut sen pulpetin renksuun. Lapsi sanoi, että mahtuu kyllä työskentelemään pulpetilla - mutta se ei olekaan se pointti - ja sitten hän aikoikin jo pistää myös kirjan ja penaalin lattialle, jos ei kerta voi pitää pulpetilla "mitään"... Opettajan mukaan lapsi ei tietenkään ole tottunut istumaan pulpetissa, kotona on ehkä tehnyt jonkin toisen pöydän ääressä tehtäviä. Minä sitten sanoin, että ei, vaan hän työskentelee mieluiten lattialla...

- Lapsi kuljettaa mukanaan myös kotoa saatuja koulukirjoja eikä suostu luopumaan niistä. Itse sanoi käyttävänsä molempia, sekä lähikoulun toimittamia kirjoja että niitä kolmea omaa eli matikkaa ja englannin ja ruotsin työkirjoja. Samoin hän lukee Jäljillä-kirjaa, joka on kirjastosta lainassa. Tämä oli siksi, että lähikoulu käytti vielä pari vuotta sitten kyseistä sarjaa, ja lainasimme ne sitten kotiin opiskelun tueksi. Lapsella on jokin muu luonnontieteen kirja nyt kuitenkin sitten sieltä koululta, ja hänestä se on tyhmä kirja, jossa ei ole oikein mitään asiaa. Tuohtuneena hän selitti, että esimerkiksi monipuolisen suomalaisen luonnon otsakkeen alla oli esitelty vain tavallinen sekametsä ja joitakin sen eläimiä. Opettaja sitten koetti selittää, että kirjat ovat vain yksi osa, niitä käytetään runkona. (Ja niinhän me olemme kotonakin tehneet, mutta lapsi ei sitä siinä tuohtumuksessaan muistanut.) Itse aloin nyt miettiä, että otsikko oli ehkä valittu siten, että se oli vain sellainen "tässä alla nyt kerrotaan metsästä yhtenä esimerkkinä siitä, miten monimuotoinen suomalainen luonto voi olla". Lapsi ymmärtää todella hyvin kirjaimellisesti osan asioista, mutta minä en vieläkään tiedä, pitäisikö kuudesluokkalaisen ymmärtääkään vielä sen kummemmin, toisin sanoen en tiedä, mikä on normaalia ja mikä ei. Mutta joka tapauksessa tuo hänen piirteensä pitäisi ottaa huomioon.

- Lapsi kuljettaa kaikkea koko ajan mukanaan. No, tähän oli syynä se, ettei hän ole kerta kaikkiaan hahmottanut, mitä minäkin päivänä on. Lukujärjestys on siinä luokan etualalla liitutaululla ja koko ajan muuttumaton, sen voisi siitä kopioida vihkoon tms., mutta lapsi ei ole hoksannut. Hän muisti vain, että maanantaina on käsitöitä puolen päivän jälkeen ja torstaina liikuntaa samoin puolen päivän jälkeen. Koska hän ei tiedä, mitä seuraavana päivänä tarvitsee mukaan, hän ottaa kaiken, ettei mitään unohtuisi. Häntä pelottaa, että jotain unohtuu ja sitten opettaja suuttuu. (Tästä puhuttiin tietenkin myös. Sanoin, että kaikilla unohtuu välillä jotakin, eikä se haittaa, ja että opettajat ovat niin taitavia, että jos joltakulta jäisi kirja kotiin, opettaja osaa opettaa ilman sitä kirjaakin.)

- Opettaja kehui lasta siitä, että hän on auttavainen muita kohtaan. Mutta nyt en ole varma, onko vieläkin niin kuin alussa oli, että lapsi vähän liian hanakasti auttaa muita ja vie muilta hoksaamisen ilon. Lapsi on kuitenkin oppinut viittaamaan, se on hyvä, sillä alkuun hän sanoi aina vastaukset suoraan, kun muut vielä miettivät. (Hän on nopea ja tietää paljon, oppimisvaikeuksia ei ole, ovat sanoneet kaikki.)
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Vanilja » 02 Helmi 2017, 19:43

Äh, taas katosi viesti... Piti sanomani, että mielestäni nuo lapsenne "pielessä olevat asiat" ovat aika pieniä. Meillä esikoinen pitää pulpetillaan kaikenlaista tavaraa, mikä joitain opettajia häiritsee, mutta voi olla, että lapsi oppii paremmin, kun saa kuunnellessaan näprätä jotain? En nyt todellakaan olisi huolestunut siitä, jos lapsella on ylimääräisiä kirjoja mukanaan. Toki näistä voi jutella, mutta teillä taitaa olla "asiantuntijoilla" aika suuret luulot koululaitoksen kyvystä muokata juuri oikein toimivia oppilaita... Meillä kuopuksen opettaja vähän ihmetteli lapsen tapaa usein lähinnä maata pulpetilla, mutta ei tästä moittinut. Kun heillä sitten tuli vapaampia opiskelutapoja, niin lapsi siirtyi lattialle tekemään tehtäviä. Käsittääkseni tämä "vapaus" on nykyinen suuntaus koulussa. Ilmeisesti tuo kotiopetus on monille sellainen punainen vaate, että sitten mielellään liioitellaan sitä, miten lapset "normikoulussa" oppivat toimimaan. Kyllä tuonne kouluun mahtuu aika monenlaisia tallaajia :) .
Vanilja
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 04 Marras 2013, 15:02

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Tiina H » 02 Helmi 2017, 20:49

^ :) Eikö vaan olleetkin aika pieniä asioita. Puoliso tuumi, että hän antaa tuollaisten mennä toisesta korvasta ulos saman tien. Mietimme hänen kanssaan, olisiko tuossa ollut sitten enemmän kyse jostakin auktoriteettijutusta, kun noin pieniin takerrutaan. Lapsemmehan ei ollenkaan erottele ihmisiä sen mukaan, että jollakin olisi oletettua auktoriteettia, ja minä olen kyllä samanlainen. En ole ikinä hallinnut sitä, että jotakuta kunnioitettaisiin pelkästään vaikkapa tittelin perusteella, ja minun on vaikea muistaa, että joitakin kohtaan pitäisi heidän auktoriteettiasemansa vuoksi käyttäytyä eri tavoin kuin toisia - äitin tyttö minulla, ja minä olen isäni tyttö tässäkin asiassa... On tullut se käsitys, että se on yksi isompi asia, joka koululla on tuntunut häiritsevän, siis se, ettei lapsi osaa kunnioittaa opettajaa auktoriteettina. Lisään vielä, että tällä ei käsittääkseni ole tarkoitettu sitä, että lapsi olisi uhmakas. Häntä on sanottu kiltiksi, mutta hänen on vain vaikea purematta niellä kaikkia ohjeita ja kehotuksia. Hän kyseenalaistaa ne ja toivoo perusteluja, ja se vie aikaa ja monesti aikuisilta sitten vaatii myös hermoja. Myös tilannetaju on heikko, ja sekin varmasti näkyy koulussa (myös tuossa auktoriteettiasiassa).
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Vanilja » 03 Helmi 2017, 10:29

Käsittääkseni nykykoulun vaatimukset auktoriteetin kunnioittamisesta ovat varsin erilaiset kuin esim. 80-luvulla, jolloin kävin itse koulua. Oppilaita monesti kehotetaan esittämään omia näkemyksiään, joskin tässä on varmasti opettajakohtaisia eroja. Voi olla, että hankaluuksissa on enemmän kyse siitä, että asioiden perusteleminen yms. vie vain enemmän aikaa mihin opettaja on tottunut. Eli se voi olla enemmän sellainen käytännöllinen kuin periaatteellinen ongelma. Periaatteessa voisi ajatella, että lapsen ja opettajan kanssa voisi sopia siitä, milloin näitä asioita käsitellään eli jos opettaja ei juuri siinä tilanteessa ehdi perustelemaan, hän sitoutuisi sen kuitenkin myöhemmin tekemään. Mutta tämä on näitä alakoulun juttuja ehkä, kokemuksesta sanon, että yläkoulussa tuollainen ei toimi, kun opettajia on paljon ja heidän lähestymistapansa opettamiseen taitaa olla aika erilainen kuin luokanopettajilla. Olen ajatellut meidän esikoisen kohdalla, että hän on asiakeskeinen kuten Aspergerit usein, mutta kun aikaa kuluu, yhä enemmän huomaan, että hänelle tärkeintä on, että opettaja kunnioittaa häntä (ja muita oppilaita). Valinnaisaineet hän valitsi mielestäni ihan sillä tuntumalla, mistä aineista on vähiten vaivaa ja mistä opettajista hän pitää eniten. (Tylsää sitten, jos opettaja vaihtuukin, eikä tule uuden kanssa toimeen.) Tähän kai liittyy sekin, että mitä vähemmän hänelle marmatan, sitä fiksummin hän toimii. Siis monestihan kai ajatellaan, että jos äiti lopettaa nalkutuksen, lapsi kokee sen luvaksi tehdä mitä huvittaa, mutta mielestäni meillä esikoinen toimii silloin paljon vastuuntuntoisemmin. Onko teillä ollut jotain puhetta jatkosta (tai en tiedä, voiko sitä vielä päättää), että miten lapsi yläkoulun suorittaa?
Vanilja
 
Viestit: 1131
Liittynyt: 04 Marras 2013, 15:02

Re: "Kotiopetus ei edistä kasvua ja kehitystä"?

ViestiKirjoittaja Tiina H » 03 Helmi 2017, 11:48

Vanilja kirjoitti:yhä enemmän huomaan, että hänelle tärkeintä on, että opettaja kunnioittaa häntä (ja muita oppilaita)

Tämä on tuttu havainto. Oikeudenmukaisuuden taju on meilläkin lapsella vahva, ja jos hän kokee sitä loukatun vaikkapa epäkunnoittavalla käytöksellä, hänen on sitä vaikea ohittaa. On kyllä hyvä, jos nykykoulussa suunta on keskustelevampaan ja tasavertaisempaan päin. Meillä on tosiaan varmasti paljon sitä koulun näkökulmasta osin ehkä vääränlaista oppia ja kehitystä, että kotiopetuksessa on ollut mahdollisuus keskustella, pohtia yhdessä ja perustella. Tämä on koulun kannalta hankalaa, on oppilas, joka kyseenalaistaa, sanoo hanakasti mielipiteensä ja perustelee ne ja toivoo muiltakin perusteluja ratkaisuihin ja toimintatapoihin ja jolle joidenkin aikuisten tyypilliset kommentit "se nyt vaan on niin" tai "nyt tehdään näin koska minä sanon" ovat vastauksina vaikeasti hyväksyttäviä ja harmistusta nostattavia. Kun hän nyt sitten oppisi enemmän sitä joustavuutta, että joskus on vain toimittava kuten sanotaan. (Onhan hän sitä joutunut harjoittelemaan elämässä, mutta se on hänelle silti vaikeaa.)

Vanilja kirjoitti:Onko teillä ollut jotain puhetta jatkosta (tai en tiedä, voiko sitä vielä päättää), että miten lapsi yläkoulun suorittaa?

Meillä on pääsiäisen alla tapaaminen, jossa on paikalla lähikoulun yläkoulusta joku, ja sitten sairaalan puolelta ja sairaalakoulusta väkeä. Tuolloin pitäisi olla valmiina esimerkiksi psykologin testaus ja muu sellainen taustaksi. Koulun puolelta on - totta kai - vahva näkemys siihen, että lapsi käy yläkoulun koulussa, tuossa lähikoulussa. Me emme tarkalleen edes tiedä, mitä vaihtoehtoja on, mutta 27.1. piti ilmoittaa koulupaikka yläkoulun osalta, tai siis käytännössä vahvistaa automaattinen ehdotus, että lapsi on lähikoulun oppilas. Olemme miettineet, että katselemme, mitä mahdollisuuksia on. Lapsen pitäisi voida olla henkisesti vahvassa kunnossa, että jaksaisi yläkoulun sosiaalisetkin paineet ym. Pitää olla realisti ja muistaa sinunkin sanomasi siitä, että yläkoulussa voi olla vaikeampaa monesta syystä. Jos ihan mutkaiseksi menee ja lapsi kärsii saamatta apua, otamme hänet takaisin kotiopetukseen, mutta nyt sitä ei oikein edes uskalla sanoa ääneen. Koulun (ja sairaalankin) näkemys siitä, että lapsen koulupaikka on koulussa eikä kotiopetuksessa, on niin vahva, ja lastensuojelukin taustalla kummittelee.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

EdellinenSeuraava

Paluu Kotiopetus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron