Kotioppijan ikätoverikontaktit

Eri aineiden oppimateriaaleille on omat ketjut. Huomaa, että yhteensä viestiketjuja on jo kaksi sivua!

Re: Kotioppijan ikätoverikontaktit

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 20 Heinä 2015, 15:38

Tänne haja-asutusalueelle muuttaa harvoin uusia asukkaita, joten uusista naapureista, joilla olisi sopivanikäisiä lapsia, ei juuri ole toivoa... Erääseen tyhjilleen jääneeseen taloon kylläkin muutti lapsiperhe, mutta heillä näkyy olevan aivan pienet lapset. Silti ihmeitä voi tapahtua: kahden eronneen aikuisen löydettyä toisensa saimme erään kuopuksen hyvän kaverin asumaan sellaisen pyöräilymatkan päähän (4 km), että pojat voivat vierailla toistensa luona omin päin!
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3040
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Kotioppijan ikätoverikontaktit

ViestiKirjoittaja Tiina H » 01 Joulu 2015, 14:10

Tämän vuoden aikana lapsi tutustui paremmin pariin kerhokaveriinsa ja sitten ihan yllättäen lähipuistossa saman ikäiseen tyttöön, joka on täällä silloin tällöin. Heistä on ollut kaveriksi aina välillä, mutta huomaan, että turhautuminen meinaa väliin vaivata. Yksi toinen saman ikäinen, jonka kanssa touhusivat melko usein, jättäytyi omista syistään eroon kavereistaan ja ne kaksi kerhojen kautta tuttua lasta ovat arjen uuvuttamia. Koulu vaatii paljon, harrastukset vievät osan aikaa, ja melko harvoin ehtii nähdä. Onneksi tässä pihapiirissä ja naapurustossa olevat lähes saman ikäiset pojat ovat alkaneet sulattaa sen, että tytötkin voivat olla mukana pihasählyssä. :) Sieltä löytyy sitten aina välillä hyvää tekemistä muiden kanssa.

Viime keväänä lapsi kurkkasi kouluun kaksi viikkoa. Hän oli alkuun hyvin onnellinen, tuli kotiin ja kertoi luokan tyttöjen sanoneen, että no nyt sinulla on kymmenen uutta kaveria. Totuushan oli toki toinen, harmi kyllä.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: Kotioppijan ikätoverikontaktit

ViestiKirjoittaja Tiina H » 04 Maalis 2016, 18:25

Paljon mietin näitä kaveriasioita. Lapsi kokee, että hänellä on kaksi oikein hyvää ystävää ja pari muuta lasta, joita pitää myös hyvinä ystävinään. Kaikki ovat saman ikäisiä suunnilleen, viides - kuudesluokkalaisia (11 - 12 v.) Lisäksi hän tutustui hiljattain saman ikäiseen poikaan, joka vaikutti hänestä myös mukavalta, kun ei riehunut. Mitä minä sitten mietin: Se, että tapaa kavereita, vaatii hyvin paljon ennalta sopimista ja suunnittelua, sillä lasten arki on niin tukossa. Ja mietin, onko se kuitenkaan se syy, vai kuten lapsi sanoo, että ehkä heillä on parempia kavereita.

Se yksi, jonka hän tapasi kesällä puistossa, asuu yli sadan kilometrin päässä ja käy täällä kerran kuussa. He ovat yhdessä aina, kun se ystävä täällä on, ja hän taitaa olla ainoa, joka ottaa lapseeni yhteyttä ja kysyy, ehtiikö touhuta. Muuten se menee aina niin päin, että lapseni kyselee, ehtisikö, ja vastaus on yleensä, ei tänään, eikä seuraavinakaan päivinä, vaan ehkä joskus. (Alkoi soida päässä Hectorin Kadonneet lapset.) Aiemmin muista lapsista erilleen hieman jättäytynyt lapsi on taas alkanut tavata, ja se on mukavaa, mutta hänkin asuu puolen tunnin automatkan päässä. Yhtä hyvää ystävää lapsi tapaa kerhossa pari kertaa viikossa, mutta muuten harvoin, sillä hän on tunnin bussimatkan päässä aivan toisella laidalla laajaa kaupunkia. Ja ne pari muuta, se uusi poika ja sitten yksi tyttö, ovat lähempänä, kävely- tai pyörämatkan päässä, mutta aikaa on heilläkin vähän.

Ohjatut harrastukset vievät aikaa, samoin koulu läksyineen, kokeineen ja projekteineen. Ja juuri niillä kahdella lähimpänä asuvalla on lisäksi niin, että he joutuvat ottamaan paljon vastuuta kotona, esimerkiksi hoitavat nuorempia sisaruksiaan (toinen vaikkapa neljä tuntia hoiti 5- ja 7-vuotiasta ja huolehti heille ruoat). Ei siinä jää hirveästi aikaa sitten muuhun. Nyt on alkanut hiihtoloma, ja vihdoin hän tapaa kahta lasta.
Tiina H
 
Viestit: 1119
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Edellinen

Paluu Kotiopetus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron