Kotioppijan ikätoverikontaktit

[Tiina H]

Ajattelin tämän jo aiemmin olleen aiheen avata tänne. En vielä kerennyt katsoa, mitä kirjoittelin aiemmin, mutta nyt oli kyllä sellainen päivä, että lapsi (9 v.) oli täysin tuskastunut, kun ei ole ketään, kenen kanssa voisi leikkiä lumessa. Läheinen ystävä on lähdössä joululomalle ja joutuu pakkaamaan eikä ehdi enää tavata, naapuritalojen tutut, muutamaa vuotta pienemmät lapset ovat joko siivoamassa, lepäämässä (pitkän tarhakauden ja joulujännityksen väsyttäminä) tai kaikki päällysvaatteet märkinä, ettei ulkoilu onnistu. Kauempana asuva kaveri on sairaana. Värkkäyskerho, jossa tapasi ikätovereita, loppui jo viikko sitten. Serkut käväisivät pari päivää sitten, mutta vain pikaisesti ohikulkumatkalla. Ja niin edelleen.

Nyt lapsi kiukustui minulle kovasti (ei ole myöskään syönyt tai nukkunut hyvin), ja huusi haluavansa kouluun. Siellä saa kavereita, hän sanoi, ja siellä ehtii leikkiä välitunnilla. Hm. En oikein osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Lapsi sitten rauhoittui, kun soitti reissuun lähdössä olevalle ystävälleen ja jutteli hetken.

Minä en ollut kovin fiksu. Menin lapsen räyhäämisen aikana sanomaan hänelle, että arvelen hänen olevan väärässä kaveriasian kanssa, ja että koulussa opiskellaan, ei siellä juuri ehdi leikkiä.

Mulla on lisäksi sekä menneisyydestä että nykyajasta huonoja kokemuksia kiusaamisesta. Lapsen ne kaverit ja tutut, jotka ovat yhtään ns. erilaisia, ovat joutuneet aika pahasti kiusatuiksi koulussa joka ikinen. Se pistää miettimään.

[rumaelsa]

No, paljonhan lapsellasi tuntuu kontakteja olevan - kuvaamasi kaltaisia päiviä tulee väkisin koululaisillekin! Muistan lapsuudesta, että juuri joulunaluspäivät ja pyhät olivat usein pitkiä ja tylsiä, kun ei saanut mennä naapureita häiritsemään... Sinun lapsesi kaveripiiriin verrattuna meidän lapsilla on hyvin vähän kontakteja omanikäisiinsä. Kotioppijoille on usein tyypillistä se, että he lukevat lähimmiksi ystävikseen hyvin eri-ikäisiä ihmisiä - samanikäisten lisäksi heidän ystäväpiiriinsä voi kuulua myös esim. aikuisia. Meidän kaksi nuorinta, 8- ja 11-vuotiaat, tykkäävät kyläillä lähinaapurissa, jossa lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat! Vanhin tyttäreni, joka kylläkin kävi koulua (oli jo silloin jo hyvin persoonallinen tyyppi ja joutui - tietenkin - yläasteella kiusatuksi), puolestaan kävi kahvittelemassa erään naapurin mummon luona.

Meillä kuopus on huonoimmassa asemassa, sillä hänenikäisiään ei asu lähellä, ja hän onkin juuri kaverien puutteen takia alkanut harkita kouluun menoa (enintään vuodeksi kuulemma ). Hän kaipaa kauempana asuvia entisiä eskarikavereitaan, joita tapaa enää vain muutaman kerran vuodessa, ja koulu on oikeastaan ainoa paikka nähdä heitä säännöllisesti. Voihan olla, että kouluunmenoajatus on vain tilapäinen ja mieli muuttuu, kun hän punnitsee asian kaikkia puolia, mutta ainakin keskustelemme asiasta vakavasti. Totta kai koululaiselle tulee välillä mieleen, että olisi mukava olla kotiopetuksessa, ja kotioppija voi välillä haikailla kouluun - onhan koulussa ja kotiopetuksessa kummassakin omat hyvät puolensa, ja välillä mielessä painottuu enemmän yksi asia, välillä toinen. Joskus voi olla kyseessä vain tunteenpurkaus, kuten teillä: lapsi sanookin oikeastaan, että hän tuntee juuri sillä hetkellä olonsa yksinäiseksi tai pitkästyneeksi tms. Mutta joskus lapsella voi olla todellisia muutostarpeita, jotka vaativat toimia, ja joissakin tapauksissa ratkaisuna voi olla kouluunmeno.

[Tiina H]

^ Joo, se purkaus oli lapsella kyllä sellainen turhautumisen puuskahdus, tunne meni ohitse sitten. Koetin hänelle sitä silloin kertoakin, että muissa perheissä on samankaltainen tilanne juuri joulun alla riippumatta siitä, onko koulussa vai ei. Osa kavereista on lähtenyt reissuun, osalla on muuta puuhaa.

Minustakin on mukavaa, että touhuaa ja ystävystyy monen ikäisten kanssa. Sehän on juuri elämää eikä se, että ollaan tekemisissä vain omanikäisten kanssa.

Tässä on kyllä onnekkaan paljon erilaisia ihmisiä ympärillä. Lapsi on tullut läheiseksi naapurin tädin kanssa, jonka lapsenlapsi asui heillä jonkin aikaa mutta muutti valitettavasti pois kesällä. Naapurimme on ottanut lapsen mukaan monenlaiseen mukavaan puuhaan ja esimerkiksi opettanut hänelle sienistä valtavan paljon. Toisaalla naapurissa asui vajaan vuoden reilu kolmekymppinen pariskunta koiransa ja pienen lapsensa kanssa. Perheen äiti oli aivan ihana hänkin, otti lapsen vertaisenaan ihmisenä ja keskusteli lapsen kanssa koirista ja muista eläimistä, joista lapsi on kiinnostunut. (Surullista on, että niin moni muuttaa pois työn perässä ja ihmissuhteet katkeavat.)

Ikävää kuulla, että teilläkin lasta kiusattiin, kun oli persoonallinen. Minuakin kiusattiin aika rajusti, ja siksi aihe on ehkä niin arka mulle.

[Tiina H]

Reilu viikko sitten oli Kalevassa juttua kotiopetuksesta (10.2.). Nettilehdessä oli vain lyhyt pätkä, mutta kävin tänään kirjastossa lukemassa jutun. Siinä oli yleisellä tasolla kotiopetuksen yleisyydestä ja käytännöstä, syrjinnästäkin, ja sitten oli jutun loppupuolella mainittu, että täällä Oulussa olisi viisitoista (!) kotioppijaa, joista tosin yhdeksän on jossakin eka-tokaluokkaa siten, että siirtyvät sitten kouluun kolmoselle. Tarkoittaisiko se sitten ehkä, että ovat nyt koulussa, jolla ei ole virallista koulun asemaa tms. Mutta varsinaisia kotioppijoita olisi kuitenkin oman lapsemme lisäksi viisi.

[rumaelsa]

Hyvänen aika! Nythän tarvitsisi keksiä keino, miten perheet pääsisivät yhteyteen toistensa kanssa...

[Tiina H]

Sepä se. Ei taida kovin helposti löytyä niitä muita perheitä, ellei itse mene julkisuuteen, ja sitä en oikein haluaisi. Vielä olisi kysymättä kaupungin opetustoimesta, mutta en usko, että he antavat mitään tietoja (tietosuojasäännösten vuoksi) tai että haluaisivat toimia minkäänlaisena viestinvälittäjänä, kun se ei ehkä ole heidän toimenkuvaansa kuuluvaa.

[Tavi]

Sepä se. Ei taida kovin helposti löytyä niitä muita perheitä, ellei itse mene julkisuuteen, ja sitä en oikein haluaisi. Vielä olisi kysymättä kaupungin opetustoimesta, mutta en usko, että he antavat mitään tietoja (tietosuojasäännösten vuoksi) tai että haluaisivat toimia minkäänlaisena viestinvälittäjänä, kun se ei ehkä ole heidän toimenkuvaansa kuuluvaa.

Saimme mekin vain pienen tiedon valvovan open kautta, että kunnassamme on toinenkin saman ikäinen poika kotiopetuksessa tällä hetkellä. Muuta tietoa ei sitten ollutkaan lupa kertoa . Herkällä tunnolla saa olla myös tuossakin kohdin, haluavatko kaikki
kotiopetusperheet kanssakäymistä toistensa kanssa. Mielelläni itse vaihtaisin ajatuksia . Mutta tällä hetkellä emme tiedä heistä enempää . .

[rumaelsa]

Kun lapset ovat samanikäiset, on mahdollista, että valvova opettaja järjestää vaivaa säästääkseen kokeet yhtäaikaa, jos siis valvova opettaja on sama. Uskon, että lähes kaikki kotiopetusperheet olisivat todella iloisia saadessaan lapselleen ikätoverikontakteja, joten ei kannata arastella tutustua, mikäli tilaisuus tulee!

[Tiina H]

Muihin paikallisiin kotiopetusperheisiin en ole saanut (vielä) yhteyttä. Ehkäpä joskus! Kaupunki on niin laaja, että esimerkiksi tuon meidän lähikoulumme alueella ei taida muita olla - en kyllä hoksannut kysyä nyt kevään käynnillämme, mutta olisi kai asia jossain esille saattanut jo tullakin.

Mietin tässä, että monelta osin on elämä muuttunut, kun mietin omaa lapsuuttani 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Nyt on todella paljon lapsia, jotka asuvat vuoroviikoin toisen vanhempansa luona eli eivät sitten ole paikalla kuin välillä. Samoin monella on kovin aikataulutettu elämä, lapset tuntuvat olevan jatkuvasti joko koulussa, koulun yhteydessä toimivassa kerhossa, iltaisin ja viikonloppuisin harrastuksessa aikuisen ohjattavana tms. Nyt, kun kesäloma alkoi, lapset ovat leireillä tai mummuloissa, kun vanhemmilla ei ole vielä lomaa.

[Tiina H]

Lapsi tutustui kesällä muutamiin itseään pari vuotta vanhempiin eli noin 12-vuotiaisiin lapsiin, joiden kanssa syntyi kivoja leikkejä, perinteisiä pihaleikkejä, majaleikkejä, ulkopelailuja ja lautapelien pelaamista, piirtämistä ym. Harmittavasti nyt on aika paljon hiljentynyt yhteydenpito koulujen alettua. Tänään juuri soitti yksi lapsista, josta ei ole kuulunut muutamaan viikkoon ja jolle lapsi kirjoitti tekstiviestin ja kysyi, ehtisikö joskus nähdä. Hän kertoi, että on liikuntaharrastus kolmena iltana viikossa, soittoharrastuskin ja lisäksi koulussa tosi paljon kokeita, että nyt ei kyllä ehdi. Lapseni kysyi, voisiko toinen tulla hakemaan sitten, jos joskus ehtii. Ei kuulemma uskalla luvata mitään. Hirveä kiire ja tiukat aikataulut niin monella jo ihan pienelläkin nykyään.