Viime viikolla oli pohjoisen Pirkanmaan alueen kotikoulupiirin tapaaminen. Positiivista on tieto, että naapuripaikkakunnilla asuu peräti NELJÄ kotiopetuksesta kiinnostunutta perhettä meidän lisäksemme! Pettymyksen puolestaan tuotti se, että noissa perheissä vanhinkin lapsi vasta aloittaa kotieskarin; muut lapset ovat vauvoja ja taaperoita...
Meidän pojille tapaamisessa ei siis ollut kovin paljon seuraa. Kuopus sentään piti 5½-vuotiasta kelvollisena kaverina tikanheittoon ja puiden sahaamiseen, varsinkin kun muutamat isistä osoittautuivat todella hyviksi touhuamaan lasten kanssa. Teini-ikäinen taisi pelkästään pitkästyä, mutta oli kuitenkin myönteistä, että hän ylipäätään lähti mukaan tapaamiseen, vaikka se järjestettiin maatilalla (hän on hyvin herkkä hajuille) ja sieti aikuisten keskustelutilaisuutta monta tuntia valittamatta! Paikka oli sinänsä elämys: työhevonen varsoineen, mustia kanoja juoksemassa ympäriinsä, emoaan imevät vasikat... Jopa teinipoika henkäisi ihastuksesta nähdessään kanaemon perässä kipittävät kirjavat höyhenpallot!
Kuten arvelinkin, osoittautui, että kotikoulupiirin vanhemmilla on uskomaton määrä tietotaitoa, jota he ovat valmiita jakamaan lapsille ja aikuisille. Taitoja riittäisi vaikkapa vapaakoulun perustamiseen, mikä oli ollutkin alkuperäinen ajatus, mutta kun Pirkanmaalla asiasta kiinnostuneet perheet asuvat aika hajallaan, tällä hetkellä realistiselta tuntuu jonkinlainen kiertokoulu. Kesän jälkeen on tarkoitus aloittaa säännölliset tapaamiset, esimerkiksi kuukausittain. Joka tapaamisella olisi kaikenikäisille yhteistä toimintaa: värttinällä kehräystä, eläinten hoidon opettelua, musisointia, kuvataideprojekteja, ruoanlaittoa, ulkoleikkejä, retkiä, talkootöitä ja niin edelleen.
Kotikoulupiiri kuulostaa suorastaan unelmalta yhdeksän varsin yksinäisen kotikouluvuoden jälkeen. Tämä on yksi mahdollisuus tarjota ainakin kuopukselle vaihtelua ja pientä seikkailua arkeen. "Koululta" kiertokoulun oppimiselämykset tuskin tulevat tuntumaan - pikemminkin ne vastaavat koululaisten luokkaretkiä ja leirikouluja! Koska omanikäisiä kavereita ei ole ollut maalla liikaa tarjolla, hän ei ole kronkeli kavereiden suhteen, vaan tulee hyvin toimeen muutamaa vuotta nuorempien kanssa, ja oikeat työt aikuisten kanssa vasta mieluisia ovatkin.