Unschooling

[rumaelsa]

Unschoolingin taustafilosofiaa on mielestäni loistavasti kuvannut Célestin Freinet - joka itse oli opettaja ja jonka aikana ei unschooling-käsitettä ollut edes keksitty (sitaatti on Margaretha Starckin kirjasta "Kotkat eivät käytä portaita"):

"Pedagogi oli erittäin huolellisesti valmistellut metodiaan. Hän väitti tieteellisin perustein rakentaneensa portaikon, joka mahdollistaisi pääsyn tiedon eri kerroksiin; hän oli kokeellisesti mitannut porrasaskelmien korkeuden, jotta ne sopisivat keskivertolasten jalkojen mittoihin; sinne tänne hän oli onnistunut sijoittamaan mukavan porrastasanteen, jolla voi vetää henkeä, miellyttävä kaide tuki vasta-alkaneita.
Ja miten vihainen pedagogi olikaan, ei portaikolle, joka mitä ilmeisemmin oli tieteellisesti suunniteltu ja rakennettu, mutta lapsille, jotka näyttivät olevan tunteettomia hänen huolenpidolleen.
Hän oli vihainen, koska kaikki sujui niin kuin piti, niin kauan kuin hän oli paikalla valvomassa portaikon järjestelmällistä käyttöä. Silloin edettiin askelma askelmalta, huilaten tasanteella ja hakien tukea porraskaiteesta. Mutta mikä tuho ja epäjärjestys heti, kun hän poistui hetkeksikin! Vain muutamat, joihin koulun auktoriteetti oli jo painanut leimansa, jatkoivat järjestelmällistä etenemistään, pitäen kiinni kaiteesta ja vetäen henkeä porrastasanteilla. He käyttäytyivät kuin paimenkoirat, joita on opetettu orjallisesti seuraamaan isäntäänsä ja jotka ovat unohtaneet koiran rytminsä, joka panisi heidät ylittämään polkuja ja tunkeutumaan tiheikköihin.
Lasten joukko löysi uudelleen vaistonsa ja tarpeensa: joku nousi kekseliäästi portaita nelinkontin; joku hyppäsi eteenpäin kaksi askelmaa kerrallaan ohittaen tasanteet; jotkut yrittivät edetä takaperin ja saavuttivat siinä jopa tiettyä taituruutta. Mutta ennen kaikkea oli niitä, käsittämätön paradoksi, - ja he olivat itse asiassa enemmistönä - joille portaikko oli täysin vailla seikkailun mahdollisuuksia tai houkutuksia. He kiersivät taloa, tarttuivat kattoränneihin, hyppivät kaidepuiden yli, saapuivat huipulle ennätysajassa, paremmin ja nopeammin kuin portaikkoa järjestelmällisesti nousevat, ja kerran ylhäälle päästyään liukuivat alas porraskaidetta pitkin - aloittaakseen uudelleen riemastuttavan nousunsa."

[Tiina H]

Onpa hyvä vertauskuva! Juuri tuossa on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että lapsi jäi kotikouluun. Rumaelsa, jossakin toisessa ketjussa totesit, että teillä mennään unschooling-tyyppisesti niin pitkälle kuin se tässä järjestelmässä on mahdollista. Niin meilläkin, ja välillä minulla meinaa peikko olalta korvaan kuiskuttaa, että meneekö pieleen, kun lapsi ei osaa sitten niitä systeemin vaatimuksia. Muistutan itselleni, ettei mene, sillä ilo, luovuus ja herkkyys säilyvät ehkä paremmin kuin siinä, että orjallisesti oppii noudattamaan käskyjä ja oletuksia.