Mies on innostunut möyrimään kaivinkoneella pihassa, ja samalla on syntynyt alue, johon kuulemma saisi istuttaa jotain...
Myös viime kesänä valmistuneen kivireunuksen viereen voisi tehdä istutuksia, koska siitä on joka tapauksessa vaikea leikata ruohoa.
Kahdella viime kerralla Helsingissä käydessäni sain ihailla Kaisaniemen puiston atsaleojen ja alppiruusujen kukintaa. Kovin tekee mieli alppiruusuja itselle! Minun oli tarkoitus lähipäivinä ruveta valmistelemaan alppiruusutarhaa sovittuun paikkaan, mutta nyt aviomies kuitenkin ehdotti paikan vaihtamista; hän ei kai haluaisi kaataa paria nuorta kuusta, jotka kasvavat aiemmin valitulla paikalla. Ehkä tarha syntyy sittenkin hieman tuosta paikasta etelään päin pihan reunalle, missä on valmiiksi jokunen nuori mänty ja se, mitä isosta hakekasasta on jäljellä. Sekoitan hakkeeseen turvetta, jota meillä on paljon (aviomieshän kuljettaa sitä päätyökseen!), ja siirrän alueelle pari kolme männyntainta, jotka ovat lähteneet kasvamaan huonoihin paikkoihin (yksi aivan kiinni hallin seinään, pari liian lähelle pihatien reunaa). Ylivieskassa näkyisi olevan taimitarha, josta saisi kestäviä alppiruusuja ja atsaleoja - ehdotin, että poikkeaisimme siellä elokuun alussa viedessämme vanhempaa poikaa opistolle... Täytyy ostaa ensin vain yksi taimi ja katsoa, miten se selviytyy talvesta; taimet ovat sen verran hintavia. Jos saan yhden pysymään hengissä, uskallan varmaan täydentää tarhaa joka vuosi uudella pensaalla!