Innostuin tänään kiskomaan pelto-ohdakkeita pihapiiristä - yhteensä 425 pelto-ohdakkeen vartta plus muutaman suo-ohdakkeen ja nokkosen! Todennäköisesti varsia on kymmeniä tuhansia sillä alueella, jonka lasken piha-alueeseen kuuluvaksi, esimerkiksi talon takana jokeen viettävillä niitysaroilla... Ajattelin, että jos kärsivällisesti kiskon varsia joka vuosi, juuri ehkä ajan oloon surkastuu, kun kasvi ei voi yhteyttää. Ja ensi vuonna rupean hommaan aikaisemmin, ennen kuin siemenet kypsyvät! Toissa päivänä kiskoin Salaisen puutarhan (metsäpuutarhani toisen puoliskon) alueelta sadoittain nokkosen varsia ja muutaman kymmenen ohdaketta samoin ajatuksin.
Kun nyt olen pihan kanssa vauhdissa, tulin vihdoin lapioineeksi auki myös noin viidentoista vuoden takaisen pienen kivikkokukkamaan, joka on päässyt täysin ränsistymään. Siinä kasvoi alun perin maksaruohoja, mehitähtiä ja sammalleimua, mutta niistä oli vain rippeet jäljellä - sammalleimuakin yksi kitulias verso. Siitä, kun olin viimeksi tehnyt jotakin kyseisen istutuksen hyväksi, oli sen verran aikaa, että reunalle oli noussut kaksi mäntyä, toinen jo suunnilleen kolmimetrinen...
Istutuksen pohjalla oli paksu muovi estämässä koivua työntämästä juuriaan multaan, mutta mäntyjen juuret olivat muovin päällä! Isompi mänty olisi pitänyt kaataa kyljelleen, jotta muovin olisi saanut sen alta pois, joten sille kohdin jäi muovia.
Aloin tänään kysellä aviomieheltä, mihin voisin laittaa alppiruusutarhan! Olen haaveillut sellaisesta monta vuotta, mutta ei ole tuntunut olevan oikein sopivaa paikkaa. Lopulta mies ehdotti, että sellaisen voisi tehdä joen rantaan, missä kasvaa joku mäntykin, ja ihastuin ajatuksesta todella! Joki on siis pikemminkin puro, ja siinä on ilmeisesti ennen ollut jyrkkä mutka, jonka muistona lähellä rantaa on pieni lampi. Kuivana kesänä lampi tosin kuivuu kokonaan. Rantaan on pihasta matkaa varmaan ainakin 50 metriä, joten alppiruusut eivät sieltä kauhean hyvin näy, paitsi jos edestä raivataan lehtipuita ja pusikkoa. Ja toisaalta minua myös kiehtoo ajatus aivan erillisestä "satumetsästä", jonne mennään kukkaniityn halki polkua pitkin. Rannassa on aika paljon pieniä kumpuja ja rotkoja, enkä missään tapauksessa haluaisikaan alppiruusutarhasta tasaista! Eräässä puutarhalehden artikkelissa oli kuvia Le Vasterivalin puutarhasta Ranskasta (
https://www.vasterival.fr/en), ja siellä oli valtava alppiruusumetsä. Ranskassa alppiruusut nimittäin kasvavat puiksi! Suomalaiset alppiruusut ovat parhaimmillaan parimetrisiä, joten jos ne istuttaisi kummuille ja tekisi polun alemmas, saisi vähän samaa tunnelmaa...
Olen ylipäätään ihastunut isoihin kukkiviin kasveihin - toinen monivuotinen haave on koko kesän kukkiva käytävä, jossa voi kulkea kukkien alla... Se haave on lähtöisin kuvista, joita olen nähnyt ihanista sinisade- ja kultasadekäytävistä. Kultasade ei menesty täällä, sinisateesta puhumattakaan, mutta voisihan jotakin samantapaista toteuttaa toisilla pensailla ja puilla - ja suunnitella saman tien käytävän, joka kukkii pitkään ja jota lopuksi koristavat vielä marjat! Sinisateen ja kultasateen ihanuus olisikin kovin lyhytaikaista. Ihan talon lähellä ei vain ole paikkaa kukkakäytävälle. Ehkä tuohon alppiruusutarhaan saisi sellaisen?
Viimeksi hullaannuin taimikuvastossa näkemääni puuliljaan! Haluan pihaamme jättiperennoja. Salaisesta puutarhasta on tarkoitus tulla korkeiden kasvien valtakunta, jossa risteilee polkuja. Kuopuksesta ajatus on jännittävä, mutta valitettavasti kestää vielä kauan, ennen kuin sinne istuttamamme kasvit ovat niin suuria! Luultavasti haave on todellisuutta sitten, kun hänellä on omia lapsia...
Puutarhan luominen on todella hidasta! Välillä menee usko koko hankkeeseen, kun tuntuu, että se, mitä saan aikaan, on niin pientä, ettei juurikaan näy tässä valtavassa pihapiirissä. Mutta olen taas rohkaisuksi lukenut Pentti Alankoa ja huomannut, että eräskin vuosia sitten laittamani alue, jolla on puiden alla sekaisin pensaita, luonnonkukkia ja maatiaisperennoja, näyttää ainakin näin syyskesällä mahtavan rehevältä, kun maatiaisasterit, ukonhatut ja kultapallot kukkivat valtavana, sekavana pehkona... Jokin aika sitten vielä katselin, että kyseinen alue pitäisi laittaa kokonaan uusiksi, mutta sehän on juuri sellainen aika luonnonmukainen alue, jollaisia Alangon mukaan pihan reunoilla tulisi olla! Rikkaruohoille siellä ei todellakaan paljon sijaa jää, kun pensaita ja perennoja on niin tiiviinä kasvustona, ja kultapallotkin saavat tukea muista kasveista.