Puutarhakuulumisia
Lähetetty: 12 Huhti 2014, 16:17
Olipa ihmeellinen talvi! Saa nähdä, kuinka suuri osa kasveista on kuollut ilman suojaavaa lumipeitettä... Kärhöt todennäköisesti ainakin. Toisaalta on tietysti mukavaa päästä hyvissä ajoin haravoimaan enimmät lehdet, ja kylvinpä eräänä päivänä persiljaakin.
Isäntä on innostunut kulottamaan niittyjä, mikä varmasti tekee niittykukille hyvää. Mutta mielestäni hän innostui liikaakin, sillä huomasin hänen päästävän tulen aivan istutusteni juurelle, missä kuolleet kukanvarret kai näyttivät hänestä silkalta heinikolta - en ole ollenkaan varma, että paratiisiomenapuu tai sireenipensas olivat mielissään... Sähköpylväskin syttyi juurestaan palamaan! Mieheni näyttää todella rakastavan tulella leikkimistä, ja melkein joka kerta kulotus karkaa hieman hallinnasta; kerran kärventyi suuri osa kalliista visakoivun taimista, kerran koko pihan komein kataja jne.
Ylipäänsä istutukseni ovat jatkuvasti uhanalaisia, kun mieheni ryhtyy erilaisiin hommiin huomaamatta kysyä, missä on mitäkin... Viime syksynä hän innostui kunnostamaan suulin seinustaa, jotta lautaseinän alaosa ei lahoaisi. Huomasin hänen touhunsa vasta, kun hän oli jo ehtinyt kaivaa koko seinän pituudelta ja tuoda pinnalle paksun sorakerroksen. Siinä menivät hyvin räystään alla viihtyneet saniaiset ja arovuokko; Tiinalta saamani rentoakankaali ei toivottavasti kokonaan hävinnyt...
Olen haaveillut, että rajaisimme turveharkoilla pohjoispäädyn omenapuut, jotta saisimme niiden alle juurimatolla vuoratut kohopenkit perennoille. Mieheni vei ajatuksen astetta pitemmälle ja ehdotti, että rajattaisiin niin iso alue, että sen sisälle mahtuisivat kumpikin omenapuu ja niiden välissä olevat istutukset. Ruohonleikkuu kuulemma helpottuisi, kun olisi iso, yhtenäinen istutusalue, ja samassa yhteydessä voisi hävittää lähempänä taloa olevan pienen, erillisen, pahasti rikkaruohottuneen kukkaistutuksen.
Isäntä on innostunut kulottamaan niittyjä, mikä varmasti tekee niittykukille hyvää. Mutta mielestäni hän innostui liikaakin, sillä huomasin hänen päästävän tulen aivan istutusteni juurelle, missä kuolleet kukanvarret kai näyttivät hänestä silkalta heinikolta - en ole ollenkaan varma, että paratiisiomenapuu tai sireenipensas olivat mielissään... Sähköpylväskin syttyi juurestaan palamaan! Mieheni näyttää todella rakastavan tulella leikkimistä, ja melkein joka kerta kulotus karkaa hieman hallinnasta; kerran kärventyi suuri osa kalliista visakoivun taimista, kerran koko pihan komein kataja jne.
Ylipäänsä istutukseni ovat jatkuvasti uhanalaisia, kun mieheni ryhtyy erilaisiin hommiin huomaamatta kysyä, missä on mitäkin... Viime syksynä hän innostui kunnostamaan suulin seinustaa, jotta lautaseinän alaosa ei lahoaisi. Huomasin hänen touhunsa vasta, kun hän oli jo ehtinyt kaivaa koko seinän pituudelta ja tuoda pinnalle paksun sorakerroksen. Siinä menivät hyvin räystään alla viihtyneet saniaiset ja arovuokko; Tiinalta saamani rentoakankaali ei toivottavasti kokonaan hävinnyt...
Olen haaveillut, että rajaisimme turveharkoilla pohjoispäädyn omenapuut, jotta saisimme niiden alle juurimatolla vuoratut kohopenkit perennoille. Mieheni vei ajatuksen astetta pitemmälle ja ehdotti, että rajattaisiin niin iso alue, että sen sisälle mahtuisivat kumpikin omenapuu ja niiden välissä olevat istutukset. Ruohonleikkuu kuulemma helpottuisi, kun olisi iso, yhtenäinen istutusalue, ja samassa yhteydessä voisi hävittää lähempänä taloa olevan pienen, erillisen, pahasti rikkaruohottuneen kukkaistutuksen.