Sivu 1/10

Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 12 Huhti 2014, 16:17
Kirjoittaja rumaelsa
Olipa ihmeellinen talvi! Saa nähdä, kuinka suuri osa kasveista on kuollut ilman suojaavaa lumipeitettä... Kärhöt todennäköisesti ainakin. Toisaalta on tietysti mukavaa päästä hyvissä ajoin haravoimaan enimmät lehdet, ja kylvinpä eräänä päivänä persiljaakin.

Isäntä on innostunut kulottamaan niittyjä, mikä varmasti tekee niittykukille hyvää. Mutta mielestäni hän innostui liikaakin, sillä huomasin hänen päästävän tulen aivan istutusteni juurelle, missä kuolleet kukanvarret kai näyttivät hänestä silkalta heinikolta - en ole ollenkaan varma, että paratiisiomenapuu tai sireenipensas olivat mielissään... Sähköpylväskin syttyi juurestaan palamaan! :shock: Mieheni näyttää todella rakastavan tulella leikkimistä, ja melkein joka kerta kulotus karkaa hieman hallinnasta; kerran kärventyi suuri osa kalliista visakoivun taimista, kerran koko pihan komein kataja jne.

Ylipäänsä istutukseni ovat jatkuvasti uhanalaisia, kun mieheni ryhtyy erilaisiin hommiin huomaamatta kysyä, missä on mitäkin... Viime syksynä hän innostui kunnostamaan suulin seinustaa, jotta lautaseinän alaosa ei lahoaisi. Huomasin hänen touhunsa vasta, kun hän oli jo ehtinyt kaivaa koko seinän pituudelta ja tuoda pinnalle paksun sorakerroksen. Siinä menivät hyvin räystään alla viihtyneet saniaiset ja arovuokko; Tiinalta saamani rentoakankaali ei toivottavasti kokonaan hävinnyt...

Olen haaveillut, että rajaisimme turveharkoilla pohjoispäädyn omenapuut, jotta saisimme niiden alle juurimatolla vuoratut kohopenkit perennoille. Mieheni vei ajatuksen astetta pitemmälle ja ehdotti, että rajattaisiin niin iso alue, että sen sisälle mahtuisivat kumpikin omenapuu ja niiden välissä olevat istutukset. Ruohonleikkuu kuulemma helpottuisi, kun olisi iso, yhtenäinen istutusalue, ja samassa yhteydessä voisi hävittää lähempänä taloa olevan pienen, erillisen, pahasti rikkaruohottuneen kukkaistutuksen.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 13 Huhti 2014, 13:28
Kirjoittaja Tiina H
On kyllä ollut erikoinen talvi, ja tämä kevättalvi ja alkukevät ilman lunta tai sadetta mutta kovin aurinkoisena ja tuulisena on luultavasti kuivattanut meiltä aika paljon. Öisin oli pitkään kova pakkanen, ja sekin teki tuhojaan, kun ei ollut lunta suojana. Jos rentoakankaali otti ja kuoli, niin sitä pitäisi olla täällä lisää, ellei tuo talvi tai kevät nyt sitten sitä vienyt.

Olen samaa mieltä siitä, että isompi yhtenäinen istutusalue on helppohoitoisempi kuin se, että olisi useita pieniä alueita. Kasveillakin on helpompi olla.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 16 Huhti 2014, 21:40
Kirjoittaja rumaelsa
Rautian pihakuvasto tuli, ja siinä on paljon pensaita tarjouksella - monenlaiset angervot vain 2,90 kappale!!! Mieheni ihastui norjanangervon kuvaan, ja mikäs siinä. Päädyn isossa istutuksessa on jo valmiiksi koivu(?)angervoa, ja norjanangervo olisi mukavan erimallinen. Monenmoisia perennantaimia saan hyvin edullisesti tuttavapariskunnalta, jolla on puolivirallinen taimitarha. Kesäkukista haluaisin köynnöskrasseja; niiden loistavan oranssi väri hehkuu talon sinistä seinää vasten, ja niiden lehdetkin ovat niin kauniit! Ja sitten tekisi mieli kokeilla tomaattien kasvattamista astioissa avomaalla, talon ja leikkimökin eteläseinän vieressä, missä on tosi paahteista... Lapsille olen luvannut, että kuokimme pellolle pikkuisen hernemaan.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 05 Kesä 2014, 16:41
Kirjoittaja rumaelsa
Tomaatteja en sittenkään tänä kesänä rupea kokeilemaan, mutta herneet kylvettiin eilen. Olen toistaiseksi keskittynyt perkaamaan pahimmin rikkaruohottuneita istutuksia ja kaivamaan esiin ruohon valtaamaa kivipolkua. Sinne tänne olen heitellyt kesäkukkien siemeniä: kehäkukkia, unikoita ja krasseja. Puutarhatöillä on ollut mukava sivuvaikutus: koko kevätpuolen särkeneet hartiat ovat yhtäkkiä parantuneet - ilmeisesti kuokkiminen tekee niille hyvää kutomisen, virkkaamisen ja tietokonehommien vastapainoksi!

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 27 Syys 2014, 15:51
Kirjoittaja Tiina H
Minulla käy melkein joka syksy näin, että tulee ihan väsymys pihahommiin. En pidä kylmästä ja kosteasta, haluan olla sisällä, jos talvi meinaa tulla, ja sitten ulkona olisi jotakin hommaa. Pitäisi saksia pioninvarret, etteivät sienitaudit leviä, ja peittää kruunujen kohdat soralla. Pitäisi tyhjentää tomaattiämpärit ja muut astiat ja putsata. Sitäkään en meinaa saada aikaiseksi. Nytkin tuulee niin, että pipo lähtee päästä (ja se on melkein oltava, sen verran kylmää on jo).

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 25 Helmi 2015, 23:02
Kirjoittaja Tiina H
Mutta nytpä on talvi jo ennättänyt niin pitkälle, että panimme chilin ja paprikan siemeniä itämään lautalle viikonloppuna. Sieltä se kevät tulee vähitellen! Pihalla on rusakko käynyt syömässä omenapuuta, joka on sen verran suuri, ettemme saaneet siihen järkevästi verkkoa suojaksi. Eipä se olisi auttanutkaan, lunta kun oli tullut jo niin paljon. En sitten muistanut kaivaa ajoissa puun ympärille lumeen vallihautaa, ja nyt on naposteltu ja papanoitu. Enää ei pitäisi pupun päästä sinne syömään kuitenkaan.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 26 Helmi 2015, 18:52
Kirjoittaja rumaelsa
Harkoilla rajattu istutusalue omenapuiden ympärille jäi sitten viime kesänä laittamatta... En laatinut lainkaan uusia istutuksia, vaan perkailin vanhoja ja kokeilin ensi kertaa hakekatetta. Olin saanut lahjakortin, jolla ostin hakesäkkejä - valitettavasti yksi 50 litran säkki ei riitä juuri mihinkään. Tuttavalta sain lisäksi karkeampaa haketta, jota hän oli hankkinut hevosen kuivikkeeksi. Katetta olisi tarvinnut suunnilleen rekkakuormallisen, niin kuluvaista se on... Kyllähän se selvästi vähensi yksivuotisia rikkaruohoja, mutta ohdakkeet ja voikukat tunkevat kaikesta läpi. Tietenkin olin ennen katteen levittämistä nostanut joka perennan maasta ja yrittänyt puhdistaa maan monivuotisten rikkaruohojen juurista, nyppinyt juolavehnän juuret perennojen juuripaakuista, jakanut perennat tarvittaessa ja istuttanut uudelleen. :x

Keväällä ja alkukesästä puutarhatyöt ovat ihanaa vaihtelua talven jälkeen, ja nautin silloin itse puuhastelustakin, mutta haluaisin työni tulosten myös näkyvän ja pihan muotoutuvan vuosi vuodelta ihannettani kohti! Olen parantumaton haaveilija, ja unelmani taitavat olla mahdottomia toteuttaa ilman omaa puutarhuria... Innostukseni tahtoo aina hiipua, kun vähitellen huomaan, miten vähän saan aikaan ja miten luonto valtaa omansa takaisin. Esimerkiksi kesän alussa rikkaruohojen alta esiin kaivamani kivipolku oli jo kuukauden kuluttua lähes entisellään. Pikkukivet ovat sieviä polulla, mutta isot laatat eivät hautautuisi ruohon sisään yhtä helposti!

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 15 Maalis 2015, 14:00
Kirjoittaja Maria
Meidän kotioppilas kylvi eilen ensimmäiset siemenet. On ihan vaihtelua on taas eräänlainen piha ja vielä lasitettu parveke toisessa kerroksessa. Sinne saisi vaikka viidakon kesäksi :D
Kolme syksyllä istutettua sipulia on jo pistänyt vihreää esiin, nähtäväksi jää moniko meni myöhäisestä istuttamisajankohdata huolimatta parempiin suihin.
Siemeniä tänä vuonna: Laventeli, pikkusalaatti, matala auringonkukka, makeahko chilipaprika, mansikka ja melissa.
Pitäis varmaan vielä panostaa, että saatais parveke käyttöön, luulenpa että siellä on jo vuorokauden ympäri plussan puolella. Mies lupasi asentaa mittarin, että voimme pari päivää seurata lämpötiloja ennen suurimittaisia kylvöjä ja ostoksia.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 11 Huhti 2015, 18:53
Kirjoittaja rumaelsa
Olen aurinkoisina päivinä leikannut matalaksi pari pensasta, jotka on tarkoitus kesällä siirtää, ja leikellyt ronskisti tuoksuvatukkaa, joka on kova leviämään. Yksi krookus on avannut kukan.

Re: Puutarhakuulumisia

ViestiLähetetty: 11 Huhti 2015, 19:13
Kirjoittaja Tiina H
^ Ihana! Minkä värinen oli? Täällä alkaa paljastua pelto- tai metsämyyrien tuhoja, joita ei kyllä tuossa määrin ole aiemmin ollut. Lumen alla ovat syöneet ihan hirmuisesti, silpunneet ja sitten kaivelleet kuoppia sinne tänne, juuri sen verran, että ovat saaneet natustettua tulppaanin sipuleita. Pari päivää sitten iso rusakko söi hyvin rauhallisena omenapuun kuorta, maisteli ja mutusteli. En ollut tajunnut, että se voisi vielä siihenkin iskeä, kun kuitenkin maata on jo paljon näkyvillä ja luulisi ruokaakin löytyvän. Ruoja. Pistin matalan verkkoaidan siihen ympärille, kun en muuta saanut laitetuksi nyt. Olisi ehkä kannattanut se puu suojata syksyllä, mutta se on sen verran iso, ettei ollut sopivaa korkeaa verkkoa. Talvella se sama pupu kävi syömässä ylempiä oksia hangen päällä kulkien. Tai ei se edes syönyt. Katkoi.