Puutarhakuulumisia

[rumaelsa]

Voitaisiin kokeilla kuitenkin... Ehkä, jos esikot saisi alulle hyvin verkolla suojattuina, peurat eivät myöhempinä vuosina söisi aivan kaikkia, vaan osa saisi sinniteltyä vuodesta toiseen!

[rumaelsa]

Peuroja ei jostain syystä ole pihassa näkynyt koko kesänä eikä edes nyt omenoiden alettua putoilla! Esikot ovat päässeet rauhassa kasvun alkuun.

Olen täällä luopunut käytännössä kokonaan puutarhaharrastuksestani, mikä on ollut helpottavaakin: antaa vain kaiken rehottaa yrittämättäkään tavoitella värikkäitä kukkaunelmia! Mutta vierailu viime viikolla Porin Kirjurinluodon upeiden kukkaistutusten ääreen sai puutarhakuumeen taas hiukan nousemaan... Mitään rankkaa ja jatkuvaa työtä vaativaa en enää halua ottaa harteilleni, mutta navetan kivijalkaan liittyvien suunnitelmien lisäksi pohdin, että ehkä voisin istuttaa omenapuiden varjostamaan rehevään, ravinteikkaaseen nurkkaukseen - nimenomaan sitä kutsuimme lapsena Puutarhaksi - joitakin melko syvässäkin varjossa viihtyviä koristekasveja.

[Vanilja]

Minäkin luovutin tänä kesänä kukkaistutusten suhteen. Meillä on pihassa mm. entinen hieno kukkapenkki (miehen mummon laittama), joka puskee nyt lähinnä heinää ja villinä leviävää ruusua... Pionit ja jotkut liljat kaivoin sieltä jotenkin esiin, kun alkoivat kukkia. Muuten kesä on mennyt hyötyviljelmien kanssa ja saa nähdä, kuinka paljon hukkaan niissäkin. Tomaatit esimerkiksi ovat nyt avomaalla ja vaikka raakoja siellä on, kypsyvät kyllä todella hitaasti. Jossain vaiheessa täytyy kai vaan ottaa vihreinä sisälle kaappiin pimeään punastumaan. Perunaa tulee vähän liikaakin, nimenomaan varhaisperunaa laitoin liiaksi. Olemme niitä nyt syöneet ja hyviä ovat, mutta niitä on vieläkin tosi paljon, eikä kai niitä saa säilymään kellarissa? Perunoiden varret ovat myös harmaantuneet ja kuihtuvat pois. En tiedä, onko se kuitenkaan perunaruttoa, sillä itse syötävät perunat ovat aivan hyviä. Sama juttu oli joskus vuosia sittenkin, kun laitoin vähän perunaa.

[rumaelsa]

Luin pitkästä aikaa näitä "puutarhamuistelmia", ja mielessä alkoi kehkeytyä suunnitelmia... Minulla on sellainen onni, että joki rajaa tätä hehtaarin tonttia molemmista päistä; se tekee välillä niin jyrkän mutkan, että kääntyy melkein takaisin päin! Pohjoispää oli tähän talveen saakka kookasta, synkkää kuusimetsää, joka esti kokonaan näkemästä esimerkiksi revontulia ja kesäisiä auringonlaskuja. Nyt metsiköstä on jäljellä pohjoiselle jokivallille jätetty tiheä nuorten kuusien ja koivujen muuri - luulin, että kaikki kaadettaisiin sieltäkin, mutta ehkä se oli liian hankalaa? Joka tapauksessa taivasta paljastui melkoisesti! Lisäksi muutama iso puu jätettiin, koska ne olivat liian hankalissa paikoissa kaataa. Pikkuinen sauna on yhden tuollaisen jättikuusen juurella ja talo siitä etelään päin, pitkittäin aivan tontin länsirajalla. Talon edessä avautuu tasainen piha, jonka osana on omenapuiden rajaama Puutarha. Iso navetan kivijalka rajaa pihaa eteläpuolelta, ja sen takana niitty laskee loivasti jokirantaan.

Melkeinpä pihan paraatipaikalla oleva navetan kivijalka valettuine betonikulhoineen saa väkisin mielikuvituksen liikkeelle, ja puutkin on alueelta nyt kaadettu. Luulen, että sveitsiläinen naapuri hyvinkin tekisi minigolfradan jätepuusta pientä maksua vastaan! Kivijalka mahdollistaisi sellaistenkin kasvien istuttamisen, joita muuten olisi vaikea pitää kurissa - ei nyt heti tule mieleeni mitään toivekasveja, mutta ehkä jossain vaiheessa rupean taas haaveilemaan puutarhakirjojen äärellä. Ja vuosien takaiset viestit muistuttivat unelmastani istuttaa kukkiva puukäytävä! Mihin täällä sopisi sellainen? Entä alppiruusutarha? Huh, alkaapas ajatus taas laukata! En tiedä, onko minulla nykyään aikaa yhtä suurisuuntaiseen puutarhaharrastukseen kuin ennen...

Pyykkinarun voisi nyt palauttaa etupihalta saunan viereen, kun isot kuuset ovat sieltä poissa roskia tiputtelemasta ja etenkin muurahaisia houkuttelemasta. Siirsin pyykkinarun aikanaan, koska muurahaisten liikenne kuusten alla oli niin vilkasta, että pyykkiä ripustaessaan oli koko ajan nosteltava jalkoja, jotteivät muurahaiset kiivenneet pitkin niitä ja purreet! Kaadetun metsikön paikalle haluaisin istuttaa vaahteroita ja tammia (varmaan ne täytyy suojata aluksi TOSI hyvin peuroilta!); vaahteran taimia on paljon tienpientareilla, ja syksyllä panin eräässä kohdassa tienvarrella merkille tammen taimen. Pihlajia ja koivuja metsikköön kasvaa luonnostaan, ja toki siellä on pieniä kuusenalkujakin.

[rumaelsa]

Olen pikaisesti käymässä kotona - pääsin juuri sopivasti ihailemaan ensimmäisten esikoiden kukintaa! <3 Nyt kukkivat vaaleankeltaiset, ja seuraavissa näkyy punavioletteja nuppuja. Nuorin tytär niistä enimmäkseen saa nauttia, sillä hän koettaa viettää täällä mahdollisimman paljon vapaapäiviään.

[rumaelsa]

Nappasin rivitalon naapurin pensasaidasta muutaman siperianhernepensaan palon - ajattelin kokeilla kasvattaa pensaita siemenistä.