Kirjaston poistomyynnistä löytyi edellä mainitun Selina Laken kirja "Löytöjen koti", ja kun lisäksi vietimme viime viikonlopun vanhimman tyttäreni perheen uutta, kauniisti ja edullisesti sisustettua kotia ihaillen, minuunkin tarttui pitkästä aikaa sisustusinnostus. Noista edellä luetelluista, kahden vuoden takaisista suunnitelmista muuten jäi pari toteuttamatta: sinikukallista kylpyhuoneen mattoa en saanut tehdyksi enkä keittiön lasikaapin uusia hyllynreunakoristuksia laitetuksi (vanhat kyllä otin pois)...
Keittiössä siirryttiin uuteen aikaan jo vuosi sitten, sillä siniruusuinen vahakangas venyi muodottomaksi - keskelle pöytää muodostui vähitellen sietämättömiä kupruja!

En kuitenkaan raaskinut heittää kangasta kokonaan pois, vaan leikkasin sen pienemmäksi ja kiinnitin nastoilla puutarhapöytään. Uusi vahakangas oli sitten taas ihan erityylinen: punaoranssilla pohjalla valkoinen raita- ja pallokuvio. Ikkunaan vaihdoin oranssit, punaisella pampulanauhalla reunustetut verhot, joten keittiön uusi tyyli muodostui pirtsakan retrohenkiseksi. Siihen tyyliin sopivat useimmat astiammekin.
Pari päivää sitten aviomies pohti, mistä löytäisimme mieleisiä leipälautasia, kun vanhat alkoivat olla aivan sekalainen kokoelma yksittäiskappaleita. Aloin itsekseni ihmetellä, miksi säästän kaikki hienot, yhteensopivat leipälautaset vieraiden käyntejä varten, ja päätin ottaa ne arkikäyttöön! Siirsin siis käyttöön puoli tusinaa punaisia, valkopilkullisia leipälautasia (lahja ystävältä; niihin kuuluu kuusi paria kahvikuppejakin, mutta sellaisia ei tule arkena käytettyä) ja lisäksi kolme hieman toisistaan poikkeavaa punaista leipälautasta (kaksi niistä Waechtersbachin retrokeramiikkaa, jota keräilen). Kirpputorilta satuin lisäksi löytämään kolme täyteläisen turkoosia, kultakoristeista leipälautasta. Vanhat eripariset panin sivuun; voivathan ne olla varalla, jos joskus on niin paljon vieraita, etteivät asetit riitä!
Aloin myös kaivata oranssiin keittiöön raikkaampaa tuntua - teki mieli keventää värikkyyttä valkoisella, ja kruusatut turkoosit asetit tuntuivat vaativan ympärilleen hiukan romantiikkaa... Viime yönä puolen yön aikaan

vaihdoin oranssit verhot vaaleapohjaisiin, joissa on ikään kuin vesiväreillä maalattuja kukkia, muun muassa oransseja ja taivaansinisiä (nämä ja eräät toiset verhot olivat minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen verho-ostos yli 15 vuotta sitten!). Vitriinikaapin päälle järjestelin osan peltipurkkikokoelmastani. Ehkä nyt saisin aikaiseksi ne uudet hyllynreunuskoristeetkin?
Olohuoneessa on katseltu ruusuja jo kaksi vuotta, joten oli totisesti aikakin muuttaa tyyliä!

Ruusuverhot saivat luovuttaa paikkansa varastoissani kymmenisen vuotta lojuneille, käsinpainetuille 1950 - 60-luvun vaihteen verhoille. Kankaassa on luonnonvaalealla pohjalla voimakkaita, tyyliteltyjä hedelmäkuvioita, väreinä aprikoosi, limenvihreä, harmaa, turkoosi ja musta. Harmittavasti verhot olivat liian lyhyet, ja siksi ne eivät olleetkaan löytäneet paikkaansa. Nyt keksin jatkaa niitä turkoosilla kankaalla (minulla oli vanha turkoosi pöytäliina) - tein jatkeen yläpäähän, sillä minusta verhot eivät sillä tavoin näytä yhtä "jatketuilta"!
Verhokankaan harmaa kuvioväri on täsmälleen samaa harmaata kuin sohva, joten heti löytyi jokin yhdistävä tekijä muuhun sisustukseen. Ja sitten vain muuttelemaan sohvatyynynpäällisiä, tauluja ja koriste-esineitä, niin huoneen tyyli vaihtuu täysin! Kukka- ja maisemataulujen tilalle tuli pari turkoosinvoittoista 1960-luvun tusinatuotetaulua. Kaksi vuosia sitten roskiksesta löytynyttä, ilmeisesti valokuvasta maalattua, värikylläistä muotokuvaa nojaa seinään piirongin päällä - niiden ja voimakkaanväristen verhojen vastapainona ovat mustavalkoinen kaitaliina, mustavalkoiset perhevalokuvat (nostettu pitkästä aikaa kunnolla esille) ja nuorimman tyttären koulussa taiteilema mustavalkoinen Stalin-aiheinen (!) piirros, joka sai "kehykset", kun kiinnitin sen kankaalla päällystetylle huokolevylle. Kirjahylly tuli pitkästä aikaa siistittyä, ja irtotavaroille etsittyä eri puolilta taloa sopivanvärisiä (turkooseja ja mustavalkoisia) säilytysrasioita ja -purkkeja.
Ilmari Tapiovaaran design-pöytä (tällainen:
http://www.finnishdesignshop.fi/huoneka ... -7934.html) - parisenkymmentä vuotta sitten kierrätyskeskuksesta vaihtamalla hankkimani ja aviomiehen hiljattain minulle lahjaksi kunnostuttama aarre - käy hyvin tyyliin ja saa nyt olla ilman pöytäliinaa, jotta pääsee kunnolla esiin. Sohvalta ja retrohenkisistä nojatuoleista katosivat ruusu- ja pitsityynyt. Tilalle tulee lähipäivinä yksivärisiä harmaita, aprikoosinvärisiä ja limenvihreitä tyynyjä; varastoista löytyi erityyppisiä kierrätyskankaita sileästä puuvillasta silkkisekoitetweediin (= aikanaan kylmässä varastossa pilalle mennyt hame) ja paksuun raakasilkkiin (= muinoin kirpputorilta löytynyt jakku) saakka.
Eteisen ja olohuoneen välillä on pätkä valkoista seinää, johon minulla on tapana koota "taidenäyttelyitä". "Ruusukauden" alussa siinä oli kymmeniä ruusukortteja, sittemmin vaihdellen kesämaisemia, matkamuistokortteja, syksyinen asetelma ja niin edelleen. Jouluisin levitän siihen esille saamamme kortit - tällä kertaa poistin viimeiset joulukortit toukokuussa...

Nyt laadin asetelman enimmäkseen 1960-luvun muotilehtien sivuista (paperinkeräyksestä löytyneitä leikkeitä ja irtosivuja; en raaskisi leikata ehjiä lehtiä), seassa jokin 1970-luvun matkamuistokortti ja parit vanhat kioskikirjan kannet. Kuvat toistavat hienovaraisesti verhojen värimaailmaa.