Lueskellessani David Allenin "Kerralla valmista"-kirjaa odotin kiihkeästi joululomaa, jolloin olisi aikaa ja energiaa ryhtyä järjestelemään työpistettäni. Kun syksyllä ilmojen kylmetessä siirsin tietokoneen ja muut opiskelutarvikkeet pirtistä keittiöön, en ehtinyt sen paremmin miettiä toimivinta järjestystä. Monta viikkoa kärsin sellaisista pienistä epämukavuuksista kuin ikkunasta huokuvasta kylmyydestä - hiirikäteni oli ikkunan puolella ja aivan jäässä! - ja siitä, että monet usein tarvitsemani tavarat olivat hyllykössä toisella puolen huonetta.
En ole tainnut aikaisemmin oikein tajutakaan, KUINKA intohimoisesti rakastan JÄRJESTYSTÄ! Minusta on ihanaa järjestellä kaikkea: kirjani ovat luokiteltuina ja tekijän mukaan aakkostettuina, neulelankani väreittäin laatikoissa, vaatteeni lajin ja värin mukaisessa järjestyksessä... Järjestystä tosin täytyisi jaksaa koko ajan pitää yllä - helposti tulee lipsuttua ja varastoitua tavaroita "tilapäisesti" jonnekin muualle kuin niiden omaan paikkaan, ja kun paikalleen panemista odottavia juttuja rupeaa kertymään, urakka kasvaa silmissä ja toimeen tarttuminen on yhä vaikeampaa...
Valmistauduin uudelleenjärjestelyyn tuomalla ennen joululomaa yliopistolta kassillisen kansioita; niitä on viime vuosina ollut jatkuvasti tarjolla ilmaiseksi, kun yliopisto on siirtynyt ensisijaisesti sähköisiin asiapapereihin. Vanhojen kansioitteni alkuperäinen selkeä aihejaottelu on vuosien mittaan hämärtynyt, kun olen joutunut tunkemaan niihin liikaa tavaraa eikä välilehtiäkään ole ollut tarpeeksi. Mappeihin on jäänyt papereita, joita ei enää tarvitsisi säilyttää, ja toisaalta koko ajan on kertynyt yhä lisää lappusia ja esitteitä ja artikkeleita mapittamista odottamaan. Koetan Allenin neuvojen avulla saada järjestykseen muun muassa valtavan "viiteaineistoni" kuten tulevia kirjoitusprojekteja varten keräämäni ideat ja taustatiedot.
Koska en halua, että kotini näyttää kliiniseltä toimistolta, päällystin kansiot mummolatyyliini sopivasti värikkäillä kankailla! Mapitin jo lähes kaikki keittiössä lojuneet irtopaperit aiheen mukaan; jaottelu tulee varmaan vielä muuttumaan moneen kertaan, ja välilehtiä puuttuu edelleen, mutta olen päässyt hyvään alkuun! Tähän hätään minulla ei ole hyllykköä, johon kansiot mahtuisivat pystyyn, mutta tyhjensin keittiön yhden seinäkaapin päällystän niitä varten. Siirsin tietokoneeni pöydän vastakkaiselle puolelle ja vähän kauemmas ikkunasta; siten istun pienen kirjahyllyn vieressä, ja vaikkapa useimmin tarvitsemani sanakirjat ja kandidaatintutkielman lähdeteokset ovat aivan käden ulottuvilla. Koska minulla ei ollut sopivaa kappaverhoa eikä verhotankoa, kiinnitin vedon vähentämiseksi ikkunan alaosaan nastoilla kaksinkertaisen kankaan (tokihan se myös pimentää, mutta tarkeneminen on nyt pääasia).
Mikä tahansa uudelleenjärjestely aiheuttaa yleensä ketjureaktion... Niinpä työpisteen järkeistäminen on laajentunut koko keittiön järjestelemiseksi, ja siitä ketjureaktio näyttää etenevän muihinkin huoneisiin. Eräänä päivänä raahasimme varastosta rämän kirjahyllyn, jonka jo olin ehtinyt tuomita polttopuiksi - sulhaseni pääsi nikkarointihommiin, ja suurin piirtein tunnin kuluttua minulla oli tukeva, käyttökelpoinen hylly. Nyt se on eteisessä, ja hätkähdän vieläkin joka kerta eteisen läpi kulkiessani: lattialla lojuvat kengät ovat nyt somasti hyllyillä! Epäjärjestyksen vaihtuminen järjestykseen antaa ihmeellisen tyydytyksen ja hallinnan tunteen.