Kerrostaloissa sokeritoukat ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ja viemäröidyillä alueilla ne kulkeutuvat talosta toiseen. Me asumme haja-asutusalueella emmekä kuulu viemäriverkkoon, joten sokeritoukkia ei ole ollut - parikymmentä vuotta ehdin asua täällä, ennen kuin puolisentoista vuotta sitten yhtäkkiä näin ensimmäisen! Sen jälkeen niitä näkyi harvakseen, mutta tänä talvena niihin on törmätty kaikkialla: pannuhuoneessa, keittiössä, kylpyhuoneessa, saunan pesuhuoneessa, takkahuoneessa, olohuoneessa, vaatehuoneissa... Eilen löysin yhden kaulaltani, kun puin vaatehuoneesta hakemaani paitaa!Todennäköisesti olemme tuoneet toukat tuliaisiksi joltakin yökyläreissulta - jokin yksilö eksyy helposti vaikkapa lattialla olevaan vaatekassiin. (Esimerkiksi leirikoulukeskuksessa, jossa olin viime viikolla kuopuksen kanssa, näkyi sokeritoukkia.) Ja ikuisen riesan saimmekin; sokeritoukista on melkein mahdoton päästä eroon, kun ne kerran ovat taloon löytäneet! Koetamme pitää kantaa kurissa kaatamalla kuumaa vettä talon kaikkiin viemäreihin. Aluksi tein sitä joka päivä viikon ajan ja sen jälkeen olen jatkanut joka toinen päivä. Ongelmana on, että suurin osa toukista vilistää aivan muualla, esimerkiksi lattialistojen alla ja takana (ja omakotitalossa on lattialistoja melkoisesti!), laminaattien alla, vaatepinojen kätköissä ja jopa pehmustettujen huonekalujen irtotyynyjen alla... Vaikka niiden väitetään viihtyvän ennen kaikkea kosteissa tiloissa, meillä niille tuntuu oikein hyvin kelpaavan myös lämmin ja kuiva paikka kuten pannuhuone.
Sokeritoukat herättävät ainakin minussa primitiivireaktion. Ne todella ällöttävät... Mieheni kutsuu niitä "esihistoriallisiksi pedoiksi", ja niissä on kieltämättä jotain muinaista, kammottavaa! Ehkä tämäkin on ihmisen ikivanhoja vaistoja ajoilta, jolloin isommat versiot samantapaisista ötököistä saattoivat olla vaikkapa tappavan myrkyllisiä? Kun aikanani asuin kerrostalossa, pidin vessassa valoa yötä päivää, jotta toukat eivät uskaltautuisi näkyville; tuntui niin inhottavalta yöllä vessaan mennessäni, kun napsautin valon päälle ja joka suuntaan vilisti ötököitä. Mutta pian toukat tottuivat valoon ja kehittivät hämmästyttävän suojautumiskeinon: ne muuttuivat lähes läpikuultaviksi!
Muistan, kun parivuotias esikoinen selitti kerran, että roska oli luikerrellut eteisen maton alle - arvasin kyllä heti, millainen "roska" se oli ollut!Yksi myönteinen seuraus sokeritoukkien ilmaantumisella on ollut: olen nyt todella motivoitunut karsimaan tavaraa - ja panemaan lapsetkin karsimaan - reilulla kädellä! Kun lasten vaatehuoneen seinässä luikerteli toukka, sen pyydystäminen oli mahdotonta, koska se pudottautui lattialle ja katosi salamannopeasti tavararöykkiöiden kätköihin. Haluan, että ainakin lattiapinnat saadaan vapaiksi kaiken maailman säilytyslaatikoista ja -kasseista eikä lelujakaan säilytetä pysyvästi piironkien ja kirjahyllyjen alla. Lattian on oltava helposti imuroitavissa seinänvieriä myöten. Olohuoneen huonekalujen järjestely on parhaillaan menossa, ja siinä yhteydessä käydään läpi kaikki pienemmätkin tavarat. Pois heitettävää on onneksi löytynyt melkoisesti.