Ruisleivän leipominen

Ruokaohjeet ja muu ruokakeskustelu; terveyteen liittyvät ruokavaliot Terveys, kauneus ja hyvä olo -otsikon alla.

Re: Ruisleivän leipominen

ViestiKirjoittaja Ruusunen » 09 Syys 2014, 14:19

Minä olen myös leiponut itse omat leivät useamman vuoden ajan. Juuren tekokin on pari kertaa ollut käynnissä, mutta ensin muutossa ja kerran pakastimen vahingossa sulaessa (äiti otti johdon irti, kun luuli irroittaneensa silitysraudan johdon) juuria on tuhoutunut. Hyvää se juurella leivottu ruisleipä on! Niin paljon pehmeämmän makuista minusta.

Nyt meillä vihdoin on leivinuunikin! Aikaisemmin kokeilin kyllä puuhellan uunissa leipomista ja sekin oli vähän parempaa kuin tavallisessa uunissa. Mutta odotan kovasti leivinuunin käytön oppimista, nyt paraikaa opettelen sen lämmittämistä. Meillä on tuvassa suuri, ehkä 1900 -uvun alkuvuosikymmenillä rakennettu metallikuorinen leivinuuni/puuliesiyhdistelmä. Siinä on avattavia peltejä ja kaikkia aukkoja niin paljon, että en ollenkaan tajua, mitkä on milloinkin pidettävä auki! Ja kukaan ei varmaan etänä osaa neuvoa niiden käytössä, kun uunit ovat kai aina aika erilaisia... vai osaisiko teistä joku neuvoa leivinuunin saloja? Ihan hirveästi savuttaa ainakin! Muutamana päivänä on nyt lämmitetty pieni pesällinen uunissa, koska leivinuuni varsinkin on ollut käyttämättä varmaan toistakymmentä vuotta. Kauhean kuumaksi en ole uunimittarin mukaan uunia edes vielä saanut :?
Ruusunen
 
Viestit: 31
Liittynyt: 05 Marras 2013, 14:02

Re: Ruisleivän leipominen

ViestiKirjoittaja Tiina H » 09 Syys 2014, 14:50

Leivinuunista löytyy aika hyvin netistä ohjeita, mutta sitten on sellainen Jaakko Kolmosen aika mainio kirja kuin Leivinuunit ja uuniherkut. Jospa sieltä löytyisi apua. Tai olisiko joku (naapuri, entinen asukas, sukulainen tai muu), joka olisi juuri sitä teillä olevaa uunia joskus käyttänyt tai nähnyt käytettävän ja jolta voisi kysyä neuvoja? Tai sitten ehkä jos löytyisi netistä jokin keskusteluryhmä, jossa olisi vanhoista rakennuksista juttua, ja sinne voisi liittää kuvia uunistanne ja kenties saisi neuvoja.
Tiina H
 
Viestit: 975
Liittynyt: 30 Loka 2013, 12:48

Re: Ruisleivän leipominen

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 09 Syys 2014, 23:15

Ruisleipä vaatii aika kovan lämmön, joten uunia täytyy lämmittää kai ainakin kahtena päivänä peräkkäin riittävän kuumuuden aikaansaamiseksi. Mutta jälkilämpöäkin sitten tosiaan riittää esim. ruokien kypsentämiseen (jos jaksaa ottaa monta projektia yhtä aikaa; useimmat laatikot ja muut vaativat melkoisesti valmistelua, vaikka ne sitten voikin jättää hautumaan kypsiksi).

Olen huomannut ruisleivän leipomisessa yhden huonon puolen, mutta se onkin sitten niin huono, että joudun todennäköisesti lakkaamaan leipomasta tai harventamaan sitä huomattavasti, vaikka mielelläni tarjoaisin etenkin lapsille omatekoista leipää... Leivästä tulee niin herkullista, että syön sitä itse holtittomasti! Viljatuotteiden syönti näkyy nykyään aina seuraavana aamuna peilistä: silmien alla on pussit. Mutta pahempaa on, että vaikka ajattelisin vain hieman herkutella vasta uunista otetulla leivällä, pienikin pala synnyttää kovan hiilihydraattihimon. Minun on paras pysyä kokonaan erossa leivästä, koska sen syönti ei pysy kohtuudessa ja koska se herättää vanhan, uinuvan makeanhimon (olen täysi sokerinarkomaani: pystyn vaikeuksitta syömään puoli kiloa kaupan sokeripommihilloa suoraan purkista) - lisäksi nälkäkin tulee nopeammin uudelleen ja sorrun napostelemaan.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1956
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Ruisleivän leipominen

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 08 Elo 2015, 18:59

Toiseksi vanhin tytär pyysi ruisleivän juuren, ja hän on miesystävänsä kanssa leiponut jo kahdesti. Mukavasti on kuulemma onnistunut; tosin vähän erilaista tuli kummallakin kerralla, mutta sehän kuuluu asiaan.
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1956
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Ruisleivän leipominen

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 24 Tammi 2020, 16:30

Hävitin välillä leivänjuuren juuri siksi, että minun tuli ahmituksi suuria määriä itse leivottua ruisleipää... Olen vakuuttunut, että jostain syystä ruis - vielä enemmän kuin usein parjattu vehnä - uppoaa opioidireseptoreihini kuin pohjattomaan kaivoon! Hapanleipä on minulle huumetta: en vain pysty lopettamaan sen syömistä pieneen määrään, vaan on saatava lisää ja lisää. Kun olen puhunut tästä jollekulle, olen saanut vastaukseksi epäilyä ja ehdotuksen, että ehkä yhdistän hapanleivän maun lapsuuteen ja kyseessä on psyykkinen eikä fyysinen riippuvuus. Jotkut vaihtoehtolääkintään perehtyneet väittävät, että usein ihminen himoitsee nimenomaan ruoka-aineita, joille hän on yliherkkä... Jonkinlaista yliherkkyyttä rukiille saattaa olla perimässä: nuorin tytär saa AINA hikan, jos hän maistaa palankin ruisleipää, ihan millaista vain.

Syyskuussa, luettuani Olli Postin kirjan, innostuin tekemään uuden juuren - en ostanut halvimpia mahdollisia ruisjauhoja, vaan ihanan aromikkaita riihiruisjauhoja, ja leivän päälle levitin alennuksesta ostamaani kirnuvoita... Tein vain pienen taikinan, jotta ahmittavaa ei olisi paljon! :lol: Muutama päivä sitten leivoin toisen kerran, ja taikina oli niin pieni, ettei siitä tullut kuin kaksi pikkuista leipää. Nuorin tytär oli pyytänyt, että säästäisin hänelle yhden leivän, mutta kun noista ei riittänyt, päätin tehdä saman tien samaan kulhoon uuden taikinan; olihan reunoilla vanhan taikinan jäänteitä kuin entisajan taikinakaukalossa! Uusi taikina lähtikin hapantumaan todella nopeasti, ja tein siitä hieman isomman. Eilen illalla taputtelin pellille neljä pienehköä leipää ja jätin ne yöksi (lämmittämättömään) sähkölieden uuniin nousemaan (vedoton paikka, eivätkä muurahaiset tai hedelmäkärpäset pääse leipien kimppuun!). Tänään iltapäivällä ne olivat todella hyvin nousseita, ja paistoin niitä puoli tuntia 200 asteessa. Huomaan, että ainakin meidän uunissa tuo 200 astetta (keittokirjan selvästi korkeammista lukemista poiketen) on oikein sopiva lämpö.

Kotona leivotun ruisleivän - riihiruisjauhoistakin leivottuna - kilohinta jää halvemmaksi kuin kaupan vastaavien leipien. Kaupasta saa samaan hintaan yleensä vain hiivalla nostatettuja, runsaasti vehnää sisältäviä "ruisleipiä". Minun täytyy taas vähitellen ruveta ajattelemaan enemmän ruoan hintaa, sillä syksyllä on opintorahalle putoaminen edessä... Perhe on syönyt kaupan leipää muun muassa siksi, että taikinan vaivaaminen ja sämpylöiden pyöritteleminen kipeyttää ranteeni eikä kukaan muu perheenjäsen ole halunnut ruveta hommaan. Olen nyt pari kertaa tehnyt kokeeksi sämpylä- tai hiivaleipätaikinan sähkövatkaimen taikinakoukuilla; olen jättänyt sen tavallista löysemmäksi, koska en ole uskaltanut panna vanhaa vatkainta liian koville, ja taputellut levyksi pellille. Kun se on noussut, olen painanut siihen veitsellä ristikon, niin että kypsinä "sämpylät" on saanut taitettua erilleen. Säästää aikaa ja rannetta! Ruisleivänkään teko ei paljon aikaa vaadi eikä kipeytä kättä. Kun kaupan leipiä on syöty pitkään, kotitekoinen leipä on lapsillekin vaihtelua - siihen aikaan, kun leivoin aina, he suorastaan kyllästyivät kotona leivottuun!
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1956
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Edellinen

Paluu Ruoka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron