Kielten opiskelu harrastuksena

[rumaelsa]

Meän kielelle dubattuja filminpätkiä: https://www.youtube.com/watch?v=ShMuyh4z1Go - meän kieli on yksi minulle läheisistä kielistä. Hiukan ossaan sitä praatatakki ja panna hoot oikehaan paikhaan!

[rumaelsa]

Kun nyt olen ehtinyt paneutua tähän toiseen iirin kielen kurssiin, se onkin osoittautunut loistavaksi! Koska iirin oppikirjat on yleensä suunnattu englanninkielisille, ääntämisohjeetkin on laadittu englannin ääntämyksen pohjalta; sanakirjoista puolestaan näyttävät ääntämisohjeet puuttuvan kokonaan. Tässä kurssissa on viimein kaipaamani kansainvälisin merkein annetut ääntämisohjeet.

Koska kyseessä ei myöskään ole vain "iiriä matkailijoille"-tyyppinen opas, kielioppia lähdetään opettamaan alusta alkaen. Pidän tällaisesta ihan perinteisestä, järjestelmällisestä oppikirjasta, joka etenee askel kerrallaan: teksti, sanasto, tehtävät. Mikä riemu, kun osasin suomentaa ensimmäisen ja toisen kappaleen sanaston avulla ja melkein virheettömästi tehdä ensimmäisen kappaleen tehtävät, joissa piti kääntää englanninkielisiä lauseita iiriksi!!! Tietenkin kaikki on hyvin yksinkertaista, kuin poikani kolmannen luokan englannin kirjassa: "Tässä on Bríd", "Tämä on Máirtínin talo" jne.

[rumaelsa]

Iiri on taas jäänyt vähemmälle... Sen sijaan olen kertaillut saksaa ja venäjää ja opetellut hiukan arabiaa irakilaisen oppilaani johdolla. Joskus harvoin tulee tilaisuuksia käyttää vieraita kieliä: eräänä päivänä kirpputorilla sain auttaa kirpputorin pitäjää kertomalla ostosten yhteissumman venäläisperheelle! Olisinhan voinut tehdä sen englanniksi, mutta mieluummin harjoittelen noita harvemmin käyttämiäni kieliä.

Numeroita olenkin harjoitellut erityisen ahkerasti; harjatessani hiuksia lasken sataan vuoropäivinä saksaksi ja venäjäksi. Tavoitteenani on, että numerot tulisivat hiljalleen yhtä automaattisiksi kuin suomenkieliset. Se on tosi vaikeaa ja vaatii vuosien harjoittelun. Tuossa kirpputoritilanteessakin jouduin kääntämään numeron mielessäni, ei se automaattisesti tullut.

Olemme lähdössä vanhemman pojan kanssa ensi kuussa pariksi päiväksi Pietariin - täytyy kertailla erilaisia hyödyllisiä fraaseja. Koetan käyttää vähäistä kielitaitoani englantiin turvautumatta!

[Vanilja]

Minä taas yritän kerrata/opetella saksaa lukemalla läksyjä yhdessä kuopuksen kanssa, joka nyt aloitti saksan opiskelun. Tänään ostin kaupasta englanninkielisen naistenlehden, minkä oikeutin sillä, että opin siinä englantia... Ranskaa taas aloin kerrata vanhoista oppikirjoista. Kimmokkeen kielten opiskelulle sain, kun meillä oli täällä ranskalaisia, englantia puhuvia, vieraita. Olisi hauska yllättää ensi kerralla paremmalla kielitaidolla!

[rumaelsa]

Huomaan, että pidän joistakin kirjoista enemmän englanniksi kuin suomeksi! Joskus tietysti syynä voi olla huono käännöskin - etenkin englannista käännetään paljon ikävän kömpelösti. Minulla on Tom Hodgkinsonin "How to be free" ja sen suomennos "Vapauden ylistys" - jostain syystä luen mieluummin englanninkielistä. Erilaiset menestysoppaat vaikuttavat englanninkielisinä asiallisemmilta kuin suomenkielisinä, ehkä siksi, että niiden hehkutus ja ylisanat eivät kuulosta suomeksi luontevilta, tai siksi, että englannin sanat eivät vetoa tunteisiini, jolloin teksti tuntuu asiapitoisemmalta.

Toisaalta taas ruotsin kieli on minusta runollinen ja tunteikas. Esimerkiksi Maamme-laulu liikuttaa alkukielisenä paljon voimakkaammin, samoin "Vänrikki Stoolin tarinat". Luen eräästä ruotsinkielisestä kokoomateoksesta runon silloin tällöin ja nautin niiden kielen ihmeellisestä kirkkaudesta - suomeksi en jostain syystä nykyään lue juurikaan runoja.

[rumaelsa]

Nykyään lasken hiuksia harjatessani vuoroilloin venäjäksi, saksaksi, ruotsiksi ja italiaksi. Silloin, kun opiskelin iiriä, olisin halunnut ottaa sen mukaan, mutta iirissä ei olekaan yksinkertaisia numeroita yleiskäyttöön, vaan ne vaihtelevat sen mukaan, mitä lasketaan - en tiennyt, mitkä muodot olisi kannattanut opetella!

Syksyllä menin talohankkeeni takia italian alkeiden jatkokurssille; alkeiskurssien ajankohdat eivät sopineet lukujärjestykseeni. Kevään kurssi on osaltani tauolla, koska etäopiskelun vuoksi minulla ei ole yöpymisiä Tampereella eikä juuri käyntejäkään pitkään aikaan. Koetan hiukan kertailla oppikirjasta kielioppia, luen kappaleita ääneen ja kirjoitan vihkoon verbien taivutuksia.

Venäjää olen onneksi päässyt oppimaan yliopistossa. Nyt on menossa Venäjä IV -kurssi; tunteja on kahdesti viikossa. Puolen vuoden tauko viime keväänä ei onneksi paljon haitannut - silloin tunnit eivät käyneet lukujärjestykseen. Näin etäopiskelun aikana ei haittaa, vaikka tunnit ovat maanantaina ja perjantaina; lähiopetuksethan pyrin keskittämään peräkkäisiin päiviin matkakulujen säästämiseksi.

Kuuntelen mielelläni venäjänkielistä musiikkia Youtubesta. Esimerkiksi lempiyhtyeeni Turetsky Choir esittää enimmäkseen laulelmatyyppistä musiikkia, jonka sanoista saa hyvin selvää, ja kun kertosäkeet jäävät pyörimään päähän, sanat ja sanonnat iskostuvat muistiin! Muinoin eräällä psykologian kurssilla teimme parityönä pienen tutkimuksen, jossa selvitimme, voisiko musiikin avulla parantaa asioiden mieleen painumista - koe- ja vertailuryhmämme olivat tietenkin pieniä, mutta tulos viittasi siihen, että musiikilla saattaa olla myönteinen vaikutus. Varmaan asiaa on tutkittu tieteellisemminkin! Joka tapauksessa musiikki menee selvästi jonnekin tietoista tajuntaa syvemmälle; lasten ollessa pieniä lauloin heille iltaisin tuttuja lauluja ja pystyin samaan aikaan esimerkiksi suunnittelemaan jotakin tekstiä, jonka halusin kirjoittaa!

Välillä kyllä tuntuu, että kielitaito kehittyy tuskallisen hitaasti. Katsoin Youtubesta pari pitkää, venäjänkielistä videota, joiden aiheena oli Martemjan Rjutin, enkä ymmärtänyt oikeastaan mitään! Olisin NIIN halunnut ymmärtää!

[rumaelsa]

Youtubesta olen sillon tällöin katsellut videoita polyglottien kieltenopiskelutekniikoista. Jos haluaa ehtiä omaksua elämänsä aikana monia kieliä, oppimisen olisi hyvä tapahtua melko nopeasti, joten videoilla on paljon vinkkejä sen tehostamiseksi. Jokaisella on toki omat suosikkimenetelmänsä, ja tietysti keinot riippuvat tavoitteistakin. Jotkut haluavat oppia ennen kaikkea juttelemaan ihmisten kanssa eivätkä aluksi ryhdy lainkaan opettelemaan esimerkiksi outoja kirjoitusjärjestelmiä.

Ohje, josta monet tuntuvat olevan samaa mieltä, on, että kannattaa panostaa yhteen kieleen kerrallaan. Toki siinä sivussa voi ja on hyväkin kerrata muita kieliä, mutta yleisesti ottaen neuvotaan uppoutumaan yhteen kieleen perusteellisesti puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, jolloin tuloksia syntyy nopeasti ja innostus pysyy yllä. Kieltämättä on aika rasittavaa, jos kieltä opiskelee perinteisin koulumaisin menetelmin kielioppia tankaten - vaikka minä niin kuin monet polyglotitkin rakastan myös kielioppia! - eikä vielä vuosienkaan päästä ymmärrä mitään oman kiinnostuksen kohteesta kertovasta Youtube-videosta...

Vanhempi poika oli täällä yötä, ja juttelimme kielistä. Autoin hänet aikanaan venäjän kielen opiskelun alkuun, ja nyt hän on kuulemma opetellut Duolingossa venäjää yli 600 päivänä peräkkäin ilman yhtään katkosta! Jo pari viikkoa sitten hän mainitsi, että haluaisi ottaa rinnalle opiskeltavaksi jonkin toisenkin kielen, ja saimme eilen illalla idean, että aloitamme yhteisen esperantoprojektin!

Englannin taitooni olen tyytyväinen, ja ruotsikin on lähinnä vain ruosteessa ja kaipaa kertausta. Mutta olen elämäni aikana opetellut alkeita tai hieman enemmänkin 10 kielestä (saksa, venäjä, puola, italia, iiri, arabia, unkari, viro, karjala ja meänkieli), ja harmittaa, jos annan kaiken sen opiskelun valua hukkaan ja oppimani kokonaan unohtua, niin kuin on valitettavasti käynyt muun muassa virolle ja unkarille, joiden pakollinen alkeiskurssi sisältyi suomen kielen opintoihin. Rupesin kuulemieni vinkkien innoittamana suunnittelemaan, että otan kunkin kielen vuorollaan intensiivisen opiskelun kohteeksi noin vuoden ajaksi - tavoitteenani on saada sekalaiset kieliopintoni vihdoin sille tasolle, että saisin käytännössä iloa kaikista noista kielistä eivätkä ne vain roikkuisi "sitten joskus"-listalla vuosikymmeniä!

Esperantoa taas en ennestään osaa lainkaan, mutta olen aina ajatellut, että se olisi kiintoisa harrastus, jonka avulla tutustuisi monenmaalaisiin ihmisiin, ja kun vanhempi tytär innostui siitä muutama vuosi sitten, hän kannusti kovasti minuakin sen pariin. Esperantosta on hyvä aloittaa intensiiviopinnot, koska kieli on täysin säännöllinen ja siten helppo ja nopea oppia ja koska tarjolla on kaksi kielikaveria, joiden kanssa jutella ja viestitellä! Melkein kaikki polyglotit suosittelevat kielikaverin tai -mentorin hankkimista.

Uskoakseni ei ole epärealistista olettaa, että osaan kesän loppuun mennessä esperantoa sen verran, että pystyn lukemaan kirjoja ja keskustelemaan ihmisten kanssa!!! Ylipäänsä tavoitetasoni kaikkien vieraiden kielten suhteen on, että kykenen lukemaan kielellä nautinnokseni - silloin yleensä puhetaitokin on riittävän hyvällä mallilla. (Arabiassa tosin tyytynen pelkkään puhetaitoon!) Listallani olevista kielistä sellainen taso on lähimpänä meänkielessä, karjalassa ja saksassa, eli niissä saattaa riittää puolenkin vuoden intensiivinen opiskelu. Kielten opiskelujärjestystä en ole vielä suunnitellut muuten kuin esperanton osalta, vaikkakin italia varmaan kannattaa ottaa syksyllä seuraavaksi työn alle, jos tarkoitukseni on matkustaa ensi vuonna Italiaan.

Toivelistallani on muitakin kieliä, jos elämää riittää... Vepsästä, saamen kielistä ja intiaanikielistä olen maininnutkin; lisäksi kiinnostaisivat kreikka, turkki, ainu, muutkin kelttiläiset kielet kuin iiri ja niin edelleen.

[Vanilja]

Voi että alkaa itseänikin syyhyttää kielten opiskelu, kun luen rumaelsa kirjoituksiasi ! Minäkin olen aikanaan käynyt viron kielen peruskurssin opintojen yhteydessä, mutta opetus ei mielestäni ollut oikein hyvää, joten muistan vain vähän. Sen opiskelu kiinnostaisi kuitenkin. Anoppini on opiskellut viroa kansalaisopistossa useamman vuoden, mutta sai ilmeisesti viime syksynä tarpeekseen, mutta tuskinpa paljon opetusta olisi koronan takia järjestettykään. Unkari kiinnostaisi myös, mutta sen opiskelu pitäisi järjestää ihan omin päin. Olemme matkailleet Unkarissa monta kertaa ja minusta on ollut ihanaa ja liikuttavaa, kuinka sympaattisesti he suhtautuvat suomalaisiin, veljeskansaan. Palvelun taso paranee aina, kun kertoo olevansa Suomesta! Myös matkailijat muista maista tietävät minusta yllättävän usein kielisukulaisuudestamme, sillä he tulevat Unkarissa kyselemään, ymmärrämmekö toisiamme. On aina pakko sanoa, että valitettavasti tunnistettavasti samantapaisia sanoja on vain vähän. Rakenteellisella puolella yhtäläisyyksiä on enemmän. Muistan, kun juttelimme Tokajin viinialueella ihanasta Tokajin viinistä, että miksi sen nimi on Tokaji, kun kylä on Tokaj. Meille kerrottiin, että i sanan lopussa tarkoittaa "jostakin tulevaa". Se tuntui nopeasti ajatellen vähän hassulta, kun mietin muita opiskeltuja vieraita kieliä, mutta tarkemmin ajatellen sanojen loppuun tulevissa liitteissä ym. ei ole mitään outoa . Kerran taas istuimme Itävallassa, aivan Unkarin rajan tuntumassa, ravintolassa, kun tarjoilija tuli äkkiä kysymään, olemmeko Suomesta. Myönsimme ja ihmettelimme, ja hän selitti olevansa unkarilainen ja puheemme kuulosti niin tutulta ! Ja totta on, että intonaatio on hyvin samanlainen, laskeva ja suorastaan apaattisen kuuloinen .

[rumaelsa]

Karjalan etäkurssi alkoi helmikuussa ja kestää toukokuun loppuun. Se on ollut piristävää vastapainoa venäjälle, joka on ruvennut tänä talvena tuntumaan todella raskaalta, varmaan etäopetuksenkin takia... Venäjän verbien aspektit ovat minulle älyttömän vaikeita, mutta kurssista täytyy koettaa jotenkuten selviytyä, jotta saan opintopisteet. Karjalassa taas on heti alusta alkaen tavallaan pitemmällä, koska kirjoituksesta ja (hitaasta) puheesta ymmärtää suurimman osan! On myös paljon helpompi saada itsensä ymmärretyksi, mikä on palkitsevaa.