Muistaakseni jo 80-luvulla kiinnostuin iirin kielestä opintoihini kuuluvalla, maailman kieliä esittelevällä kurssilla. Pohjois-Irlantikin oli niihin aikoihin otsikoissa - en tiedä, oliko kiinnostuksellani jotain tekemistä sen kanssa. Mutta en tosissani ajatellutkaan rupeavani opettelemaan uutta kieltä; opintoihin kuului muutenkin peräti viiden vieraan opiskelua, ja lisäksi harrastin vapaa-aikana paria muuta! Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittänyt pitää yllä ja kehittää hankkimaani kielitaitoa (osa kielistä on käytön puutteessa päässyt lähes unohtumaan ), mutta silloin tällöin on käynyt mielessä, että opettelisin vielä yhtä kieltä...
Kelttiläiset kielet ovat koko ajan olleet melko lailla toivelistani kärjessä - ne ovat jännittävällä tavalla "muinaisen" kuuloisia, ja sitä paitsi uhanalaiset kielet ovat opiskeluajoista saakka olleet lähellä sydäntäni. Brittein saarilla en ole koskaan käynyt, vaikkakin haaveilemme aviomiehen kanssa matkasta siihen suuntaan; miehen suuri haave on kuulemma nuoresta asti ollut päästä Man-saarelle, ja saman tien toki täytyisi päästä Skotlantiin ja Irlantiin...
Puolitoista viikkoa sitten lainasin Tampereelta iirin alkeiskurssin, ja sen verran olen jo ehtinyt saada selville, että olen tekemisissä melkoisen vaikean kielen kanssa! Saapa nähdä, säilyykö innostus, mutta toistaiseksi olen päivisin suorastaan kiihkeästi odottanut iltaa, jolloin pääsen hetkeksi kieliopintojeni pariin. Päivän mittaan kertaan sanoja ja sanontoja mielessäni ja yritän tavoittaa oikeaa ääntämystä. Lähitavoitteeksi riittää, että pystyn noin vuoden kuluttua juttelemaan muutaman sanan iiriksi ja saan hieman selvää kylteistä jne. Matkamme ei varmaankaan toteudu moneen vuoteen, joten minulla on hyvää aikaa oppia!
Netti on loistava väline opiskeluun, ja siellä pystyy harjoittelemaan oppimaansa, vaikka lähipiirissä ei olisi ketään, joka harrastaisi samaa kieltä. Tietokoneella touhuillessani soi melkein aina taustalla iirinkielinen ohjelma YouTubesta: kielikurssi, TV-ohjelma tai vaikkapa musiikkikappale.