Youtubesta olen sillon tällöin katsellut videoita polyglottien kieltenopiskelutekniikoista. Jos haluaa ehtiä omaksua elämänsä aikana monia kieliä, oppimisen olisi hyvä tapahtua melko nopeasti, joten videoilla on paljon vinkkejä sen tehostamiseksi. Jokaisella on toki omat suosikkimenetelmänsä, ja tietysti keinot riippuvat tavoitteistakin. Jotkut haluavat oppia ennen kaikkea juttelemaan ihmisten kanssa eivätkä aluksi ryhdy lainkaan opettelemaan esimerkiksi outoja kirjoitusjärjestelmiä.
Ohje, josta monet tuntuvat olevan samaa mieltä, on, että kannattaa panostaa yhteen kieleen kerrallaan. Toki siinä sivussa voi ja on hyväkin kerrata muita kieliä, mutta yleisesti ottaen neuvotaan uppoutumaan yhteen kieleen perusteellisesti puoleksi vuodeksi tai vuodeksi, jolloin tuloksia syntyy nopeasti ja innostus pysyy yllä. Kieltämättä on aika rasittavaa, jos kieltä opiskelee perinteisin koulumaisin menetelmin kielioppia tankaten - vaikka minä niin kuin monet polyglotitkin rakastan myös kielioppia! - eikä vielä vuosienkaan päästä ymmärrä mitään oman kiinnostuksen kohteesta kertovasta Youtube-videosta...
Vanhempi poika oli täällä yötä, ja juttelimme kielistä. Autoin hänet aikanaan venäjän kielen opiskelun alkuun, ja nyt hän on kuulemma opetellut Duolingossa venäjää yli 600 päivänä peräkkäin ilman yhtään katkosta!
Jo pari viikkoa sitten hän mainitsi, että haluaisi ottaa rinnalle opiskeltavaksi jonkin toisenkin kielen, ja saimme eilen illalla idean, että aloitamme yhteisen esperantoprojektin!
Englannin taitooni olen tyytyväinen, ja ruotsikin on lähinnä vain ruosteessa ja kaipaa kertausta. Mutta olen elämäni aikana opetellut alkeita tai hieman enemmänkin 10 kielestä (saksa, venäjä, puola, italia, iiri, arabia, unkari, viro, karjala ja meänkieli), ja harmittaa, jos annan kaiken sen opiskelun valua hukkaan ja oppimani kokonaan unohtua, niin kuin on valitettavasti käynyt muun muassa virolle ja unkarille, joiden pakollinen alkeiskurssi sisältyi suomen kielen opintoihin. Rupesin kuulemieni vinkkien innoittamana suunnittelemaan, että otan kunkin kielen vuorollaan intensiivisen opiskelun kohteeksi noin vuoden ajaksi - tavoitteenani on saada sekalaiset kieliopintoni vihdoin sille tasolle, että saisin käytännössä iloa kaikista noista kielistä eivätkä ne vain roikkuisi "sitten joskus"-listalla vuosikymmeniä!
Esperantoa taas en ennestään osaa lainkaan, mutta olen aina ajatellut, että se olisi kiintoisa harrastus, jonka avulla tutustuisi monenmaalaisiin ihmisiin, ja kun vanhempi tytär innostui siitä muutama vuosi sitten, hän kannusti kovasti minuakin sen pariin. Esperantosta on hyvä aloittaa intensiiviopinnot, koska kieli on täysin säännöllinen ja siten helppo ja nopea oppia ja koska tarjolla on kaksi kielikaveria, joiden kanssa jutella ja viestitellä! Melkein kaikki polyglotit suosittelevat kielikaverin tai -mentorin hankkimista.
Uskoakseni ei ole epärealistista olettaa, että osaan kesän loppuun mennessä esperantoa sen verran, että pystyn lukemaan kirjoja ja keskustelemaan ihmisten kanssa!!! Ylipäänsä tavoitetasoni kaikkien vieraiden kielten suhteen on, että kykenen lukemaan kielellä nautinnokseni - silloin yleensä puhetaitokin on riittävän hyvällä mallilla. (Arabiassa tosin tyytynen pelkkään puhetaitoon!) Listallani olevista kielistä sellainen taso on lähimpänä meänkielessä, karjalassa ja saksassa, eli niissä saattaa riittää puolenkin vuoden intensiivinen opiskelu. Kielten opiskelujärjestystä en ole vielä suunnitellut muuten kuin esperanton osalta, vaikkakin italia varmaan kannattaa ottaa syksyllä seuraavaksi työn alle, jos tarkoitukseni on matkustaa ensi vuonna Italiaan.
Toivelistallani on muitakin kieliä, jos elämää riittää...
Vepsästä, saamen kielistä ja intiaanikielistä olen maininnutkin; lisäksi kiinnostaisivat kreikka, turkki, ainu, muutkin kelttiläiset kielet kuin iiri ja niin edelleen.