Kielten opiskelu harrastuksena

[rumaelsa]

Muistaakseni jo 80-luvulla kiinnostuin iirin kielestä opintoihini kuuluvalla, maailman kieliä esittelevällä kurssilla. Pohjois-Irlantikin oli niihin aikoihin otsikoissa - en tiedä, oliko kiinnostuksellani jotain tekemistä sen kanssa. Mutta en tosissani ajatellutkaan rupeavani opettelemaan uutta kieltä; opintoihin kuului muutenkin peräti viiden vieraan opiskelua, ja lisäksi harrastin vapaa-aikana paria muuta! Sen jälkeen olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittänyt pitää yllä ja kehittää hankkimaani kielitaitoa (osa kielistä on käytön puutteessa päässyt lähes unohtumaan ), mutta silloin tällöin on käynyt mielessä, että opettelisin vielä yhtä kieltä...

Kelttiläiset kielet ovat koko ajan olleet melko lailla toivelistani kärjessä - ne ovat jännittävällä tavalla "muinaisen" kuuloisia, ja sitä paitsi uhanalaiset kielet ovat opiskeluajoista saakka olleet lähellä sydäntäni. Brittein saarilla en ole koskaan käynyt, vaikkakin haaveilemme aviomiehen kanssa matkasta siihen suuntaan; miehen suuri haave on kuulemma nuoresta asti ollut päästä Man-saarelle, ja saman tien toki täytyisi päästä Skotlantiin ja Irlantiin...

Puolitoista viikkoa sitten lainasin Tampereelta iirin alkeiskurssin, ja sen verran olen jo ehtinyt saada selville, että olen tekemisissä melkoisen vaikean kielen kanssa! Saapa nähdä, säilyykö innostus, mutta toistaiseksi olen päivisin suorastaan kiihkeästi odottanut iltaa, jolloin pääsen hetkeksi kieliopintojeni pariin. Päivän mittaan kertaan sanoja ja sanontoja mielessäni ja yritän tavoittaa oikeaa ääntämystä. Lähitavoitteeksi riittää, että pystyn noin vuoden kuluttua juttelemaan muutaman sanan iiriksi ja saan hieman selvää kylteistä jne. Matkamme ei varmaankaan toteudu moneen vuoteen, joten minulla on hyvää aikaa oppia!

Netti on loistava väline opiskeluun, ja siellä pystyy harjoittelemaan oppimaansa, vaikka lähipiirissä ei olisi ketään, joka harrastaisi samaa kieltä. Tietokoneella touhuillessani soi melkein aina taustalla iirinkielinen ohjelma YouTubesta: kielikurssi, TV-ohjelma tai vaikkapa musiikkikappale.

[Vanilja]

Kuulostaa kiintoisalta! Itse yritän kerrata jo jotenkin osaamiani kieliä. Ongelmani on toisaalta arkuus puhua, ja kun jännitän, sanat vain katoavat muistista, ja toisaalta kuullun ymmärtämisen vaikeus: sanat sotkeutuvat puuroksi, josta en ymmärrä edes sanojen rajoja. Innostuin kertaamaan ruotsia, ja lainasin kirjastosta aikuisille suunnatun kielikurssin. En kyllä jaksanut pitkällekään, sillä vaikka siinä hyvin esitettiin erilaisia rakenteita ym., tekstien aihepiiri kyllästytti. Ymmärrettävästi moni varmaan kertaa tai opiskelee työelämää varten, mutta itseäni - periaatteellista hidastelijaa - ärsytti opetella sanoja liittyen vauhdikkaaseen ja moderniin työelämään palavereineen ja matkusteluineen. Lainasin sen sijaan Tove Janssonin kirjan Kometen kommer (Muumipeikko ja pyrstötähti) ja johan maistuu . Opiskelen sanoja pienestä sanakirjastani, mikä on vähän hidasta, ja ihan jokaista outoa sanaa en edes katso, jos se ei haittaa ymmärtämistä. Sanat ovat ihan erilaisia kuin tehopakkauskielikursseissa: ryntäillään, rahistaan ja virrataan tulta syöksevän vuoren ja kuilujen luona. Ihanaa, tätä varten haluan opiskella .

[annimonni]

Minua kiinnostaisi opiskella saamen kieltä. Tytär opiskelee korean kieltä
Ruotsin kertaukseen olisi hyvä teos myös Ruotsia matkailijoille.

[rumaelsa]

Annimonni, taisit mainita tuosta korean kielestä joskus yksityisviestissä, ja jäin nyt miettimään, siitäkö sain alitajuisesti rohkeuden hypätä tähän uuteen kieleen... Ei nimittäin koreakaan liene suomalaiselle ihan helppoa! Hatunnosto tyttärellesi!

Minustakin parhaita tapoja pitää yllä ja kehittää kielitaitoa arkioloissa, kun kieltä pääsee harvoin käyttämään, on lukea ja kuunnella kirjoja, joista todella pitää. Englantini kehittämiseksi olen kuunnellut paljon Agatha Christien ja P. G. Wodehousen romaaneista tehtyjä äänikirjoja ja kuunnelmia, koska rakastan niitä muutenkin. Ruostunutta ruotsia olen rasvaillut mm. Frej Lindqvistin suomenruotsiksi lukemilla Arto Paasilinnoilla. Riikinruotsiksi olen kuunnellut mm. Agatha Christien kirjoja. Riikinruotsi oli aluksi tosi vaikeaa ymmärtää - saatoin kuunnella kokonaisen kasetin puolen ymmärtämättä oikeastaan mitään, erottamatta edes yksittäisiä sanoja! Kelasin alkuun, ja toisella kuuntelulla aloin ymmärtää jotakin, kun tarina oli entuudestaan tuttu...

Vieraskielisten kirjojen ja nettisivujen läpi kahlaamiseen riittää motivaatiota, kun aihe on kyllin kiinnostava. Niinpä englantini kehittyi 90-luvulla huomattavasti löydettyäni Kaffe Fassettin neulekirjat, joita ei vielä silloin ollut suomennettu, ja hurahdettuani synnytys- ja imetysmaailmaan, josta suomeksi ei vielä ollut paljonkaan kunnollisia kirjoja! Ruotsini - ainakin neulesanasto - on puolestaan kummasti parantunut, kun olen halunnut kutoa 50-luvun ruotsalaisten neulelehtien hurmaavia neuleita. Tulostin netistä ruotsi - suomi-neulesanaston, sillä meidän suomi - ruotsi - suomi-sanakirja on todella surkea.

[rumaelsa]

Viikonloppuna oli siskon vauvan ristiäiset, ja olin etukäteen päättänyt, että NYT KYLLÄ uskaltaudun puhumaan ruotsia siskonmiehen ummikkoruotsalaisten sukulaisten kanssa. Viime kesänä häissä sanoin pari sanaa yhdelle pojalle, mutta hän vaihtoi heti englantiin, ja se kokeilu jäi siihen. Tällä kertaa kerroin heti aluksi haluavani parantaa ruotsin taitoani, jotta keskustelukumppani ei kankean ruotsini tuskastuttamana alkaisi puhua englantia! Sanojen löytäminen on kumman vaikeaa, kun kieltä ei ole aikoihin käyttänyt, mutta melko hyvin saimme vaihdettua ajatuksia, ja keskustelumme kuullut siskoni kummikin liittyi mukaan. Kun sain itseni rohkaistua aloittamaan, nyt tuntuisi paljon helpommalta jatkaa, jos vain tilaisuuksia järjestyisi!

[Tiina H]

Kiva, että löytyi juttukaveri ja että sinulla on rohkeutta aloittaa keskustelu vieraalla kielellä!

Olen tuota ruotsin kielen taitoa miettinyt, että puhetaito on minulta kadoksissa, kun kieltä niin harvoin tulee käytettyä. Olen kaksikieliseltä paikkakunnalta kotoisin mutta asunut suomenkielisessä ympäristössä koko aikuisikäni. Sekin vaikuttaa tosi paljon, kun kieltä ei kuule satunnaisesti arjessaan. Olen miettinyt, että minulla on nyt hyvä mahdollisuus kerrata ruotsia, kun lapsi sitä opettelee. Olemme toki loruilleet, laulelleet ja lueskelleet (elintarvikepakkauksia, Billy-kirjoja, LasseMajas detektivbyrå -kirjoja ym.), mutta aion laajentaa sanavarastoani tässä samalla, kun lapsi etenee, ja rohkaistua taas puhumaankin.

[rumaelsa]

Olen pannut vessan hyllyyn kirjoja, joita haluan opiskella - vessassahan käteen kelpaa melkein mikä luettava tahansa! Kaivoin esille mm. englannin ja ruotsin kieliopit, ja olen kertaillut hiukan kerrallaan, en niinkään painaakseni mieleeni sääntöjä, vaan saadakseni hiljalleen yhä paremmin kiinni kielen pikku vivahteista, pienistä merkityseroista jne. Kielissä on se hauska puoli, ettei niiden kanssa koskaan tule valmiiksi! Jopa omasta äidinkielestään voi koko ajan oppia uutta.

[rumaelsa]

Lainasin kirjastosta kuunneltavaksi runolevyn, jossa on lyhyitä, hieman japanilaistyylisiä runoja cherokeeksi, englanniksi ja suomeksi. Cherokee on todella eksoottisen kuuloista; lähinnä tulevat mieleen Kaukoidän kielet tai eteläisen Afrikan khoisankielet. Voi, kunpa ihmisikä olisi hiukan pitempi, niin ehtisin vielä opetella muutamaa kieltä - olisi niin mahtavaa oppia jokin intiaanikieli, jokin saamen kielistä jne. Kaikkein parhaita harrastuksia ovat sellaiset, joissa ei tavoitella hyötyä vaan joita harrastetaan niiden itsensä vuoksi, Idler-hengessä (http://idler.co.uk/).

[rumaelsa]

Innostuin ratkomaan viimeisestä Kelan lehdestä ruotsinkielistä ristikkoa. Kerran aiemminkin olen yrittänyt, mutta silloin totesin homman tavattoman vaikeaksi - suunnilleen samanlaiseksi kuin lapsena, kun ratkaisin ensimmäisiä ristikoitani enkä vielä tuntenut monia usein toistuvia vihjeitä yms. Nyt sain ratkaistuksi ehkä jopa kaksi kolmasosaa, kun taas viimeksi jouduin antamaan periksi heti alkuun. Vieläkään en pystynyt täyttämään ristikkoa loppuun saakka, mutta edistyminen on tosiaan huomattavaa! Haastavassa tehtävässä jokainen yksittäinen onnistuminen tuotti yhtä paljon riemua kuin kokonaisen suomenkielisen ristikon valmiiksi saaminen! Apuna olivat suomi - ruotsi - suomi-sanakirja, laajempi suomi - ruotsi-sanakirja, ruotsinkielinen synonyymisanakirja, tietosanakirja ja netti. Valitettavasti Kelan lehti lakkaa ilmestymästä, joten ruotsinkielisiä ristikoita tuskin tulee usein vastaan...

[rumaelsa]

Kun olin muutamaan kertaan kuunnellut läpi iirin kurssin, lainasin vaihteeksi toisen. Iirin yksi hankaluus on se, että selkeää standardikieltä ei ole, vaan kolme melko tasavahvaa päämurteistoa. Ensimmäisessä kurssissa oli kuvitteellisia henkilöitä eri murrealueilta, mutta tässä toisessa käytetään Munsterin murretta, jota puhutaan Gaeltacht-alueella eli iirin kielen vahvimmilla jalansijoilla. Uuden kurssin suuri etu on se, että siinä käytetään kansainvälisiä äännemerkkejä, mutta toisaalta kurssi on tasoltaan paljon vaikeampi - minulle todennäköisesti liian vaikea... Osaan iiriksi vasta joitakin fraaseja, ja ymmärrän hyvin yksinkertaista (ja hidasta!) keskustelua sen verran, että pystyn yleensä muodostamaan jonkinlaisen käsityksen ainakin siitä, mistä puhutaan. Mielestäni iiri kuulostaa suurenmoiselta - kuunnelkaa: https://www.youtube.com/watch?v=e6JbUDBfY1E

Uusin innostus olisi opetella karjalan kieltä! Vepsäkin kävi mielessä vaihtoehtona, mutta kun siinä on kuulemma 24 sijamuotoa... Esim. täällä voi kuulla karjalan kieltä ja ihailla herttaista Ol'ga Ognevaa , joka on omistanut elämänsä kielen pelastamiselle täydelliseltä katoamiselta: https://www.youtube.com/watch?v=G2zLhmsziEE. Uhanalaiset kielet ovat lähellä sydäntäni, ja tekisi mieli jollakin lailla auttaa mm. Karjalan kielen kodia, jollainen on noussut Vieljärvelle. Siinä yhteydessä olen hiukan tutustunut myös karjalaisiin neule- ja kirjontamalleihin; olen pohtinut mahdollisuutta hyödyntää niitä varainhankinnassa Karjalan kielen kodia varten...