; paperi ja painojälki alkoivat olla niin hyviä, että se haalistunut kauneus, joka vanhoissa lehdissä viehättää, rupesi katoamaan, ja lehtien ulkoasun vaatimaton tyylikkyys väistyi päällekäyvän räikeyden tieltä... Minulla on muutama 1970-luvunkin lehti, mutta ne ovat kaikki sellaisia, jotka jostain syystä tekivät minuun lapsena vaikutuksen - äitini esimerkiksi osti 1970-luvulla pari kertaa Eevaneuleen, ja jotkin valtavan kauniit neulemallit jäivät mieleeni. Kun vuosikymmeniä myöhemmin käsiini sattui samat lehden numerot, tunnistin ne oitis, ja mallit olivat tosiaan niin viehättäviä kuin olin muistanutkin! En koskaan maksa lehdistä keräilijähintoja - ne pitää saada joko ilmaiseksi tai hyvin halvalla, sillä suuri osa keräilyn viehätystä on siinä, että tuntee tehneensä todellisen löydön! Monista lehdistä minulla alkaa olla varsin täydelliset kokoelmat, enkä enää aktiivisesti etsi täydennystä.Siitä huolimatta en tietenkään pannut vastaan, kun eräs naapuri, joka on tyhjentämässä ullakkoaan, ehdotti, että kävisin vilkaisemassa aikakauslehtiä, joita hän oli heittämässä pois! Löysin 1940 - 1960-luvun Kotiliesiä, 1950 - 1960-luvun Kauneus ja terveys -lehtiä, 1960-luvun alun Me naisia, vuoden 1971 Muotisorjan, SOK:n kesäkuvaston vuodelta 1973 ja aivan erityisen aarteen, Kotilieden syys- ja talvipukuliitteen vuodelta 1951. Näistä keräilen varsinaisesti vain Kotilieden pukuliitteitä sekä Muotisorjaa (ja sen erinimisiä edeltäjiä; lehden nimi muuttui moneen kertaan), mutta muidenkin ottamiselle on perusteensa...
Kyseisen SOK:n kuvaston muistan omasta lapsuudestani, joten sen otin nostalgiasyistä; lapsena selailin näitä SOK:n läpysköitä jonkinlaisena Anttilan kuvastojen korvikkeena... Milloin ikinä sain käsiini Anttilan kuvaston, tutkin sitä lumoutuneena, ja lempileikkejäni - joko yksin tai siskojen kanssa - oli "valitseminen". Etukäteen asetin jonkin säännön, esimerkiksi että joka aukeamalta sai "ottaa" yhden tavaran, ja "shoppailin" sillä tavoin koko kuvaston läpi, kunnes tulin loppupuolen työkaluosioon, joka ei kiinnostanut. Harrastin tällaista päiväunelmointia vielä nuorena aikuisenakin ja hankin melkoisen kokoelman vanhoja Anttilan kuvastoja, jotka ovat yhä tallella. Yksi kuvastoista on oikeastaan ollut vain lainassa vuodesta 1979, mutta se on edelleen palauttamatta...
Kotiliedet, Me naiset ja Kauneus ja terveys -lehdet puolestaan on tarkoitettu minun ja vieraiden selailtaviksi. Ennestään minulla on muun muassa pari tyylikästä Viuhka-lehteä 1960-luvun alusta. Aion hankkia sievän lehtitelineen, johon voin panna esille vanhoja lehtiä; se on osa aikakuplaani...
En tilaa sanoma- enkä aikakauslehtiä enkä juuri välitä lukeakaan uusia lehtiä - sen sijaan vanhoissa lehdissä jopa pikkuilmoitukset kiehtovat!