Tiede harrastuksena

Muita harrastuksia maan ja taivaan väliltä.

Tiede harrastuksena

ViestiKirjoittaja Vanilja » 15 Loka 2015, 18:55

Meille suositeltiin muinoin kirjoitusopintojen yhteydessä Mihaly Csikszentmihalyin kirjaa "Flow - elämän virta - tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu" ja olen nyt viimein saanut aikaiseksi tutustua siihen. Kirja onkin hyvin erilainen kuin luulin. Kirjoittajille flow on (toivottavasti) tuttu ilmiö, mutta luulin sen olevan vain kuin taivaasta pätkähtävä tila, jonka aikana tekstiä virtaa kuin itsestään, mutta se onkin hyvin laaja käsite, oikeastaan se on opeteltavissa oleva elämäntapa. Siinä haetaan tietoisesti mieleen tasapainoa ja hyvää kompleksisuutta, joka luo ihmiselle suurta tyydytystä. Tällaista iloa on mahdollista saada ties millä tavoilla, mm. urheilulla, ihmissuhteilla, työllä, ruoalla jne., mutta kun nyt luin ajatusten virrasta, se todella sytytti. Tällaisia asioita on tälläkin foorumilla pohdittu. Kirjoittaja mm. innostaa meitä tavallisia ihmisiä tutkimaan historiaa, perehtymään rohkeasti johonkin itseä kiinnostavaan aiheeseen. Edelleen hän kehottaa tutustumaan mm. luonnontieteisiin ja suhtautumaan kriittisesti ajattelutapaan, jonka mukaan tiede on laitostunut ja vain tiettyjen huippujen käsissä.

"Kun Albert A. Michelsonilta, ensimmäiseltä luonnontieteen Nobelin voittaneelta amerikkalaiselta kysyttiin hänen elämänsä lopulla, miksi hän oli omistanut niin suuren osan aikaansa valon nopeuden mittaamiseen, hänen kerrotaan vastanneen: 'Se oli niin hauskaa.' Ja - ettemme unohtaisi - Einstein kirjoitti tärkeimmät artikkelinsa työskennellessään Sveitsin patenttitoimiston virkamiehenä. Nämä ja monet muut suuret tiedemiehet, joita voitaisiin helposti luetella, eivät typistäneet ajatteluaan siksi, että eivät olleet alansa 'ammattilaisia', tunnettuja henkilöitä joita arvostetut tahot tukivat. He vain tekivät sitä mistä pitivät.
Onko tilanne kovin erilainen nykyään? Onko tosiaan totta, että ellei ihmisellä ole tohtorintutkintoa, ellei hän työskentele jossakin suuressa tutkimuskeskuksessa, hänellä ei enää ole mahdollisuutta edistää tieteen kehitystä? Vai onko tämä vain yksi niistä tiedostamattomista mystifiointiyrityksistä, joihin kaikki menestyvät järjestelmät väistämättä sortuvat? Näihin kysymyksiin on vaikea vastata, osittain siksi, että se mitä sanotaan 'tieteeksi', on tietysti juuri niiden järjestelmien määriteltävissä, jotka hyötyvät omasta monopoliasemastaan.
Epäilemättä on tosiasia, että tiedettä harrastavalla maallikolla ei ole annettavaa sellaiseen tutkimukseen kuin esimerkiksi miljardeja dollareita maksava ydinmagneettisen resonanssin spektroskopia. Mutta tiedettä ei tehdä pelkästään sellaisilla alueilla. Mielen ympäristö, joka tekee tieteestä ilon lähteen, on kaikille avoin. Siihen sisältyy uteliaisuus, tarkka havainnointi, ahkera tapahtumien muistiin merkitseminen ja sellaisten keinojen keksiminen, joiden avulla opitusta löydetään säännönmukaisuutta. Se vaatii myös nöyryyttä, suostumista siihen, että ottaa opikseen aiempien tutkijoiden saavutuksista, ja toisaalta riittävää skeptisyyttä ja avoimuutta kyetäkseen torjumaan uskomukset, joita tosiasiat eivät tue.
Laajasti määriteltynä aktiivisia amatööritiedemiehiä on olemassa enemmän kuin luulisi. Jotkut keskittyvät terveysasioihin ja yrittävät selvittää kaiken minkä voivat itseään tai perhettään uhkaavasta sairaudesta. Mendelin jalanjäljissä kulkien jotkut oppivat kaiken mahdollisen kotieläinten jalostuksesta tai uusien kukkien risteyttämisestä. Jotkut toistavat uutterasti varhaisten astronomien havaintoja omilla kotikaukoputkillaan. On olemassa 'kaappigeologeja', jotka vaeltelevat erämaissa mineraaleja etsien, kaktuksen keräilijöitä jotka menevät kaukaisiin autiomaihin löytääkseen uusia lajeja, ja varmaan satojatuhansia yksilöitä, jotka ovat kehittäneet tekniset taitonsa niin pitkälle, että se hipoo todellisen tieteellisen ymmärtämisen rajoja.
Monet näistä ihmisistä eivät kehitä taitojaan pitemmälle, koska uskovat ettei heistä voisi koskaan tulla oikeita 'ammattimaisia' tiedemiehiä ja heidän harrastustaan ei siksi kukaan ottaisi vakavasti. Mutta ei ole olemassa mitään parempaa syytä tieteen tekemiseen kuin se, että se tuo etsijän itsensä mieleen järjestyksen tunteen. Jos tieteen arvon mittana on flow, eikä menestys tai tunnustus, silloin se voi parantaa elämän laatua suunnattomasti."

Ja niin edelleen. Kirjaan kannattaa tutustua. Se tuo kaiken kaikkiaan mielenkiintoisen keskittymisen näkökulman nykyiseen hössöttävään elämänmenoon. Kirja on julkaistu vuonna 1990, joten sen sanoma tuntuu käyneen vain tärkeämmäksi.
Vanilja
 
Viestit: 520
Liittynyt: 04 Marras 2013, 15:02

Paluu Harrastuksia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa