Minulla on vanha, punainen, sinikukallinen puuvillatäkki - taitaa olla lasten kokoa - jollaisista nykyään on moni muukin innostunut, joten sellaisia ei enää löydä halvalla. Ostin sen muistaakseni parilla eurolla kirpputorilta, ja se on ollut minulla ahkerassa käytössä varmaan kymmenisen vuotta ja varsin ohueksi painunut; kesäisin se on sinänsä sopivan viileä peitto, ja talvella käytän sitä usein lisälämmikkeenä. Reunat ovat vähitellen rispaantuneet ja tikkaukset alkaneet purkautua, mutta en raaski luopua sievästä peitteestä.
Periaatteeni on, kuten olen tainnut joskus mainita, että haluan korjatun tekstiilin mieluiten olevan vielä kauniimpi kuin alkuperäinen! Päätin ommella jostakin nauhasta reunukset ja päädyin vanhaan, mintunvihreään, ruusukukalliseen kankaaseen, tämäntapaiseen:
https://andsewonfabrics.com/product/ril ... -songbird/. Muistin, että sitä piti olla todella pitkä, kapeahko soiro jossakin, mutten löytänyt sitä, vaan ainoastaan pari pienempää palaa. Keksin koota reunakaitaleen neljästä erilaisesta kankaasta, joissa kaikissa on turkoosihtava pohjasävy, mutta aivan erilainen tyyli - tilkkutyövaikutelma lisää toivomaani mummolatunnelmaa!
Nyt olen saanut reunukset ommeltua, ja innostuin vahvistamaan osittain purkaantuneet tikkaukset etupistoilla, reunusten värejä toistavalla karkkivärisellä, villaisella monivärilangalla, mikä projekti on vielä kesken. Mukavaa hommaa, kun samalla kuuntelee äänikirjaa! Yleensä kissa tulee syliini nukkumaan, kun ompelen.
(Jälkeenpäin muuten löysin sen pitkän kankaanpalan - olin taitellut sen tilapäiseksi liinaksi pirtin lasiovisen kirjakaapin päälle, perhevalokuvien ja koriste-esineiden alustaksi...)
Toiset ostin kauan sitten käsityömessuilta, ja ne ovat hurmaavan kauniit, joten en ole raaskinut luopua niistä, vaikka oikean peukalon juuressa oli iso reikä ja vasemmassa ranteessakin sormen mentävä. Kokeilin pula-ajan käsityölehden ohjetta: vahvistin reiän sivut, poimin alareunasta silmukat puikoille ja kudoin mahdollisimman samanvärisellä langalla sopivan määrän kerroksia, minkä jälkeen ompelin "paikkapalan" yläreunan ja sivut kiinni tumppuun. Onneksi ranne oli yksivärinen ja kämmenpuolikin melkein, niin ettei sentään tarvinnut yrittää jäljitellä kuvioita! Korjauksen huomaa kyllä läheltä katsoen, mutta on se paljon siistimpi kuin parsittu! Puna-vihreistä kirjoneuletumpuista peukalot olivat hiutuneet ohuiksi ja toista peukaloa oli jo parsittukin aika rumasti - purin peukalot kokonaan, poimin silmukat ja kudon parhaillaan uusia, yksivärisiä peukaloita punaisesta langasta. Olen ylpeä itsestäni! 