Käsityöt ja feminismi

Käsityöprojekteja, iloisia ideoita jne.

Käsityöt ja feminismi

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 19 Helmi 2014, 20:31

Etsiessäni mieluista neuleohjetta silmiini osui vuoden 1973 Eevaneule-lehdestä Maj Kuhlefeltin kommentti, joka on - jotenkin niin 70-lukua... Silloisen radikaalin nuoren naisen mielipide:

"Ken välttämättä haluaa 'haaskata' osan tästä ainoasta ja ainutlaatuisesta elämästään virkkuukoukun, ristipistojen ja muurahaisenpolkuompeleen seurassa - sen sijaan että käyttäisi aikaa tärkeitten kirjojen lukemiseen (ja niitä riittää!), kielitaidon lisäämiseen - minun puolestani tehkööt niin. Vaikkakin häntä säälin. Itse en haluaisi kotiini suuritöisiä käsitöitä, sillä ne olisivat aina muistuttamassa edellä mainitsemistani seikoista."

Naisten vapautusliike heitti innoissaan kaiken vanhan ajan naisten elämään kuuluvan taantumuksellisena romukoppaan. Esim. Jo van Ammers-Küller kuvasi 20 - 30-luvulla ilmestyneissä emansipaatiohenkisissä hollantilaisromaaneissaan käsityöt lähinnä tyttöjen ja naisten orjuuttamisen muodoksi. 70-lukulaiset feministit ovat osittain samalla kannalla vieläkin; esim. Kaari Utrion en muista koskaan romaaneissaan kuvanneen käsityöstä saatavaa nautintoa, vaikka kautta vuosisatojen monet naiset ovat varmasti myös iloinneet saadessaan työskennellä värien ja materiaalien kanssa ja luoda kauneutta itseään ja läheisiään varten. Käsityöt ovat tarjonneet mahdollisuuden kokoontua yhteen toisten naisten kanssa, ja toisaalta monelle työn raskauttamalle äidille vaikkapa vain sukankutimeen tai parsimistyöhön uppoutuminen illalla lasten nukkuessa on ollut rentouttava hiljainen hetki omien ajatusten parissa.

Debbie Stoller esittää kirjassaan "Stitch'n bitch: neulojan käsikirja" teräviä huomioita vanhakantaisen feminismin pohjimmaisesta "antifeministisyydestä", kun se näkee tavoiteltavana kaiken miehisen ja hylättävänä kaiken perinteisesti naisiin liitetyn:

"Feministit saivat ohjelmansa Betty Friedanin vaikuttavasta kirjasta Naisellisuuden harhat. Heidän mielestään kaikki, jotka laittoivat päivät pitkät ruokaa ja siivosivat ja ompelivat ja neuloivat iltaisin vain miellyttääkseen miestään ja lapsiaan heittivät elämänsä kankkulan kaivoon. Naiset oli luotu suuria tekoja varten, he väittivät, joten miksi heidän energiaansa ei vapautettu ylevämpiin tarkoitusperiin tänä tiskikoneiden ja valmisvaatteiden aikana?
Vakuutuin pian siitä, että kotirouvan elämä muodosti umpikujan. Eikö äidistäni, joka oli tarkka yksityiskohdista ja loistava tarinankertoja, olisi tullut oivallinen kirjailija? Eikö Hetty-täti, jolla oli poikkeuksellinen visuaalinen vaisto, olisi ollut loistava somistaja tai graafinen suunnittelija? Näin heidän elämänsä rajoittuneisuuden suurena tragediana, joka ei tulisi koskettamaan tulevaisuuden naisia, kaikkein vähiten minua itseäni. Niinpä kutimet ja käsityöt saivat väistyä aivan kuten vaaleanpunaiset röyhelömekotkin.
- -
Minullahan oli maisterin tutkinto naisten psykologiasta, ja olin perustanut feministisen BUST-lehden. Miksi ihmeessä neuloin? Pian minulle selvisi, että jos olisin kertonut näille ihmisille pelaavani jalkapalloa, opettelevani karatea tai menneeni puusepäntöihin, he olisivat todennäköisesti sanoneet ‘Mahtavaa’, koska tyttö miehen töissä vasta olikin feminismiä. Mutta tyttö joka teki perinteisiä naisten hommia - varsinkin jotain niin turhanpäiväistä ja joutavaa kuin neulominen - mitä sellaisesta tuli ajatella?
Se sai minut miettimään feminististä asennoitumistani uudestaan. - - Miksi neulontaa ei arvostettu yhtä paljon kuin muita harrastuksia? Miksi siihen suhtauduttiin niin alentuvasti? Minusta näytti siltä, että perusero neulonnan ja vaikkapa kalastuksen, puutöiden tai koripallon välillä oli siinä, että neulonta oli perinteisesti ollut naisten työtä. Ja silloin minulle kirkastui, että ne jotka vähättelivät neulontaa - ja kotitöitä ja kotirouvia - eivät olleetkaan feministejä. He olivat anti-feministejä, koska he näyttivät ajattelevan, että vain niillä asioilla oli merkitystä, joita miehet tekivät tai olivat tehneet.
- -
Mutta minuun neulomisessa vetosi juuri se, kuinka sukupuolittunutta se oli. Aina kun otin puikot käteeni, tunsin yhteyden paitsi omaan äitiini, isoäitiin ja iso-isoäitiin, myös kaikkiin naisiin, jotka olivat eläneet vuosisatoja ennen minua, naisiin jotka olivat kehittäneet käsityön, naisiin jotka olivat tienneet kuinka uskomatonta tyydytystä ja rauhaa sukkapuikkojen rytminen kilinä tuotti. Nämä naiset olivat kokeneet, kuinka mieli lepää neuloessa; he ymmärsivät, että ihminen neuloo työhönsä omat ajatuksensa. - - Betty Friedan ja muut samanmieliset feministit olivat ylenkatsoneet erästä neulomisen tärkeää puolta nähdessään sen vain osana naisten yhteiskunnallista velvollisuutta palvella kaikkia muita ympärillään. He olivat unohtaneet, että neulominen palveli myös neulojaa itseään.”

Vaikka innostus kotoiluun ja monenlaisiin käsitöihin on levinnyt viime vuosina, 70-lukulainen suhtautuminen ei mielestäni ole kokonaan kadonnut. Vieläkin on naisia, jotka suorastaan ylpeilevät sillä (kuten mm. oman aikansa emansipoitunut nainen Hertta Kuusinen myönsi tehneensä nuoruudessaan ennen sotia), että ovat surkeita kotitöissä... Sillä saa ikään kuin feminististä hohdetta... :lol: Vaikka en ole Friedania lukenutkaan (pitäisi todella lukea, varmasti kiintoisa!), itsekin 70-luvun nuorena kapinoin sukupuolirooleja vastaan väheksymällä "naisten töitä". Vasta äitiyden avattua ihan uudenlaisen näkökulman naiseuteen aloin miettiä monia asioita uudelleen ja ymmärsin, mistä oli kysymys esim. "eron politiikassa", joka pari vuotta aiemmin oli kuulostanut vallan taantumukselliselta... :)
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Käsityöt ja feminismi

ViestiKirjoittaja Maria » 20 Helmi 2014, 20:46

Hyvää tekstiä!
Maria
 

Re: Käsityöt ja feminismi

ViestiKirjoittaja Vanilja » 21 Helmi 2014, 11:57

Olen myös usein miettinyt, että monessa asiassa ns. feministit ajavat kyllä kaikkea muuta kuin naisten asiaa. Jos on asia, joka yhdistää naisia ja on heille tärkeä, niin mitä feminismiä on väheksyä sitä sen takia, että miehet eivät (juurikaan) sitä harrasta! Itse katselen tätä käsityöasiaa sillä tavalla eri vinkkelistä, että minä olen se nainen, joka ei osaa käsitöitä, mutta en sillä kyllä ylpeilekään. Ja koen kyllä olevani vähän "epänainen", eli tunnistan käsitöiden naisia yhdistävän voiman. Mielenkiintoista muuten on, miksi naiset eivät "feminismissään" ole enempää innostuneet mm. puu- ja metallitöistä, nehän olisivat näitä himoittuja miesten aloja...
Vanilja
 
Viestit: 1128
Liittynyt: 04 Marras 2013, 15:02

Re: Käsityöt ja feminismi

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 03 Joulu 2014, 20:14

"Kehrää, kehrää tyttönen"-kirjan kirjoittaja, tekstiiliopettaja ja taiteilija Vuokko Isaksson muistelee nuoruuttaan vastavalmistuneena käsityönopettajana:

"60-luvun radikalismi johdatti minut yhteiskunnalliseen toimintaan. Siinä toiminnassa sukan neulominen ja ompeluseurailu oli vähäpätöisintä mitä nainen saattoi tehdä."
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3044
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27


Paluu Käsitöiden maailma

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron