Käsitöitä kierrätysmateriaaleista

[rumaelsa]

Pieneksi jääneitä tai rikkuneita vaatteita tulee katseltua silläkin silmällä, mitä niistä voisi tehdä. Kaikenlaista tekstiilimateriaalia minulla on jo niin paljon, että karsin kovalla kädellä ja säästän vain houkuttelevimmat kangaslaadut, värit ja kuviot sekä sellaiset, joista on valmis projekti mielessä (toteuttamiseen tosin saattaa kulua vuosia ). Säästän hyvinkin pieniä paloja, jos kangas on oikein hurmaavaa; voisihan niistä ommella vaikka nuken tilkkupeiton... Yksi suosikkini ovat t-paidat, joissa on koko etukappaleen kokoinen esittävä kuvapainatus - niistä saa upeita sohvatyynynpäällisiä hyvin vähällä ompelulla!

[Tiina H]

Me olemme leikanneet mm. vanhoista trikoopaidoista suirua, jota on voinut virkata, ja lapsi on värkännyt vanhoista paripuolista ja rikkinäisistä sukista otuksia. Ihan risat tai kurjan väriset kamppeet hän on silpunnut täytteeksi, kun on virkannut amigurumeja tai ommellut ötököitä.

[rumaelsa]

Meilläkin parittomat sukat päätyvät melkein järjestään keppihevosiksi!

[Maria]

En ole itse kokeillut, mutta esimerkiksi t-paidoista voi leikata matonkudetta. Nyt on jo vuosia ollut muotia virkata mattoja ja ohjeissa mainittu ontelokude maksaa 15 euroa kilolta. Kun sitä mattoon menee useampi kilo, niin alkaa käsityön hinta hirvittää.

[Tiina H]

Meillä on ollut vanha pottukehikko, sellainen reilun kuution kokoinen puulaatikko, puutarhakompostina. Se lahosi, joten aloin rakentaa uutta. Meillä on aika paljon vanhoja siirtolavoja (kuormalavoja), kun tulee ruokapiirin tavaraa aina välillä niiden päällä. Olen nyt purkanut lavoja ja tänään ajattelin koettaa nakutella uuden kehikon. Lapsi on alkanut koota laudasta ötökkäasumusta, jota varten hän on kerännyt kuivaa meriruokoa, käpyjä, kaarnaa, risuja ja muuta sopivaa. Jos hyviä lautoja irtoaa, säästämme ne lintujen ja ötöiden asumuksia varten. Alkukesästä lapsi nikkaroi naapurinsedän opastamana pienen, hyvin tukevan jakkaran jämäpuista.

[rumaelsa]

Harrastan "rug hookingia" (jolle ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä): säkkikangaspohjalle tehdään matonkuteesta mattoja, seinävaatteita, pannunalusia ja niin edelleen. Ainoat tarvittavat materiaalit ovat säkkikangas ja kierrätystekstiileistä leikattu kude ja ainoat työvälineet läppäkoukku (tai mattokoukku) ja sakset sekä reunojen viimeistelyyn parsinneula ja paksua lankaa. Tekniikan nimi on täsmällisemmin "loopy technique rug hooking", ja siitä on esittely muun muassa täällä: https://www.raggedlife.com/pages/rag-rug-techniques (samalla sivulla esitellään monia muitakin tapoja tehdä räsyistä mattoja ilman kangaspuita, osa tuttuja ja osa oudompia). Kude muodostaa silmukoita, joten on mahdollista toteuttaa hyvinkin yksityiskohtaisia kuvia pointillistiseen tyyliin.

Ragged Life opastaa rug hooking -tekniikkaa Youtube-videoilla - itse opin sen Kaffe Fassettin kirjasta "Glorious interiors". Suomessa tekniikkaa ei juurikaan tunneta, mutta olen yrittänyt levittää sitä. Muutama vuosi sitten opetin sitä kansalaisopistossa osana Näppärä seniori -kurssia ja viime kesänä pidin aiheesta työpajan permakulttuuripäivillä. Permakulttuuri-ihmiset osasivat arvostaa erityisesti sitä, että käytöstä poistuneet tekstiilit on mahdollista hyödyntää käsityöhön lähes jäännöksettä; jo viiden sentin pituisesta suikaleesta saa yhden silmukan, joten kun vanhan vaatteen leikkaa matonkuteiksi, juuri mitään ei jää jäljelle. Jopa risaiset sukat ja aluskalsarit voi leikata kuteiksi, eikä kukaan pystyisi lopputuloksesta arvaamaan, mitä kaikkea tyylikkääseen mattoon tai kauniiseen seinävaatteeseen on upotettu!

Englannissa on vanhastaan käytetty lähinnä villaräsyjä, koska villa hylkii hyvin likaa ja on mattona lämmin. Minulle ei juurikaan kerry villakankaita; käytän sen sijaan trikookudetta, jota on helppo saada ja jolla on mielestäni mukava työskennellä. En ole uskaltanut pestä tällä tavoin valmistettuja mattoja, vaan olen vain imuroinut ja pudistellut niitä ja puhdistanut talvella lumessa. Trikookude on painavampaa kuin villa, joten siitä kannattaa tehdä lähinnä pieniä kynnys- ja sängynvierusmattoja. Haluaisin joskus kokeilla silkkiä, koska se on niin kevyttä, ja myös muovi kiinnostaa - molempia olen vuosien mittaan pannut talteen.

Jos säkkikangas vielä on kierrätettyä, kyseessä on todellinen ekokäsityö! Olen tähän mennessä käyttänyt lahjoituksena saamiani säkkejä ja vanhan koulun huutokaupasta huudettua säkkikangasta, mutta vastaisuuden varalle Mokkamestareiden euron kahvisäkit ovat varteenotettava vaihtoehto: https://verkkokauppa.mokkamestarit.fi/p ... kki-tyhja; muutkin paahtimot myyvät säkkejä, mutta huomattavasti kalliimmalla. Pidän myös kirpputoreilla silmällä esimerkiksi juutista tehtyjä kuusenalusliinoja. Säkkikankaita on hyvinkin eri tiheyksisiä, joten kuteen leveys ja silmukoiden välimatka on sovitettava pohjakankaan mukaan.

[rumaelsa]

Kerään talteen steariinikynttilöiden jämät ja lämpökynttilöihin jäävän parafiinin. Kun ainesta kertyy tarpeeksi, sulatan ne siihen tarkoitukseen varatussa kattilassa ja valan esimerkiksi vanhoihin, sieviin, hieman kolhiintuneisiin kahvikuppeihin. Säästän tuikkukynttilöiden sydänlangan pidikkeet, sillä ne on (yleensä) mahdollista avata uudelleen puristamalla kevyesti pihdeillä. Pujotan sydänlangan reikään ja puristan reiän taas tiukaksi. Sidon langan yläpään vaikkapa lyijykynän ympärille, jonka jätän kupin reunojen varaan, kunnes kynttilä on jähmettynyt.

Koetan selviytyä ostamatta sydänlankaa, käyttämällä varastossani jo olevia lankoja, joita varmaan riittää loppuiäkseni... Olen tähän saakka tehnyt sydämet kaksinkertaisesta puuvilla-pellavalangasta, mutta kokeilut jatkuvat; esimerkiksi kalastajalanka on vielä kokeilematta. Jos todella innostun, voin kokeilla sydänlangan kehräämistä maitohorsman hahtuvista, niin kuin ennen vanhaan on kuulemma tehty!