Telkkarissa pyörii jatkuvasti vanhoja suomalaisia elokuvia. Uskon sen olevan osaksi siksi, että meillä suomalaisilla on tietynlainen kaipuu omaan kulttuuriin ja perinteisiin joita noissa elokuvissa vielä näkyy. Minulla on luvussa tällä hetkellä Aarno Karimon neljäosainen sarja 1930-luvulta nimeltä Kumpujen yöstä: suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan. Olen kyllä opiskellut Suomen muinaishistoriaa ja historiaa jo monen vuoden ajan, mutta tämän kirjasarjan myötä olen todella tajunnut mitä Suomen historia on ollut Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Sotia toisensa perään joihin Ruotsin valtiaat pistivät suomalaisia maajusseja sotimaan sekä kaikki nälkväuodet siihen päälle. Tuon kaiken höykytyksen jälkeen meitä suomalaisia ei pitäisi olla maan päällä enää ollenkaan. Suomalainen geeniperimä on puhtainta maailmassa eli olemme vielä ns. alkuperäiskansaa.
Olen myös miettinyt sitä, että miksi suomalaiset eivät osaa näytellä luontevasti eikä lauluesityksetkään ole monestikkaan niin luontevia. Katsoessani juuri rumaelsan laittamaa linkkiä tajusin salaman lailla mistä se johtuu. Suomalaiset on todella epävarmoja itsestään ja toimistaan juurikin sen vuoksi mitä meille koko ajan tuputetaan eli suomalaiset on huonoja, outoja, hiljaisia, omaan kuoreensa vetäytyviä, maakuopissa asuivia eivätkä suomalaiset tunne historiaansa. Suomalaisilta on unohtunut ja unohdutettu oma kansallinen identiteetti, isänmaallisuus ja vahvuus. Ammoisina aikoina suomalaisia ylistettiin ja arvostettiin.
Suomessa on maailman eniten hevibändejä. Tanskasta, Norjasta, Islannista ja jopa Ruotsistakin löytyy paljon viikinkiajan musiikkia ihannoivaa ja soittavaa tämän hetken muusikkoa. Tässä kohtaa pitää mainita, että Suomessahan ei valtavirran käsityksen mukaan ole ollut sellaista viikinkiaikaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta se onkin sitten eri tarina
