Silmän ja korvan iloa hyvästä musiikista

Kirjojen, elokuvien yms. herättämiä ajatuksia, ihania paikkoja, matkailuelämyksiä jne.

Re: Silmän ja korvan iloa hyvästä musiikista

ViestiKirjoittaja annimonni » 10 Joulu 2020, 09:57

Suomalaisilta on viety oma historia ja kulttuuri Ruotsin vallan ajalta alkaen. Krisinuskon levitessä tuhottiin paljon pyhiä paikkoja ja kulttuuria. Toisen maailmansodan jälkeen historiaa on kirjoitettu uusiksi (voittajan näkökulmasta). Vielä 1930-luvun kirjoissa on oikeaa historiaa. Koko ajan ulkomailta tuodaan muuta kulttuuria ruokien, juomien, musiikin ja kaiken taiteen mudossa. Lehdet paukuttaa ettei me suomalaiset olla mitään, vain outoja joilla on outoja tapoja joita ulkomaalaisetkin ihmettelee. Suomessa ei enää ole suomalaisen kulttuurin perinnettä, pikku hiljaa ne on kitkeytyneet pois. Kun katsoo venäläisiä videoita, niissä korostuu tietynlainen isänmaallisuus ja oman kulttuurin ylläpito. Suomessa isänmaallisuus ja suomalaisten perinteiden "ihannointi" katsotaan jo lähes kielteiseksi toiminnaksi. Kaiken mitä Suomessa on uskotaan tulleen Ruotsista, Venäjältä tai muualta maailmasta. On hullua katsoa historiavideoita joissa Suomea ei edes mainita. Se on kuin tyhjä läntti Ruotsin ja Venäjän välissä vaikka suomalais-ugrilaiset kansat asutti Suomea, isoa osaa Ruotsista ja Venäjästä jo ammoisina aikoina. Puhumattakaan siitä, keistä esim. Pohjoismaiden ns. perustajat ovat lähtöisin. Miksi suomalaista geeniä löytyy Amerikan alkuperäiskansojen dna:sta ja miksi viikinkiajan löydöissä Amerikassa on löytynyt kampa, jossa lukee suomeksi harja?

Telkkarissa pyörii jatkuvasti vanhoja suomalaisia elokuvia. Uskon sen olevan osaksi siksi, että meillä suomalaisilla on tietynlainen kaipuu omaan kulttuuriin ja perinteisiin joita noissa elokuvissa vielä näkyy. Minulla on luvussa tällä hetkellä Aarno Karimon neljäosainen sarja 1930-luvulta nimeltä Kumpujen yöstä: suomalaisia vaiheita, tekoja ja oloja kivikaudesta nykyaikaan. Olen kyllä opiskellut Suomen muinaishistoriaa ja historiaa jo monen vuoden ajan, mutta tämän kirjasarjan myötä olen todella tajunnut mitä Suomen historia on ollut Ruotsin ja Venäjän vallan alla. Sotia toisensa perään joihin Ruotsin valtiaat pistivät suomalaisia maajusseja sotimaan sekä kaikki nälkväuodet siihen päälle. Tuon kaiken höykytyksen jälkeen meitä suomalaisia ei pitäisi olla maan päällä enää ollenkaan. Suomalainen geeniperimä on puhtainta maailmassa eli olemme vielä ns. alkuperäiskansaa.

Olen myös miettinyt sitä, että miksi suomalaiset eivät osaa näytellä luontevasti eikä lauluesityksetkään ole monestikkaan niin luontevia. Katsoessani juuri rumaelsan laittamaa linkkiä tajusin salaman lailla mistä se johtuu. Suomalaiset on todella epävarmoja itsestään ja toimistaan juurikin sen vuoksi mitä meille koko ajan tuputetaan eli suomalaiset on huonoja, outoja, hiljaisia, omaan kuoreensa vetäytyviä, maakuopissa asuivia eivätkä suomalaiset tunne historiaansa. Suomalaisilta on unohtunut ja unohdutettu oma kansallinen identiteetti, isänmaallisuus ja vahvuus. Ammoisina aikoina suomalaisia ylistettiin ja arvostettiin.

Suomessa on maailman eniten hevibändejä. Tanskasta, Norjasta, Islannista ja jopa Ruotsistakin löytyy paljon viikinkiajan musiikkia ihannoivaa ja soittavaa tämän hetken muusikkoa. Tässä kohtaa pitää mainita, että Suomessahan ei valtavirran käsityksen mukaan ole ollut sellaista viikinkiaikaa kuin muissa Pohjoismaissa, mutta se onkin sitten eri tarina :D (Suomesta on löytynyt mm. Ulfberht-miekkoja toisiksi eniten Pohjoismaista) Luulen, että hevibändien suosio juontaa juurensa tietynlaiseen kaipuuseen omaan kulttuurilliseen identiteettiin ja osittain tuskaan oman identiteetin puuttumisesta.
Viimeksi muokannut annimonni päivämäärä 14 Joulu 2020, 10:14, muokattu yhteensä 1 kerran
annimonni
 
Viestit: 273
Liittynyt: 01 Marras 2013, 07:47

Re: Silmän ja korvan iloa hyvästä musiikista

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 10 Joulu 2020, 23:40

Päästelin tuossa liudan oikein perinteisiä suomalaiskansallisia voimasanoja... :evil: Olin kirjoittanut TODELLA pitkästi, ja sitten foorumi olikin kirjannut minut ulos! Ehkä nyt vain ihan lyhyesti sitten, kun pitää jatkaa esseen kirjoittamista.

Minäkin ihailen Turetsky Choirin miesten itsevarmuutta ja sitä, miten hyvä olla heillä näyttää olevan omassa ruumiissaan. Minusta suomalaisten suurimpia ongelmia on, että häpeämme ruumistamme emmekä kehtaa esimerkiksi liikuttaa sitä vapautuneesti - siinä suhteessa voisimme oppia paljon "ruumiillisemmilta" kulttuureilta. Uskon muutenkin siihen, että kulttuurinen moninaisuus, jota Turetsky Choirkin edustaa (se on alkanut synagogan kuorosta!), on elämää rikastuttavaa, ja siltä kannalta vähemmistökielten ja -kulttuurien katoamisen estäminen on meidän kaikkien köyhtymisen estämistä. Sattumoisin ensimmäiset mieleeni nousevat suomalaisesimerkit Turetsky Choirin tapaista itsevarmuutta uhkuvista esiintyjistä ovat vähemmistöjen edustajia: Amoc, Ailu Valle, Remu Aaltonen... :o
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2290
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Re: Silmän ja korvan iloa hyvästä musiikista

ViestiKirjoittaja rumaelsa » 14 Joulu 2020, 04:08

Kun tässä yötä myöten viimeistelen esseetä, Turetsky Choir soi taas taustalla. Sain selville, että Jevgeni Kulmisin huomiotaherättävän matala ääni, joka on monen heidän esityksensä suola, on vielä bassoakin matalampi basso profundo - erään sivuston mukaan jo bassojakin on vaikea löytää, eikä basso profundoa mainita missään yleisimmissä äänialaesittelyissä. Kulmis pääsee erityisesti oikeuksiinsa tuossa ketjun ensimmäisen linkin päässä olevassa juutalaislaulujen sikermässä, kun hän välillä sooloilee.

Ihan sattumalta löysin tällaisen veikeän pienen haitaripojan: https://www.youtube.com/watch?v=OInJDvOvdFM - on niin ihana huomata, miten hänen jännityksensä katoaa, kun hän alkaa laulaa ja soittaa!
rumaelsa
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2290
Liittynyt: 21 Loka 2013, 21:27

Edellinen

Paluu Elämyksiä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron