Ihanimmat lastenelokuvat

[rumaelsa]

Hayao Miyazakin elokuvat ovat NIIIIN ihania! Niissä on todellista sadun henkeä: kauneutta, unelmia, jännitystä, suuria tunteita... Olemme katsoneet (useaankin kertaan) "Totoron", "Liikkuvan linnan", "Laputan", "Cagliostron linnan", "Henkien kätkemän", "Porco Rosson", "Kikin lähettipalvelun", "Sherlock Koiran" ja "Tuulen laakson Nausicaän" sekä "Kukkulan tyttö, sataman poika"-elokuvan, joka on Miyazakin käsikirjoittama ja hänen poikansa ohjaama.

[rumaelsa]

Tunteisiin vetoavia eläinaiheisia (ja jostain syystä Japaniin liittyviä nämäkin!) elokuvia ovat "Helen - pienen ketun tarina" ja "Hachiko - tarina uskollisuudesta". Ensin mainittu sijoittuu Japanin maaseudulle; maalaismaisema on ihmeen samanlaista kuin Suomessa! "Hachiko" taas perustuu oikeaan japanilaisen koiran tarinaan 20 - 30-luvulta, mutta elokuvan tapahtumat on sijoitettu nykyajan Yhdysvaltoihin; tarkemmin sanoen kyse ei ole varsinaisesta lastenelokuvasta, vaan koko perheelle tarkoitetusta filmistä.

[Tiina H]

Noita Miyazakin elokuvia olemme mekin katsoneet moneen kertaan. (Katsoimme niitä puolison kanssa yhdessä jo ennen lapsen syntymää, kun olemme kiinnostuneita sekä sarjakuvista että elokuvista.) Vähän isommille lapsille osui silmiini kerrassaan hyvä elokuva nimeltään Moonrise Kingdom. Tarina kertoo kahdesta erilaisena pidetystä lapsesta, jotka tutustuvat ja tykästyvät toisiinsa. Lapsi katsoi tuon elokuvan Kulttuuritalo Valveen elokuvakerhossa, jossa he tekivät itse lyhytelokuvan ja katsoivat kolme elokuvaa. Hän piti elokuvasta niin paljon, että hankimme sen itsellemmekin, ja olemme sitä katsoneet koko perhe.

[rumaelsa]

"Belle ja Sebastian" on pojan ja koiran ystävyyden liikuttava tarina; tapahtumapaikkana on vuoristokylä natsien miehittämässä Ranskassa, ja keskeiset henkilöt toimivat vastarintaliikkeessä auttaen juutalaisia vuorten yli Sveitsiin.

[Tiina H]

Vinkkaan tässä, että jos ette vielä ole seuranneet, katsokaa ihmeessä vaikkapa Ylen Areenan kautta sellainen tanskalainen nuortensarja (K-7) kuin Aikamatka (Tidsrejsen). Hienosti toteutettu sarja mielestämme, eikä ole ylinäytelty tai aliarvioitu katsojia. Mainio on myös Buu-klubbenin Julkalender. Siihen on koottu aika mukavasti tehty juontopätkä, jossa askarrellaan ja hupsutellaan, ja sitten kolme eri sarjaa: Vimligt bra, jossa on Hittehatin aseman pari tyyppiä ja laulavia sukkia ja josta lapsi pitää tosi paljon, Lulu Zipadoo -niminen ranskalainen, tietokoneella tehty animaatio ja sitten hienosti tehty (mutta hieman ylinäytelty) ruotsalainen joulukalenterisarja Tjuvarnas Jul. Lulussa on aina jokin arjen ilmiö, jota eläimet ihmettelevät, esimerkiksi sateenkaaren synty tai maassa oleva kaste. Sitä sitten selvitellään. Siinä miinuksena kyllä se, että selityksissä on välillä jonkinlaisia asiavirheitä. En tiedä, johtuvatko ne käännösvirheistä vai onko niitä ollut alun perinkin. (En itse oikein välitä monista näistä nykyanimaatioista, kun ne ovat niin selvästi tietokoneella tehtyjä, mutta kiva ajatus on miettiä luonnonilmiöitä.)

[Vanilja]

Katsoimme aiemmin syksyllä kuopuksen kanssa kirjastosta lainattua DVD:tä Lasse-Maijan etsivätoimistosta. Se oli sellainen joulukalenteriaiheinen ja minusta tosi kiva. Kuopus on myös lukenut noita kirjoja. Ei ole muuten minusta ihan helppo tehtävä kirjoittaa noin lyhyitä etsiväkirjoja eli pieneen tekstimäärään pitää saada kiinnostava pähkinä ja yllättävä ratkaisu!

[rumaelsa]

Mekin katsoimme viime joulun alla "Lasse-Maijan etsivätoimiston" dvd:ltä, ensin ruotsiksi ja sitten vielä suomeksi!

[Tiina H]

^ Meillä meni se ihan ohitse, voi harmi! Lapsi on tykännyt kyllä kovasti niistä kirjoista, ja minäkin, ikäni dekkareita lukenut, tykkään.

[annimonni]

Elf elokuva on aivan loistava ja tosi hauska. Myös The Grinch ja Saiturin joulu ovat tosi hyviä. Joulun paras elokuva on Joulutarina

[Tiina H]

Olemme katsoneet Areenan kautta joidenkin animaatiosarjojen jaksoja nyt joulun pyhinä, kun on ollut taas ja edelleen flunssa. Se on meitä kaikkia ihmetyttänyt, miten suomenkielisessä dubbauksessa huudetaan usein niin paljon. Tuntuu, etteivät ääninäyttelijät osaa tai halua esittää eri tunteita tai luonteita muuta kuin huutamalla. Ihan normaalit asiatkin, mitä yleensä puhutaan, sanotaan jotenkin huutaen. Harvemmassa ovat ne sarjat, joissa ei huudeta. Sitä en nyt hoksaa, huudetaanko sarjoissa myös alkuperäisellä kielellä.

Mutta löytyi sellainen ihana hiljainen animaatiosarja nimeltään Ruohonjuuritasolla. Siinä kuvataan ötököiden näkökulmasta monenlaisia tunteita ja tapahtumia. Myös Albi-lumiukosta kertova kotimainen animaatio on ollut kiva. Siinä meitä on mietityttänyt oikeastaan vain se, että sarjan jokainen jakso on Albi tahtoo (jotakin). Aina hän huomaa jotain uutta, mitä puuttuu ja mitä on pakko saada. Tosin hän sitten rakentaa ne itse.