Lasten syntymäpäiväjuhlista uhkaa tulla kilpavarustelua: juhlapaikkoja vuokrataan, vieraillekin jaetaan lahjat jne. Lapset ahtavat itseensä limsaa, karkkia ja sipsejä ja riehuvat sokerihumalassa. Vielä 70-luvulla syntymäpäivien juhlinta oli paljon pienimuotoisempaa; vain harvalla koulutoverillani oli oikeat kutsut - yleisempää oli, että naapurin lapset tulivat käymään itse tehtyjen korttien ja pienten lahjojen kanssa. Ensimmäisen syntymäpäiväkakun ja -lahjan sain kuusivuotiaana. Nimipäiviäkin meillä päin juhlittiin.
Täytyy sanoa, että kun lapsia on useampia, jokavuotinen kaverisynttärien järjestäminen kiristää välillä hermoja! Mutta kun olen esikoisen pienenä ollessa tullut laittaneeksi perinteen alulle, olisi kai epäreilua nuorempia kohtaan lopettaa se... Ja kieltämättä sitten, kun kaikki valmistelut on tehty, itse juhlat ovat tavallisesti tosi kivat. Seuraavassa edullisia ja hermoja säästäviä ideoita lähes 20 vuoden kokemuksella - aihe on juuri nyt ajankohtainen, sillä vietämme parhaillaan tyttären 12-vuotisjuhlia :
- VIERAIDEN MÄÄRÄ. Siitä lähtien, kun esikoinen meni kouluun, meillä on ollut sääntönä, että syntymäpäivävieraita saa kutsua ikävuosiensa verran eli esim. seitsenvuotissynttäreille seitsemän vierasta. Kymmenvuotissyntymäpäivän jälkeen lukumäärä ei kuitenkaan enää nouse; kymmenestä juhlijasta omien lasten lisäksi vielä selviää jotenkuten järjissään!
- PUISTOSYNTTÄRIT. Vieraiden kutsuminen leikkipuistoon säästää kotona siivouksen vaivan etu- ja jälkikäteen, lapsilla riittää puistossa tekemistä, ja äänekkäille ja vauhdikkaillekin leikeille on tilaa! Mukaan pakataan pöytäliina (leikkipuistoissahan on yleensä pöytä ja penkit), lautasliinoja tai talouspaperia, astioita ja tarjottavat. Idea on toiminut yhtä hyvin kaupungissa kuin maalla. Kerran teimme niin, että panimme ilmoituksen synttärijuhlista lähipuistoon, jossa yleensä kävimme leikkimässä ja jossa oli melko vakituinen kävijäporukka - koska väkimäärää ei voinut etukäteen arvioida, juhlat pidettiin nyyttäreinä; me veimme vain täytekakun ja juomat. Samaan tapaan voisi järjestää synttärit luonnon keskellä, talvellakin esim. nuotiopaikalla tai laavussa.
- TEEMASYNTTÄRIT. Näitä meillä on järjestetty kymmenittäin; teemat ovat vaihdelleet Villistä Lännestä barbeihin, avaruusaiheesta ritareihin, lasten kulloistenkin kiinnostusten mukaan, ja välillä on ollut ihan vain naamiaiset. Esim. 11-vuotiaalle pidettiin kerran "1(1)-vuotissynttärit", joihin kaikki pukeutuivat vauvoiksi! Rekvisiittaa aiheeseen kuin aiheeseen löytyy kotoa hiukan mielikuvitusta käyttämällä, samoin tarjoilut pystyy suunnittelemaan aihetta myötäileviksi. Ritarisynttäreillä kakku oli linnan muotoinen ja juoma-astiat tukevia keramiikkamukeja keskiaikaiseen henkeen, Villin lännen juhlissa poltettiin piirissä rauhan(lakritsi)piippuja jne.
- TARJOILUT. Perinteisesti syntymäpäivillä mätetään makeaa, mutta ei ole vaikea keksiä terveellisempääkin tarjottavaa, joka silti menee kuumille kiville. Tarjoilu kannattaa aloittaa vaikkapa karjalanpiirakoilla tai kotona leivotulla pitsalla. Erityisen suosittuja ovat itse coctailtikkuun tai lautaselle kerättävät pikkupalat, jotka houkuttelevat värikkyydellään: kirsikkatomaatit, kurkun- ja porkkananpalat, juustokuutiot, lihapullat, viinirypäleet jne. Täytekakku ei ole pakollinen, ellei syntymäpäiväsankari sitä itse ehdottomasti halua - olen huomannut, että se ei nykyään ole lapsille sellainen herkkujen herkku kuin minun lapsuudessani, jolloin kakkua ja muita makeita sai harvemmin. Yhdestä tai useammasta jäätelöpaketista saa helposti "kakun", jonka voi koristella esim. tuoreilla marjoilla. Napostelua varten voi lisäaineita pursuavien karkkien ja naksujen sijasta panna esille pähkinä-rusinasekoitusta ja itse paahdettuja popcorneja (vaikka aitoja maissinjyviä ei enää ainakaan pienemmistä kaupoista saa!), kesällä myös vaikkapa mansikoita tai herneenpalkoja.
- OHJELMA. Ohjelma ei ole välttämätöntä. Jos nautit, tai lapsi itse nauttii, ohjelman ja leikkien suunnittelusta, mikäs siinä, mutta yhtä hyvin lapset voivat leikkiä vapaasti. Toki jokin leikkisuunnitelma kannattaa olla takataskussa siltä varalta, että uhkaa tulla riitaa tms. Kilpailujen järjestämistä en suosittele: kaikkihan eivät voi voittaa, joten niistä jää aina jollekulle paha mieli. Sen sijaan vanhoista tutuista leikeistä pystyy muokkaamaan yhteistoiminnallisia versioita, joissa ei ole voittajia eikä häviäjiä. Esim. tuolileikin ei tarvitse olla pudotuspeliä, vaan sitä voidaan jopa hauskemmin leikkiä siten, että tuoleja vähennetään koko ajan ja leikkijöiden täytyy ahtautua yhä pienempään tilaan, lopulta yhdelle ainoalle tuolille - naurua riittää!