Vanhan ajan leikit ja leikkikalut

[rumaelsa]

Kun pari vuotta sitten vein poikani eskariin kirjaston jakamia paperinukkeja ja aloin leikata niitä lapsille, se oli lapsista jotain ihan uutta ja kiintoisaa! Näytin, miten vaatteita voi pukea ja vaihdella nuken päälle yhdistellen erilaisia asuja. Seuraavaksi esittelin, että nukelle voi piirtää lisää vaatteita asettamalla sen paperiarkille ja seuraamalla kynällä vartalon muotoja. Hetken päästä pöydän ympärillä oli suorastaan tunkua, kun lapset - siinä oli niin tyttöjä kuin poikiakin - piirsivät ja värittivät paperinukeille vaatteita ja muita tavaroita!

[rumaelsa]

Ihana vanhan ajan leikkikalu on myös kaleidoskooppi - kuopus sai tänä jouluna sellaisen lahjaksi. Sen kauniita, vaihtuvia värejä ja kuvioita voi tuijotella vaikka kuinka kauan. Yhtä vangitsevia katseltavia ovat esim. lumisadepallot ja vanhat lasiset paperipainot, joiden sisällä on kuplia ja kiekuroita... Aivan mainiota joutilasta huvia kaikenikäisille, ja vie ajatukset salaperäisiin maailmoihin!

[rumaelsa]

Mikä voisi olla kiehtovampaa kuin juoksennella ulkona syyspimeällä taskulamppujen kanssa?! Ehkä vielä senkin ohi menevät lyhtykävelyt: retket, joilla ainoana valona on myrskylyhty, tallilyhty tai vaikkapa peltipurkista rei'ittämällä tehty kynttilälyhty.

[Maria]

Nämä kuulostaa niin nostalgisilta!
Lisäisin vielä omasta ja äitini lapsuudesta tutut kolikoiden jäljentäminen kynällä ja vahakuvat sanomalehdestä.

[rumaelsa]

Nykyään steariinijäljennösten tekeminen kuvista ei muuten aina entiseen tapaan onnistukaan! Onkohan painomuste jotenkin erilaista? Löysin kätköistä vanhoja lehtiä, joista teimme jäljennöksiä.

[Maria]

Kokeilin vain jollain sanoma- tai mainoslehdellä vahakuvaa.

[rumaelsa]

"Ojien kaivaminen" on sukupolvesta toiseen viehättävä kevätleikki: vedetään ojia lätäköstä toiseen siten, että vesi saadaan virtaamaan alaspäin. Pehmeään maahan "ojan" saa vedettyä kumisaappaan kantapäällä, mutta jos maa on kovaa, voi lapiokin olla tarpeen. Sopii kaikenikäisille!

[Vanilja]

Muistan lapsena tykänneeni tosi paljon ojien kaivamisesta . Kodin vieressä vesi virtasi mäen päältä kallionsyrjää pitkin aivan mahtavana purona ja lapiolla kun kaivoi lisää tilaa vedelle, siitä tuli leikeissäni vaikka mitä. Juuri vajaa viikko sitten jäin kuopuksen kanssa lenkillä ollessani ihailemaan yhtä puroa.

[Tiina H]

Kevätpuroja
Samoin oli mahtavaa leikkiä meren matalassa rannassa rakennellen kiven rajaamia uomia isompien kivien lomaan ja uittaa niissä paatteja. Meillä oli kummallakin, siskollani ja minulla, pieni muovivene ja isompi, ehkä parikymmensenttinen tasapohjainen muovinen jolla. Jollassa pystyi kuljettamaan kiviä hyvin. Ja oli myös isän tekemät puiset purjeveneet, ihan vain muotoiltu laudankappale, johon oli tehty poralla reikä mastoa varten, ja mastona puutikku. Minulla taisi olla Lokki, siskolla Tiira, tai sitten toisin päin. Kumpiakin oli mökillä paljon.

En muista, olenko kertonut täällä, mutta yksi haaveeni lapsena oli tulla isona seikkailijaksi. Pienenä seikkailin metsissä ja kallioilla, ja niillä valtavilla siirtolohkareilla, joita meillä päin on aika paljon, siis tuolla Keski-Pohjanmaan rannikolla, ei täällä nykyisessä asuinpaikassani pohjoisempana rannikolla.

Kauppaa leikimme usein, milloin mitäkin kauppaa. Ja teimme taidenäyttelyitä lastenhuoneen seinille. Naapurin muksujen kanssa leikimme seikkailijaa ja lohikäärmettä. Naapurin ihan pieni pikkusisko sai luvan olla lohikäärme, kun hän oli mielestämme niin pieni, ettei tajunnut mitään muutenkaan...

Yksi tosi mieluinen leikki oli tennispallon pompottaminen seinää vasten. Kymmenen oli helppoja heittoja, sitten yhdeksän vähän vaikeampaa ja niin edelleen, kunnes viimeinen, yksi heitto, piti muistaakseni tehdä niin, että heittämisen jälkeen heittäjä pyörähti ympäri ja otti sitten kopin seinästä kimpoavasta pallosta.

Vähän harmittaa se, etten ole ikinä kirjoittanut muistiin kaiken maailman sääntöjä ja loruja, joita eri leikeissä oli. Miksi olisinkaan, sillä olin aivan varma, että muistan ne aina.

[rumaelsa]

Naruhyppelyä näyttävät lapset vieläkin harrastavan koulun pihalla. Toinen kiva juttu oli twistin hyppääminen! Muistan joitain twist-kuvioita vieläkin, vaikka olen viimeksi hypännyt "vistiä" lähes 50 vuotta sitten... Ja entäs ruutuhyppely sitten! Ruutuhyppelyä ja puujaloilla kävelyä olen opettanut lapsille leirilläkin; mummu teki meille aikanaan puujalat ja opetti kävelemään niillä.