Kehitysavun kirous

[annimonni]

Matti Kääriäisen Kehitysavun kirous on erittäin hyvä ja silmiä aukaiseva kirja.
Kirjan takakannen teksti:
Kehitysapua on annettu vuosikymmenten ajan, mutta mikään ei ole muuttunut. Rahat ovat valuneet kehitysmaiden eliittien taskuihin, traktorit ovat ruostuneet pelloille. Kehitysavun todellinen kohderyhmä, maailman köyhät, ovat jääneet sivustakatsojiksi. Kehitysavusta on tullut kirous sekä sen vastaanottajille että antajille. Ulkoasiainneuvos ja eläkkeellä ole suurlähettiläs Matti Kääriäinen kirjoittaa kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. Siinä todellisuudessa rikkaat maat ovat antavinaan apua ja kehitysmaiden eliitti on ottavinaan sitä vastaan. Todellisista ongelmista kuten maailmankaupan rakenteista ja rikkaiden maiden sekavasta kehityspolitiikasta ei juuri puhuta. Kääriäinen kyllä puhui - vuosikymmeneten ajan - mutta harva kuunteli. Ulkoministeriössä keskityttiin valtataisteluu, ja monet suomalaiministerit olivat hukassa kehitysapukoneiston pyörteissä.
Kehitysmaita ei pidä kuitenkaan jättää oman onnensa nojaa, vaan globaaleihin ongelmiin pitää tarttua eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Suurin ongelma maailmassa ei ole äärimmäinen köyhyys vaan äärimmäinen rikkaus.
Kirja sisältää katkelman Kääriäisen Mosambikin-komennuksensa jälkeen laatimasta loppuraportista, jossa hän ehdottaa oman asemapaikkansa lakkauttamista.

Pieni ote kirjan loppupuolelta:
Kaiken lisäksi köyhimmissä kehitysmaissa valtaa pitää usein eliitti, joka ei halua muuttaa nykytilannetta ja vaarantaa nykyistä etuoikeutettua asemaansa. Todelliseen muutokseen tähtäävä kehityspolitiikka olisi enemmänkin rikkaisiin maihin ja niiden yrityksiin kohdistuvaa toimintaa kuin kaivojen kaivamista kehitysmaihin.

Moni kakku päältä kaunis. Lukekaa tämä kirja.

[rumaelsa]

Aiheesta kannattaa ehdottomasti lukea myös esimerkiksi Risto Isomäen "Paljasjalkavallankumous". Hyvää tarkoittavat avustusjärjestöt voivat jopa pahentaa asioita, jos projektien suuunnittelussa ei oteta huomioon kaikkia seikkoja ja vaikutuksia. Toisaalta on esimerkkejä loistavista kehitysyhteistyöhankkeista, jotka usein kohdistuvat ruohonjuuritasolle ja hyödyttävät suoraan paikallisyhteisöjä. (Kaikkien vaikutusten arviointi unohtuu monesti kotimaisissakin hankkeissa! Tampereen korkeakoulujen yhdistymishankkeessa etenkin teknisen yliopiston professorikunnan miesvaltaisuus uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa tulevan Tampere3-korkeakoulun johtavissa elimissä on lähes pelkästään miehiä... )