kotona.munfoorumi.com

Kirjailija Laura Honkasalon tulot pienenivät avioeron myötä, ja vaikka hän oli aiemminkin suhtautunut kriittisesti kulutushysteriaan, nyt oli pakko saada menoja pienennettyä. Kirja "Nuukaillen - eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman" kertoo hänen omista nuukailukokemuksistaan ja sisältää yleistä pohdiskelua kuluttamisesta. Kirja sopii kaikille säästäväisyydestä kiinnostuneille, mutta jo edistyneille nuukailijoille se ei tarjoa paljonkaan uutta. Kuten joku Internetissä arvostelikin, on Honkasalo keksinyt pyörän uudelleen. Kirjan parasta antia oli mielestäni se, että se innostaa itseäkin jatkamaan/kehittämään nuukailua; on aina ilo löytää toinen nuukailija tässä ylenpalttisessa kulttuurissamme . Olen itse ohittanut shoppailuhysteeriset vaiheet vuosia sitten, enkä jaksanut sanasta sanaan lukea laajoja kuvauksia "nykymenosta". Enemmänkin minua olisivat kiinnostaneet "isoäidin ohjeet", joihin Honkasalo viittaa, sillä nyt käytännön anti jää vähän laihaksi. Honkasalo korostaa moneen kertaan olevansa samassa veneessä himoshoppaajien kanssa, ja lukijalle jää vähän epämääräinen kuva: Honkasalo siis on sen verran ekspertti nuukailussa, että kirjoittaa aiheesta kirjan, mutta samalla hän lukee ahdistuneena muoti- ja sisustusblogeja . Joskus hän pyytää ystäväänsä vaihtamaan Facebookin salasanan, jotta hänen on pakko pitää taukoa jne. Toki on mukavampi lukea sympaattisesta, epätäydellisestä ihmisestä kuin Itse Täydellisyydestä, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän sisältöä, jotain mistä itsekin ammentaa! Mutta aihepiiri on todella kiinnostava ja Honkasalo (tietysti) sujuvasanainen kirjoittaja, joten kirja sopii hyvin nuukailijalle kirjastosta lainattavaksi .

Luin tämän ja allekirjoitan, Vanilja, kommenttisi. Ja joo, minäkin keskityin etenkin niihin vanhoihin nikseihin ja kaipasin niitä lisää. Sitten siinä lukiessani hoksasin, että niitä löytyy tuolta kirjahyllyssämme olevasta emäntäkirjasta ja toisestakin oppaasta sekä vaikkapa Martoilta. Puolisolle luin joitakin pätkiä, ja hän sanoi omaan kärkevään tapaansa, että ei kyllä jaksa kuunnella, kun joku taas ripottaa tuhkaa niskaansa ja repii ihokkaansa , ja että mitä se semmoinen on, että ensin on tehnyt iloisena käsitöitä ja sitten ilo katoaa johonkin, kun keskittyy miettimään vain, onko käsityölle tarvetta. Että eikö voi tehdä käsitöitä siksi, että nauttii. (Muistutin siinä vaiheessa, että olin lukenut ääneen vain pienen pätkän. ) Tämä jälkimmäinen kommentti oli luvusta, jossa Honkasalo miettii, miten käsityöharrastus tuottaa toisinaan tai aika useinkin vain lisää turhaa tavaraa. Erittäin hyvä listaus oli töistä, joille on oikeasti tarvetta, mm. villasukat ja räsymatot. Pidin myös siitä, että hän mietti asioita monelta kantilta.

Honkasalo on kirjoittanut kirjan myös käsityöharrastuksesta. Olisikohan se ollut nimeltään "Kotikutoista" - en nyt muista, mutta kirjastosta varmaan löytyy. Se on muistaakseni tosi monipuolinen kirja ja ohjeiden sijaan pohdiskelua ja omia kokemuksia. Siitä vain jäi juuri se mielikuva, että mahtaa niitä tekeleitä kertyä kyllä jo riesaksikin asti .