Luin tämän ja allekirjoitan, Vanilja, kommenttisi. Ja joo, minäkin keskityin etenkin niihin vanhoihin nikseihin ja kaipasin niitä lisää. Sitten siinä lukiessani hoksasin, että niitä löytyy tuolta kirjahyllyssämme olevasta emäntäkirjasta ja toisestakin oppaasta sekä vaikkapa Martoilta.
Puolisolle luin joitakin pätkiä, ja hän sanoi omaan kärkevään tapaansa, että ei kyllä jaksa kuunnella, kun joku taas ripottaa tuhkaa niskaansa ja repii ihokkaansa
, ja että mitä se semmoinen on, että ensin on tehnyt iloisena käsitöitä ja sitten ilo katoaa johonkin, kun keskittyy miettimään vain, onko käsityölle tarvetta. Että eikö voi tehdä käsitöitä siksi, että nauttii. (Muistutin siinä vaiheessa, että olin lukenut ääneen vain pienen pätkän.
) Tämä jälkimmäinen kommentti oli luvusta, jossa Honkasalo miettii, miten käsityöharrastus tuottaa toisinaan tai aika useinkin vain lisää turhaa tavaraa. Erittäin hyvä listaus oli töistä, joille on oikeasti tarvetta, mm. villasukat ja räsymatot. Pidin myös siitä, että hän mietti asioita monelta kantilta.
. Olen itse ohittanut shoppailuhysteeriset vaiheet vuosia sitten, enkä jaksanut sanasta sanaan lukea laajoja kuvauksia "nykymenosta". Enemmänkin minua olisivat kiinnostaneet "isoäidin ohjeet", joihin Honkasalo viittaa, sillä nyt käytännön anti jää vähän laihaksi. Honkasalo korostaa moneen kertaan olevansa samassa veneessä himoshoppaajien kanssa, ja lukijalle jää vähän epämääräinen kuva: Honkasalo siis on sen verran ekspertti nuukailussa, että kirjoittaa aiheesta kirjan, mutta samalla hän lukee ahdistuneena muoti- ja sisustusblogeja 
. Joskus hän pyytää ystäväänsä vaihtamaan Facebookin salasanan, jotta hänen on pakko pitää taukoa jne. Toki on mukavampi lukea sympaattisesta, epätäydellisestä ihmisestä kuin Itse Täydellisyydestä, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän sisältöä, jotain mistä itsekin ammentaa! Mutta aihepiiri on todella kiinnostava ja Honkasalo (tietysti) sujuvasanainen kirjoittaja, joten kirja sopii hyvin nuukailijalle kirjastosta lainattavaksi 
.