Näin viime yönä painajaisunen; heräsin tuntien samaa pelkoa kuin unessa, ja se tuntuu raskaana olona vieläkin. Syitä taustalla on varmaan monia - yksi saattaa olla suru tämän foorumin vuoksi. En kaipaa suurta kävijäjoukkoa, vaan mukavaa keskustelua, mutta kunpa tulisi parikin uutta ihmistä, jotka todella kotiutuisivat eivätkä lähtisi pettyneinä pois huomattuaan, kuinka hiljaista täällä on! Foorumi on ollut minulle tärkeä projekti ja henkireikä vuosikausia, enkä osaa kuvitella elämää ilman sitä, mutta onhan tämä ylläpito jo pitkään ollut lähinnä tekohengitystä. Viimeöinen painajainenkin muistutti, että täysin tavoittamattoman unelman sitkeä ylläpitäminen voi kääntyä itseään vastaan ja aiheuttaa suorastaan pahoinvointia... Luovuttaminen on vaikeaa, mutta kai se tulee jossain vaiheessa eteen.

Ottakaa varmuuden vuoksi kirjoituksianne talteen, mikäli haluatte käyttää niitä jossakin myöhemmin! Siten aion menetellä itsekin. Ja onhan tämä ollut minulle ikään kuin päiväkirja, jossa koko elämäni on dokumentoituna vuosien ajalta - muuten ei juuri ole tullut päiväkirjaa pidettyäkään.